Pullonkorkeista ja pääsykokeista

Tänäkin keväänä tuhannet ihmiset hakevat unelmiensa opiskelupaikkoihin. Kuinka saada pääsykokeista kaikki mahdollinen hyöty irti? Mitä epäonnistumisista voi oppia?

Noin vuosi sitten aloin haalimaan kierrätysmateriaalia arkkitehtuurin ennakkotehtäviä varten. Työkavereitani hiukan nauratti, kun pyysin keräämään asiakkaiden juomapulloista korkit. Varsinkin Gatorade-korkit olivat hyviä rakentamiseen.

Jos työkavereitani vain hiukan nauratti, niin kämppiksiäni nauratti enemmän kuin paljon se, että istuin illasta toiseen olohuoneemme lattialla rakentaen pienoiskokoista ilmalaivaa pullonkorkeista.

Hain opiskelemaan arkkitehtuuria kahtena vuonna. En käynyt valmennuskursseja, mutta aikaani käytin niidenkin edestä opiskeluun – ja askarteluun. Ensimmäisellä kerralla saavuin kokeisiin myöhässä ja lainailin vieruskavereilta materiaaleja. Lähdin niin sanotusti ”soitellen sotaan.”

Ensimmäisellä kerralla saavuin kokeisiin myöhässä ja lainailin vieruskavereilta materiaaleja.

Sinä vuonna en päässyt hakemaani kouluun, mikä silloin harmitti suuresti. Nykyään olen kiitollinen ensimmäisen vuoden pääsykokeiden epäonnistumisestani. Silloin opin paljon itsestäni ja keräsin tärkeää tietoa pääsykokeista. Kokosin alle kokeisiin liittyviä pääpointteja. Koulutusalaan katsomatta näistä vinkeistä on hyötyä jokaiselle, joka tavoittelee korkeakoulupaikkaa.

 

1. Motivaatio

Miksi haluan korkeakouluun? Miksi se on minulle tärkeää?

Ensimmäisissä pääsykokeissa kipuiluni johtuivat paljolti siitä, etten ollut tarpeeksi motivoitunut opiskelemaan kokeita varten. Vuoden kypsyttelyn jälkeen opiskelupaikan saaminen oli prioriteettilistani ykkösenä, joten olin valmis käyttämään kokeeseen valmistautumiseen aikaa ja vaivaa. Jokaisen kannattaa siis kysyä itseltään edellä mainitut kysymykset ennen urakkaan lähtemistä.

2. Valmistautuminen

Mitä minun täytyy osata kokeissa menestymistä varten? Miten saavutan tavoitteeni? Kuinka paljon olen valmis käyttämään aikaani pääsykokeisiin valmistautumiseen?

Jokainen meistä valmistautuu kokeisiin eri tavalla. Joillekin sopii kirjaston hiljaisissa huoneissa pänttääminen, jotkut tykkäävät kuulla asiat muiden kertomana. Viime keväänä löysin opiskeluseurakseni samalle alalle hakijan. Opiskelimme sekä yhdessä että erikseen. Kannustimme ja motivoimme toisiamme rankkoinakin päivinä. Pänttäystovereita ja myötätuntopalstoja löytyy helposti internetin syövereistä ja suosittelenkin oman verkoston etsimistä. Parhaimmassa tapauksessa pääsykoekavereista tulee opiskelukavereita!

3. Rentous

Miksi jännitän pääsykokeita? Miten voisin pyrkiä saamaan koetilanteesta eniten irti?

On toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta pääsykokeisiin kannattaa mennä itsevarmoin mielin. Toisen vuoden keväällä kokeisiin oli helppo mennä, kun tiesin, mitä kokeissa tapahtuu. Ensimmäistä kertaa tenttaavia suosittelisin selvittämään mahdollisimman tarkkaan mitä kokeilta odottaa.

Stressin lievitykseen huolehdin koko kevään ajan riittävästä liikunnasta ja unesta. Koepäivinä hemmottelin itseäni ruoalla ja levolla. Kokeiden tuloksia ei tarvinnut murehtia, kun tiesi tehneensä parhaansa.

Pääsykokeisiin pänttäämistä
Jokainen meistä valmistautuu kokeisiin eri tavalla. Joillekin sopii kirjaston hiljaisissa huoneissa pänttääminen, jotkut tykkäävät kuulla asiat muiden kertomana.

On vaikea sanoin kuvailla, kuinka paljon opiskelupaikan saaminen on vaikuttanut elämääni. Se, että kulutin yhden kevään kirjaston nurkissa opiskellen ja harjoitellen, oli todellakin kaiken tämän arvoista. Jos rehellisiä ollaan, en muista pääsykokeistani paljoa. Koetilanteessa onnistuin pääsemään flow-tilaan ja koepäivät kuljin kuin sumussa. Onnekseni muistoksi prosessista jäi upea ilmalaivani, joka on vieläkin entisen soluasuntoni kattokoristeena.

Onnekseni muistoksi prosessista jäi upea ilmalaivani, joka on vieläkin entisen soluasuntoni kattokoristeena.

Lopuksi toivotan onnea kaikille korkeakouluun hakeville ja kiitän entisiä työkavereitani, kämppiksiäni ja asiakkaitani korkkihamstraukseni sietämisestä.

– Annika

Kuva Annikasta
Kirjoittajasta: Moro! Mää olen Annika, ensimmäisen vuoden arkkitehtiopiskelija. Olen asunut Tampereella melkein koko ikäni, mutta nyt yliopisto-opiskelijana näen kotikaupunkini uusin silmin. Fuksivuosi on kulunut pitkälti koulussa, tapahtumissa ja uusien harrastusten kokeilemisessa. Opinnoissa parasta on ollut se, että yhtäkkiä ympärillä on valtava määrä ihmisiä, joilla on paljon samoja mielenkiinnon kohteita. Välivuoteni käytin pitkälti reissailuun, joten on ollut virkistävää olla hetki paikallaan ja täyttää arki jännittävillä projekteilla, joissa on päässyt haastamaan omaa luovaa puolta.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi