Tulevaisuuden tieto(palvelu)työ on kehotesuunnittelua

Kielimallit, tarkemmin koneoppimiseen perustuvat, tekstiä generoivat menetelmät, ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen ja käyttöön vasta aivan viime kuukausina. Niiden sovelluksia, kuten ChatGPT, käytetään kehotteiden (engl. prompt) avulla. Näiden, tyypillisesti luonnollisella kielellä kirjoitettujen imaisuvoimaisten lauseiden perusteella tekoälyohjelma suorittaa sille annettua tehtävää. Tehtävän onnistuminen riippuu paljolti annettujen kehotteiden laadusta ja vuorovaikutuksesta tekoälysovelluksen kanssa. Kokeileva kehottelu on hyvä alku, mutta sen ohella, tai sijaan, tarvitaan systemaattisempaa ja suunnitelmallisempaa, eli ammattimaisempaa lähestymistapaa.

Kehotesuunnittelulla (prompt engineering) voidaan tehokkaasti ja nopeasti suorittaa tarkasti määriteltävissä olevia tehtäviä tai ratkaista erittäin monimutkaisia haasteita vaiheittain ajatusketjujen avulla. Ajatusketjuissa käydään dialogia tekoälyn kanssa, ja tehtävän suoritusta ohjataan haluttuun suuntaan. Kehotesuunnittelu on siten informaatiovuorovaikutusta käyttäjän, tekoälyn ja opetusdatassa olevan laajan kirjallisen aineiston välillä, joka kattaa erittäin laajan otoksen saatavilla olevasta koskaan julkaistusta tekstidatasta.

Onnistunut kehotesuunnittelu ja kehotteiden käyttö edellyttävät syvällistä substanssiosaamista tehtävän alalta, sekä ymmärrystä tekoälypohjaisen tietokoneohjelman toiminnasta ja tallennetun datan rakenteesta ja sisällöstä; mitkä ovat kielimallien mahdollisuudet ja mitkä niiden rajat tehtävän kontekstissa ja kuinka potentiaaliin päästään. Tätä ymmärrystä voisi kutsua algoritmilukutaidoksi (algorithm literacy) tai tekoälylukutaidoksi (AI liteacy). Nämä lukutaidot ovat keskeisiä komponentteja uusien sovellusten ymmärtämisessä ja käytön hallinnassa. Tämän kaiken lisäksi osaamista tarvitaan esimerkiksi informaatio-oikeuden ja etiikan kysymyksissä.

Tekoälyn soveltamiselle on varmuudella kasvava kysyntä tietointensiivisissä työtehtävissä ja käytön tavat ovat muotoutumassa. Yksilön näkökulmasta tekoälysovellusten hallinta mahdollistaa paremman tuottavuuden ja luovuuspotentiaalin vapautumisen pois rutiinitehtävistä, mutta kuten kaikkien teknisten kehitysaskelien yhteydessä, epätasa-arvo sittenkin lisääntyy. Yhdet kykenevät hyödyntämään teknologiaa paremmin kuin toiset. Kilpailu ei suinkaan vähene, ja polarisaatio pikemminkin lisääntyy. Tämä haastaa koulutuksen. Yliopiston on kyettävä kouluttamaan tekoälyn soveltamista.