Yliopistokurssien suorittamiselle Tampereen yliopistossa on usein monipuolisia vaihtoehtoja: opiskelija voi itse usein valita, haluaako ilmoittautua tentittävälle kurssille tai kurssille, jossa lopputyö on kirjallinen. Olen onneksi omissa pää- ja sivuainepinnoissani pystynyt tekemään valintoja siitä, millaisen kurssin työskentelymalli olisi minulle kaikista mieluisin.
Seuraavaksi erittelen ensin, millaisesta opiskelukäytännöstä on oikeastaan kyse ja laitan ne samalla paremmuusjärjestykseen omasta näkökulmastani katsottuna. Olen itse elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen sekä ensimmäisen vuoden sosiologian maisteriopiskelija, ja käytännöt ovat tietysti hiukan erilaisia eri aloilla.
1. Useasta osatehtävästä koostuva kurssi
Tällaista kurssia on haastavaa kuvailla, sillä eri osatehtävät voivat olla hyvin erilaisia. Myös osatehtävien määrä voi vaihdella suuresti eli osatehtäviä voi olla esimerkiksi 10 pienempää tai 5 hieman laajempaa. Eri tehtävät saatetaan jakaa kurssin pääteemojen perusteella. Esimerkiksi hiljattain suorittamallani sosiologian kurssilla jokainen pääteema oli jaettu alateemoihin, joista piti tehdä erilaisia tehtäviä, kuten kuunnella podcasteja ja kirjoittaa niiden perusteella tutkimusideapaperi.
Kurssin aikana tuli myös tehdä blogikirjoitus, keskustella oman ryhmän kanssa ja tehdä siitä tiivistelmä sekä vertaisarvioida toisten ryhmien tiivistelmät. Kurssin lopputyö oli sen sijaan täysin vapaavalintainen, mutta siinä piti osoittaa kurssilla oppimansa.
Mielestäni osatehtäviin jakautuvalla kurssilla työskentely on kaikista kiinnostavinta ja mielekkäintä, sillä saan tutustua useampaan eri kurssiteemaan ja tehdä monipuolisia tehtäviä, mikä ehdottomasti tukee omaa oppimistani. Pidän tällaisia kursseja rikkautena, mutta en mielestäni ole kovin usein nähnyt osatehtävistä koostuvia kursseja. Ne voivat olla hieman harvinaisempia, koska ne työllistävät usein opettajaa enemmän.
2. Oppimispäiväkirja/Luentopäiväkirja
Nämä kaksi kirjallista työtä eivät ole keskenään synonyymeja, mutta ne ovat kuitenkin niin samankaltaisia, että käsittelen niitä yhdessä. Oppimispäiväkirjalla tarkoitetaan pohtivaa kirjallista työtä, jossa luennoilla tai kirjallisessa materiaalissa eriteltyjä teemoja käsitellään samalla suhteuttaen niitä omaan oppimiseen ja ajatteluun.
Kirjoittajan persoonallisuus ja oma oppimisprosessi saa olla voimakkaammin läsnä. Oppimispäiväkirjassa voidaan käsitellä esimerkiksi sitä, mikä on itselle kiinnostavaa, uutta tai mistä haluaisi tietää enemmän. Myös se, miten uusi oppimissisältö suhteutuu kirjoittajan aikaisempaan tietoon, voi näkyä oppimispäiväkirjassa.
Luentopäiväkirja on samankaltainen oppimispäiväkirjan kanssa, mutta siinä omaa oppimisprosessia ei välttämättä kuvailla yhtä näkyvästi. Luentopäiväkirjassa saa esimerkiksi olla kriittinen luennon sisältöjä kohtaan. Luentopäiväkirjassa eri aihealueita käsitellään mielestäni hieman objektiivisemmin ja asiavetoisemmin verrattuna oppimista erittelevään päiväkirjaan. Tämä on oma näkemykseni, eli joku muu voi olla eri mieltä.
