Opiskelijan elämää vuonna 2020

Kirjoituspöydällä värikäs kukkakimppu, kuppi kahvia, muistiinpanovihko, kyniä sekä kannettava tietokone.

Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen ja epätavallinen. Uuden vuoden alkaessa on hyvä hetki kurkistaa, millaiselta viimeisin vuosi näytti medianomiopiskelijan silmin ja mitä haluaisin, että tästä ajasta jäisi minulle käteen.

Maaliskuussa 2020 koronan saapuminen Suomeen pisti normaalin arjen uusiksi. Minulla kuten monella muullakin opiskelijalla opinnot siirtyivät yhdessä silmänräpäyksessä etätyöskentelyksi kotona. Oli outoa, että läsnäolo kampuksella väheni hetkessä melkeinpä nollaan. Media-alalla on totuttu vahvasti käytännön opiskeluun yhdessä opiskelijakavereiden kanssa, joten etäopiskelu vaati totuttelua.

Muistan, kuinka alussa tuskailin nettiyhteyksien ja etätyöskentelyyn tarkoitettujen sovellusten Zoomin ja Teamsin kanssa. Rutiinit olivat hukassa, pitkät päivät tietokoneella neljän seinän sisällä rasittivat kehoa, ja yksin puurtaminen ilman opiskelijakavereiden tsemppaavia sanoja tuntui haastavalta.

Opettajamme olivat ihanan ymmärtäväisiä ja joustavia opintojen suorittamisen suhteen.”

Olin kuitenkin onnekas, sillä onnistuin suorittamaan omat opintoni hyvin etänä eikä valmistumiseni pitkity poikkeuksellisten aikojen vuoksi. Opiskelujen eteneminen ei ollut itsestäänselvyys meillä media-alalla, mutta muiden vuosikurssien opiskelijat kärsivät tilanteesta varmasti paljon enemmän. Opettajamme olivat ihanan ymmärtäväisiä ja joustavia opintojen suorittamisen suhteen.

Uuden edessä

Opintoni rullasivat siis mallikkaasti eteenpäin ja sain tarvittavat opintopisteet eri kursseista kasaan. Opiskeluni vuonna 2020 oli enemmän luentoihin ja itsenäisiin tehtäviin painottuvia muutamaa kuvauskeikkaa lukuun ottamatta. Kuvauksissa noudatettiin tarkasti viranomaisten suosituksia ja koronarajoituksia. Esimerkiksi kuvauksissa työskenneltiin mahdollisimman pienellä työporukalla, maskit olivat koko päivän päässä ja hygienian sekä siisteyden kanssa oltiin huolellisia.

Takkuilevan alun ja uuden opettelun jälkeen huomasin, kuinka hyvin etäopiskelu oikeastaan sopi minulle. Kaipasin toki rutiineja, kampuksella käymistä ja opiskelijakavereita erityisesti syksyllä pitkään jatkuneen etätyöskentelyjakson jälkeen. Tykkäsin kuitenkin uudessa arjessani rauhallisista aamuista ja siitä, että sain itse määritellä, milloin opiskelen ja missä opiskelen. Toisin kuin moni muu, pystyin paremmin keskittymään ja rauhoittumaan koulutöiden tekemiseen kotona työskennellessäni. Koin myös olevani virkeämpi ja energisempi, kun opiskelujen välissä oli mahdollista päästä ulos haukkaamaan happea.

Takkuilevan alun ja uuden opettelun jälkeen huomasin, kuinka hyvin etäopiskelu oikeastaan sopi minulle.”

Opin myös vuoden aikana rutkasti etätyöskentelyyn tarkoitettujen työkalujen ja sovellusten käyttämisestä sekä hyödyntämisestä opinnossani. Tätäkään ei varmasti olisi tullut koskaan tehtyä ilman poikkeusaikoja.

Vapaa-aika poikkeusaikana

Etätyöskentelyn myötä huomasin, kuinka koulutöiden ja vapaa-ajan ero hämärtyi nopeasti. Kotona työskennellessä opintojen parista oli vaikeampi irtautua. Omalta osaltani balanssin löytyi lopulta aikatauluttamisen ja rajaamisen myötä. Oli ihanaa huomata, kuinka harrastamiselle ja omalle ajalle löytyikin taas enemmän tilaa, kun arki osittain pakostakin poikkeusolojen tiimoilta rauhoittui. Ylimääräisen ajan lisääntyminen elämässä sai minut myös kokeilemaan uusia juttuja, tekemään asioita, joille ei ollut normaalissa arjessa ollut aikaa ja palaamaan vanhojen harrastusten pariin.

Ylhäältä otettu kuva, jossa näkyy kuvaajan jalat, tennismaila ja kaksi tennispalloa.
Korona-aika mahdollisti sen, että opiskelujen lomassa pääsi hyvin myös vanhojen harrastusten pariin. Löysinkin itseni tämän vuoden aikana usein tennis- ja sulkapallokentiltä.

