Hyppää sisältöön
Red brick wall

Vankilahistoriaa

Tarinoita suomalaisista naisvankiloista, muista laitoksista ja historiantutkimuksesta.

Joulukirje vankilasta

Oli jouluaatto, ja Ida istui Turun lääninvankilassa. Häntä ahdisti. Apeissa tunnelmissaan Ida tarttui kynään ja kirjoitti helsinkiläisen turvakotiin, jossa oli asunut ennen vankilaan joutumistaan. Tuosta joulusta on kulunut miltei 130 vuotta, mutta Idan kirje on edelleen tallessa. Mitä se kertoo meille kauan sitten kuolleesta naisvangista ja hänen perheestään?

Töissä köyhäintalossa, osa 1

Mitä köyhäintalon johtajan työstä maksettiin? Kuka ylipäätään ryhtyi tähän ammattiin? Laitosten johtajista ei ole olemassa kattavia tilastotietoja. Jonkinlaisen otoksen tarjoaa kuitenkin se toimessa olleiden johtajien joukko, joka hakeutui kahdelle valtion järjestämälle oppikurssille 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin. Tämän kaksiosaisen kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan, mitä kurssilaisilta kerätyt tiedot kertovat johtajien palkoista.

Naisvangit, pelastus ja valta

Kun Helena ja Amanda olivat vankilassa, kummatkin kirjoittivat kirjeen vanhalle tuttavalleen Emma Mäkiselle. Tämä oli vapaakirkollinen turvakodin johtajatar, joka yritti auttaa huonomaineisina pidettyjä naisia ja näiden lapsia. Vaikuttaa siltä, että sekä Helena että Amanda olivat miettineet tarkkaan, kenelle olivat kirjettään laatimassa. Kirjeet avaavat kiehtovan näkymän naisvankien hengelliseen kielenkäyttöön.

Papinpojat oman onnensa seppinä

Tänä vuonna tuli kuluneeksi vuosisata kirjailija Juhani Ahon (1861–1921) kuolemasta. Omien tutkimusteni maailmaan Aho liittyy melko eriskummallisella tavalla. Vuonna 1895 kirjailija julkaisi sanomalehdessä lastun "Oman onnensa seppä". Pakina kertoo opportunistisesta virkamiehestä, joka tuo ulkomaisen aatteen Suomeen ratsastaakseen sillä itse korkeaan virka-asemaan. Aikalaiset olivat tunnistavinaan tarinan päähenkilöksi rautatieinsinööri Gustaf Adolf Helsingiuksen, joka oli vastikään saanut vakinaisen viran Suomen ensimmäisenä vaivaishoidontarkastajana. Niin oli kohu valmis. Vaikka Aho kielsi jyrkästi yhteyden Helsingiukseen, hän ei onnistunut vakuuttamaan ihmisiä.

Pelätty vaivaistalo

Edvin opiskeli 1910-luvulla Helsingin teollisuuskoulussa valmistuakseen rakennusmestariksi. Opintojensa loppusuoralla hän sairastui polioon ja halvaantui. Kun kotipitäjässä odotellut morsian päätti purkaa kihlauksen, nuoren miehen elämä romahti. Eräänä iltana Edvin kuljetutti itsensä saunaan ja ampui siellä itsensä. Sukulaiset kertoivat, että ennen epätoivoista tekoaan nuori mies oli todennut yksikantaan: ”Vaivaistaloon minä en lähde.” Edvin tiesi mistä puhui, sillä hän oli asunut lapsuutensa pitäjän vaivaistalolla, jonka johtajina hänen vanhempansa niihin aikoihin työskentelivät.

Blogikirjoitusten aihealueita