Kummassakaan ei ole kuitenkaan tarkoitus pelkästään referoiva luennon tai kirjallisen materiaalin sisältöjä, vaan nostaa tärkeimpiä asiasisältöjä esiin. Oman ajattelun tulisi siis näkyä kummassakin työssä, sillä kurssin opettaja kyllä tietää, mitä hän on luennollaan tai artikkelissaan kertonut.
Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen on itselleni hyvin mieluisaa juuri siksi, että oma ajatteluni ja oppimisprosessini saa luvan kanssa näkyä voimakkaammin. Pidän erityisen paljon siitä, että saan muodostaa pohtivan ja omaa oppimistani reflektoivan kokonaisuuden, jossa tuon esiin myös muilta kursseilta oppimaani. Oppimispäiväkirjat ovat minulle se alusta, jossa menen oppimaani kaikkein syvimmälle, mutta saan samanaikaisesti pohtia eri aihepiirejä monipuolisesti. Tämä on ehdoton etu oppimiselleni ja uusien asioiden syvälliselle ymmärtämiselle. Oppimispäivät ovat tavallaan oma bravuurini, eli ei ihme, että tykkään siitä, missä olen hyvä!
3. Ryhmässä keskustelu
Ryhmässä keskustelu esimerkiksi kirjallisesti tai suullisesti ei usein sellaisenaan riitä kurssin suorittamiseksi, vaan se on osasuorituksena. Kurssi saattaa rakentua esimerkiksi myös luennoista, jotka pitää katsella ja joista pitää keskustella Moodle-alustalla annetun ohjeistuksen mukaisesti. Usein vaatimuksena on yhden alustuksen kirjoittaminen ja kahden tai kolmen alustuksen kommentointi, jos ryhmässä työskentely tapahtuu Moodlessa.
Esimerkiksi tänä syksynä suorittamallani työhyvinvoinnin johtamisen kurssilla kurssi jakautui neljään eri pääteemaan, joista piti kirjoittaa itse alustus sekä kommentoida kahta muuta. Kurssin lopussa piti kirjoittaa kuitenkin myös miniessee ja arvioida muiden esseitä. Harvoin kurssia voi siis suorittaa pelkästään keskustelemalla ryhmässä, mutta se saattaa muodostaa valtaosan kurssista.
Pidän ryhmäkeskusteluista suuresti etenkin sosiaalisuuteni vuoksi, mutta myös siksi, että usein oma ajatteluni rikastuu muiden ajatusten kuulemisen myötä. Tietyn tutkinto-ohjelman kurssilla on yleensä monipuolisista taustoista tulevia ihmisiä, mikä merkitsee yhtä monta näkökulmaa. Esimerkiksi kasvatustieteissä näkee sivuaineopiskelijoita, mutta myös luokanopettajia ja varhaiskasvattajia, jotka kaikki näkevät kasvatuksen eri lailla. Ryhmäkeskusteluihin osallistuminen on siis ehdottomasti omaa oppimistani rikastava tapa opiskella.
4. Lukupiiri
Lukupiirityöskentelyssä luetaan esimerkiksi tietty kirja, joka jaetaan ryhmäläisten kesken. Jokaista lukupiiritapaamista ennen kaikki ryhmän jäsenet ovat lukeneet tietyn osan kirjasta, josta tapaamisissa keskustellaan. Tapaamisia on tarkoitus olla vähintään muutama, jotta kaikki voivat toimia kussakin roolissa kertaalleen.