Huomasin myös, että läheisten ja ystävien merkitys kasvoi omassa elämässäni korona-aikana. Ennen olin pitänyt itsestään selvyytenä, että perhettä ja kavereita voi nähdä milloin vain niin paljon kuin haluaa. Opinkin viimeisimmän vuoden aikana arvostamaan yhä enemmän yhteistä aikaa läheisten kanssa sekä totta kai sitä, että olemme pysyneet terveinä. Poikkeusaikana huomasin myös, että kynnys järjestää spontaaneja illanistujaisia etänä tai vaihtaa kuulumisia puhelimessa pieneni.

Entäs se opiskelijaelämä?

Koronarajoitusten myötä myös opiskelijatapahtumat hiipuivat, ja haalarit ovat jääneet henkariin odottamaan parempia aikoja. Monelle opiskelijalle, kuten myös minulle vapun peruuntuminen oli iso kolaus, onhan se opiskelijan parasta aikaa. Opiskelijaelämän puuttuminen on tehnyt arjesta tasapaksua, ja ikävä yhteisöllisyyden tunnetta kohtaan on kasvanut.

Onneksi hätä kuitenkin keksi keinot! Esimerkiksi media-alan ainejärjestö Tarina on järjestänyt hauskoja tempauksia ja tapahtumia etänä tai rajoituksia huomioiden. Pääsiäisen patukkajahti mahdollisti herkkujen metsästyksen useammassa eri kaupungissa ulkona, perinteikkäät TTVO-festarit live-streamattiin koko kansan nähtäville Facebookkiin ja pikkujoulut soljuivat mukavasti eteenpäin Zoomin välityksellä. On ollut mahtavaa huomata, kuinka nopeasti poikkeusolojen tuomiin haasteisiin on pystytty vastaamaan ja meitä opiskelijoita piristämään etätyöskentelyn keskellä.

Mitä aion säästää poikkeuksellisesta ajasta omaan elämääni?

Vuosi on ollut erikoinen, mutta se on tarjonnut myös rutkasti hyvää. Haluankin näin loppuun listata muutamia asioita, jotka aion ehdottomasti pyrkiä säästämään arkeeni korona-ajan päätyttyä.

  1. Pysähtyminen ja lepo. Aikaisemmin arki on ollut hektistä, mutta poikkeusolot rauhoittivat elämän rytmiä ja sallivat tilaa levolle. Huomasin olevani virkeämpi kuin pitkään aikaan. Pysähtyminen on tehnyt hyvää ja haluan muistaa tämän myös jatkossakin tulevaisuuden kiireiden keskellä.
  2. Kuulumisten kysyminen. Oudot ajat ja sosiaalisen kanssakäymisen tyrehtyminen lisäsi ainakin omalla kohdallani aktiivisuutta kysyä, miten läheisilläni menee elämässä. Ymmärsin, kuinka tärkeää onkaan pari pientä sanaa, mitä kuuluu.
  3. Monipuolinen urheilu. Viime vuonna monet tutut liikuntaharrastukset loppuivat äkillisesti. Tämä laittoikin minut miettimään vaihtoehtoisia mahdollisuuksia vanhojen tilalle. Oli ihanaa löytää aivan uudenlainen motivaatio urheilemiseen uusien liikuntamuotojen myötä. Monipuolisuus ja luovuus liikunnan saralla kasvoi. Kotitreeneistä ja ulkokuntosaleista tuli ehdottomasti omia lemppareitani!
  4. Pienistä arkipäiväisistä asioista nauttiminen. Korona opetti elämän arvaamattomuudesta. Poikkeusolojen takia monet itsestään selvät asiat katosivat elämästä. Tämä laittoi väistämättä pohtimaan, mitkä jutut ovat elämässä merkityksellisiä. Päätinkin nauttia enemmän ja isommin hetkestä, ja ihan pienistäkin arkipäiväsistä asioista. Se toi voimaa kaiken epävarmuuden keskelle.

Vaikka poikkeusolot vielä jatkuvatkin, haluan toivottaa kaikille valoisaa ja menestyksekästä uutta vuotta 2021!

-Sohvi

 

Blogilähettiläs Sohvi.
Heippa! Olen Sohvi, 23-vuotias kolmannen vuoden medianomiopiskelija TAMKista. Opiskelen tuottajaksi ja tulevaisuudessa haluaisin työskennellä kulissien takana television ja elokuvien maailmassa. Rakastan erilaisia tarinoita, ja haluaisin oman työni kautta herättää ajatuksia, saada tuntemaan sekä viihdyttää katsojia. Koulun ohella tykkään käydä kuntosalilla ja lenkkipoluilla. Vietän myös paljon aikaa perheeni sekä ystävieni kanssa. Lisäksi rakastan mielenkiintoisia elokuvia sekä sarjoja, pitkiä keskusteluja, hyvää kahvia ja rauhallisia aamuja. 🙂

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *