Olin etukäteen tilannut nähtäväkseni kehruuhuoneen vankiluetteloita, sairauspäiväkirjan, vankilanjohtajan kirjekonsepteja sekä johtokunnan pöytäkirjoja. Näistä asiakirjoista vanhimmat olivat 1820-luvulta ja uusimmat 1880-luvun alusta, jolloin kehruuhuone lakkautettiin. 1700-luvun koukeroihin minun ei ikävä kyllä tarvinnut varautua, sillä kehruuhuoneen alkuaikojen asiakirjat ovat tuhoutuneet. Eivät kuitenkaan Turun suurpalossa vaan todennäköisesti pienemmässä tulipalossa, joka syttyi maaherranviraston kansliarakennuksessa vuonna 1821 (Henttonen 2019, 38).
Jännittyneenä asetuin tutkimaan kellastuneita papereita ja nahkakantisia kirjoja, jotka tuoksuivat historialta. Vankiluettelo, joka käsitti vuodet 1854 ja 1856, osoittautui ohueksi kirjaksi, jota oli aikoinaan surutta revitty tai leikelty. Monin paikoin varsinaisen tekstin päälle oli myös tehty ristiin rastiin lyijykynäraapustuksia tai piirroksia.
Ymmärsin, että tässä oli juuri se asiakirja, jonka kirjavista vaiheista olin aiemmin lukenut Emilia Henttosen (2019) pro gradu -tutkielmasta: vankiluettelo joutui 1800-luvun lopussa erilleen kehruuhuoneen muusta aineistosta ja löydettiin myöhemmin Taivassalon museosta, erääseen maatilaan liittyneiden asiakirjojen joukosta. Tällä reissullaan luettelo on ilmeisesti päätynyt jonkun suttupaperiksi. Jotenkin harmitti.
Vankiluettelo toi kuitenkin kehruuhuoneessa istuneet naiset lähelleni, ensimmäistä kertaa. Luetteloon on merkitty kunkin naisen vankinumero, nimi, ikä, kotipaikka, saapumispäivä kehruuhuoneelle, heidän rikoksensa sekä oikeuden määräämän työrangaistuksen pituus. Luetteloon oli myös kirjattu huolellisesti, mitä vaatteita ja tavaroita vanki toi tullessaan. Vuonna 1854 kehruuhuoneelle saapuneiden naisten vaatevarasto käsitti yleensä pari paitaa, hameen tai leningin, villapaidan tai -takin, pari huivia, sekä sukat ja kenkäparin.
Myös kehruuhuoneen sairaspäiväkirja on säilynyt vain osittain, mutta joidenkin vuosien osalta se avaa mielenkiintoisia näkymiä yksittäisten vankien elämään ja kuolemaan. Kehruuhuoneen lääkäri on merkinnyt päiväkirjaan tietoja naisten terveysongelmista sekä tavoista, joilla vaivoja hoidettiin. Kirjasta käy myös ilmi, että toisinaan vankeja siirrettiin hoitoon kehruuhuoneen ulkopuolelle sairaalaan tai mielisairaalaan.
Osa vangeista oli raskaana kehruuhuoneelle tullessaan, sillä sairauspäiväkirjaan on merkitty synnytyksiä. Marraskuussa 1861 sairashuoneella synnytti Carolina-niminen vanki, jonka lapsivuodeaika venyi miltei kuukauden mittaiseksi. Pitkää toipumisjaksoa saattaa selittää lääkärin merkintä, jonka mukaan Carolina oli 41-vuotias ensisynnyttäjä, ja lapsen tuloa jouduttiin avittamaan pihdeillä.
Carolina tervehtyi, kuten nopean silmäyksen perusteella suurin osa potilaiksi merkityistä naisista. Kaikki eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita: Maria-niminen vanki sai talvella 1862 pahoja vaurioita syöksysynnytyksen yhteydessä ja kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Nesteen kertymistä sairastanut Ulrika, ruokatorven haavaumasta kärsinyt Fredrika sekä halvauksen saanut toinen Maria vietiin sairashuoneelta kaupungin sairaalaan, missä he menehtyivät. Useampia vankeja kuoli koleraan, joka riehui kehruuhuoneella kesällä 1853.
Turun kehruuhuoneen arkistossa pisimmän yhtenäisen sarjan 1820-luvulta 1880-luvulle muodostavat laitoksen johtokunnan toimintaan liittyvät asiakirjat sekä tiliasiakirjat. Näitä ehdin ensimmäisen arkistokäyntini aikana katsoa vain muutaman kansion verran, mutta törmäsin oitis merkintöihin, jotka liittyivät kehruuhuoneen tiloihin, vankien kurinalaistamiseen sekä kurinpito-ongelmiin. Näillä oli hakemukseni kannalta merkitystä.
Iltapäivällä istuin Tampereen-junaan mietteliäänä. Arkistokäynti oli osoittanut, miten puutteellista naisvankilaprojektin lähdemateriaali tulisi paikoin olemaan. Toisaalta rahoitushakemus oli silti saanut lisää konkretiaa, lihaa luiden ympärille. Päätin jatkaa työskentelyä sen parissa tyytyväisin mielin, tiedostaen, että epätäydellinenkin asiakirjasarja voi olla täynnä merkityksellisiä tiedonpalasia. Loppujen lopuksihan historiantutkijan osana on tyytyä siihen, mitä menneisyydestä on sattunut jäämään jäljelle.
—
Kirjallisuus: Henttonen, Emilia (2019) Kolmen valtakunnan perillinen: Turun kehruuhuoneen arkiston asiakirjojen elinkaari ja asema tutkimuksessa. Suomen historian pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto: Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos.
Kommentit