Tapaamisessa jollakin on aina alustusvuoro, josta keskustelussa lähdetään liikkeelle. Alustaja siis käytännössä kirjoittaa tekstin ja kenties kysymyksiä, joista haluaa keskustella. Sihteeri pitää kirjaa keskustelun etenemisestä ja kirjoittaa pöytäkirjan lukupiiritapaamisen keskustelusta. Puheenjohtajan tehtävänä on huolehtia aikataulusta ja varmistaa, että kaikki osallistuvat keskusteluun. Lukupiirityöskentelyn palautettava tuotos on kirjallinen teksti, johon on liitetty kaikki alustukset, pöytäkirjat, lukupiiritapaamisten aikataulut ja kunkin roolit tapaamisissa sekä mahdollisesti arvio ryhmän työskentelystä.
Lukupiiri on oivallinen keino yhteisölliselle ja keskustelunomaiselle opiskelulle samalla, kun tutustutaan kurssin kirjalliseen materiaaliin. Mielestäni juuri keskustelevuus, muiden ajatusten kuuleminen ja uuden tiedon muodostaminen keskustelujen ja kirjallisen materiaalin perusteella on lukupiirityöskentelyn parhaimpia puolia. Lukupiirissä yhdistyykin kaksi itselleni mukavinta opiskelemisen muotoa; kirjoittaminen ja keskustelut. Tämä on mielestäni erinomainen vaihtoehto esimerkiksi tenttimiselle, jossa lukeminen tehdään pääosin yksin ja ilman mahdollisuutta yhteiseen tiedon luomiseen.
5. Essee
Esseellä tarkoitetaan tieteellistä ja hyvin argumentoitua tekstiä, jossa tarkastellaan haluttua aihepiiriä monipuolisesti, syväsuuntautuneesti, kriittisesti ja tieteellisiä lähteitä hyödyntäen. Tarkoituksena on tarkastella aihealuetta samalla keskustellen lähteiden kanssa. Essee jakautuu usein johdantoon, itse käsittelyosuuteen ja loppupäätelmiin. Tarkoitus ei ole pelkästään referoida lähteitä, vaan tuoda esiin omia näkemyksiä. Käsitteet pitää määritellä selvästi, koska se on osoitus niiden ymmärtämisestä ja sujuvasta käyttämisestä.
Esseessä on usein kansilehti, kenties sisällysluettelo, itse tekstiosuus ja lähdeluettelo. Essee on kuitenkin selvästi omanlaisensa tekstityyppi, sillä siinä kirjoittajan oma persoonallisuus ei ole yhtä voimakkaasti läsnä kuten oppimispäiväkirjassa. Essee on mielestäni hieman hillitympi ja objektiivisempi kokonaisuus, eikä siinä tuoda esiin omaa oppimista samalla tavalla kuin oppimispäiväkirjassa.
Olen omissa opinnoissani nähnyt oppimispäiväkirjasuorituksista rakentuvia kursseja lähes yhtä paljon esseeisiin verrattuna, mutta tieteellinen ja hyvin argumentoitu essee on silti yliopisto-opiskelun peruspilari. Vaikka esseen kirjoittaminen on myös itselleni mieluisaa ja luontevaa, en ole kuitenkaan arvottanut sitä yhtä korkealle aikaisempiin opiskelumuotoihin verrattuna, sillä se on pitkälti yksin työskentelyä.
Pyrin omissa opinnoissani tarttumaan sosiaalisiin opiskelumuotoihin niin paljon kuin pystyn, sillä muutoin yliopisto-opintojen suorittaminen olisi melko yksinäistä. Esseen hillitympi olemus on myös yksi tekijä siinä, miksi esimerkiksi oppimispäiväkirjoja on mukavampi kirjoittaa. Myös tästä syystä essee on top 7:ssä hieman alempana. Se ei kuitenkaan mielestäni ole missään nimessä huono tapa oppia! Sosiaalinen oppiminen on yksinkertaisesti vain hieman mukavampaa.
6. Luova työ
Luovan työn mahdollisuutta näkee ainakin omissa yliopisto-opinnoissani harvemmin. Silloin opiskelijalle annetaan vapaat kädet ja tilaa luovuudelle kurssityön laatimisessa. Luova kurssityö voi olla esimerkiksi sarjakuva, video, runokokoelma tai vaikkapa podcast. Usein luovan työn yhteydessä vaaditaan noin kahden sivun mittainen pohtiva teksti omasta oppimisesta suhteessa kurssin teemoihin.
Esimerkiksi aikaisemmin mainitsemallani sosiologian kurssilla lopputyö sai olla luova ja oman ryhmämme kanssa teimme informatiivisen videon tietystä aihepiiristä. Yhdistelimme videota, kuvaa, ääntä, uutisia ja tieteellistä tietoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Joku muu ryhmä teki runokokoelman, toisten tehdessä jopa hiphop-kappaleen!
Luova lopputyö on luovalle ja kekseliäälle opiskelijalle raikas tuulahdus perinteisten tenttien ja esseiden joukossa, mutta itselleni olisi haastavaa lähteä keksimään esimerkiksi runoja, eikä piirtämistaitoni riitä sarjakuvaan. Olen tavallaan niin ehdollistunut yliopisto-opiskelun perinteisiin oppimiskäytäntöihin, että valitsen yleensä tutumman tavan toimia (essee, lukupiiri), vaikka luova lopputyö olisikin jollakin kurssilla mahdollista.
Olen ikään kuin jumiutunut tuttuihin ja turvallisempiin työskentelytapoihin, mutta olisi hauskaa yrittää tehdä hyvin erityyppinen työ joskus. En esimerkiksi mainitsemallani sosiologian kurssilla olisi saanut tehtyä yhtä laadukasta videota ilman muun ryhmän tukea ja ideoita. Vaikka luovat ratkaisut jäävätkin jonon hännille omassa ajattelussani, pidän niitä erittäin toimivina ja hyvinä vaihtoehtoina sellaiselle opiskelijalle, joka on hieman rohkeampi kokeilemaan uusia asioita.
7. Tentti
Tentti on varmasti melko itsensä selittävä termi, mutta se tarkoittaa siis kirjallisuuteen ja muuhun materiaaliin tutustumista ja tenttiin eli kokeeseen osallistumista. Tentit vaihtelevat sisällöltään opettajan ja alan mukaan, mutta olen nähnyt muun muassa esseekysymyksiä ja käsitteiden selittämistä. Joillakin tieteenaloilla tentti voi koostua monivalintakysymyksistä, mutta en ole niihin omissa opinnoissani törmännyt. Ymmärtääkseni esimerkiksi hallintotieteessä monivalintatentit ovat yleisempiä suuren opiskelijamäärän vuoksi.
Tentti on monelle yksi yliopisto-opiskelun kulmakivistä, mutta itselleni se on varsin epämieluisaa. Olen onneksi pystynyt tekemään kurssivalintoja sen mukaan, että suoritustapa on jokin muu, kuten vaikkapa kirjallinen tuotos. Koen, että tenttiminen ei edistä oppimistani, minkä takia se jäi listan viimeiseksi. Ero kirjallisten tuotosten tuottamiseen on selvä: jos saan perehtyä oppimispäiväkirjassa tai esseetyöskentelyssä itseäni kiinnostavaan näkökulmaan ja tuoda esiin omasta mielestäni merkityksellisiä asioita, kannan niiden parissa tulleita oivalluksia ja ahaa-elämyksiä mukanani vielä pitkään. Sen sijaan tenteissä olen jo viikon päästä unohtanut lukemani, vaikka saisinkin hyvän arvosanan. Muistan todella monen esseen ja oppimispäiväkirjan sisältöjä, mutta kuinka monen tenttikysymyksen voisin luetella ulkoa? En kovinkaan monen.
Tässä oli oma käsitykseni eri opiskelutavoista. Mitkä ovat Sinun inhokki- ja suosikkiopiskelutapasi?
– Taina
Hyödyllisiä linkkejä:
Opiskelijan opas: Kirjallisten töiden ohjeet
Kommentit