Kimppakämppä vs. yksin asuminen – pelkkää ruusuilla tanssimista?

Kerrostaloja Tampereen keskustassa
Kuva: Jonne Renvall

Kun saat opiskelupaikan, mielessä voi pyöriä erilaiset asumisjärjestelyt. Onko soluasuminen hyvä vaihtoehto, vai pitäisikö muuttaa heti suoraan yksiöön?

Tämän ongelman parissa pyörin itsekin saadessani opiskelupaikan Tampereelta. Päädyin asumaan ensimmäiseksi opiskeluvuodekseni soluasuntoon, josta muutin yksiöön. Kumpikin puoli on nähty ja vertailuakin on tehty. Tässä solu- ja yksin asumisen hyvät ja niin sanotusti huonot puolet.

Soluasuminen

  1. Säästät vuokrassa ja ehkäpä muussakin. Ehdoton plussa on se, että soluasuminen on halpaa. Vuokrat soluissa ovat yleensä selkeästi halvempia yksin asumiseen verrattuna ja muitakin kustannuksia voi jakaa yhdessä kämppiksen kanssa. Esimerkiksi yhteinen tiskiaine, wc-paperi ja muut isommatkin tarvikehankinnat, kuten kuka ostaa mikron ja kuka imurin, voi laskea omia kuluja asumisessa.
  2. Voit saada kavereita. Kun sinulla on kämppiksiä, voit tutustua helposti ja poikkitieteellisesti toisiin asukkeihin. Soluasuminen on helppo tapa kasvattaa omia verkostoja, jos muiden kanssa haluaa tutustua paremmin.
  3. Yksityiselämän järjestely voi olla välillä haastavaa. Jos on päiviä, kun et haluaisi törmätä yhtään keneenkään, voi soluasuminen tuntua välillä haastavalta. Toiseen melkein väkisinkin törmää päivän aikana tai vaihtoehtoisesti voi yrittää linnoittautua omaan huoneeseen ja yrittää kuunnella, koska yhteiset tilat ovat vapaat. Tämä ei kuitenkaan välttämättä onnistu, jos aikataulunne ovat samantyyliset kämppiksiesi kanssa.
  4. Täytyy sopia pelisäännöistä. Tätä itse pidän hyvin tärkeänä solussa asuttaessa. Koska siivotaan, onko siivousvuorot, onko ok, jos astiat lojuvat viikonkin pesemättä, pidetäänkö bileitä joka viikko, ilmoitetaanko vieraista kämppikselle? Nämä ovat asioita, joista kämppiksen kanssa kannattaa sopia. Jos sattuu olemaan järjestystä ja siisteyttä rakastava, toisen sotkujen siivoaminen yksin voi olla pidemmän päälle turhauttavaa. Tämä kuitenkin ratkeaa sillä, että yhteisistä pelisäännöistä sovitaan heti aluksi, jolloin vältytään harmeilta.

Koska siivotaan, onko siivousvuorot, onko ok, jos astiat lojuvat viikonkin pesemättä, pidetäänkö bileitä joka viikko, ilmoitetaanko vieraista kämppikselle?

Yksin asuminen

  1. Yksiöt ovat kalliimpia. Yksin asuminen on yleisesti kalliimpaa, vaikka asumistukea saakin yksin asumiseen enemmän. Vuokra saattaa silti olla selkeästi enemmän kuin asumistuki ja opintotuki yhteensä, jolloin töissäkäynti tai lainan ottaminen saattaa olla vielä ajankohtaisempaa kuin solussa asuttaessa.
  2. Oma rauha. Yksin asumisessa hyötynä on se, että saa omaa rauhaa juuri silloin kuin haluaa. Kukaan ei ole juttelemassa sinulle kun et sitä halua ja voit löhötä omalla sohvallasi jakamatta sitä kenenkään kanssa. Eikä tarvitse kiistellä, kuka katsoo tv:tä ja koska.
  3. …Kuitenkin välillä olo voi olla myös yksinäinen. Silloin kun juttukaveria kaipaisi juuri siinä hetkessä, voisi olla ihan kiva, että asuisi vaikkapa kämppäkaverin kanssa, jonka kanssa voi keskustella päivän polttavat puheenaiheet vaikka kokkailujen lomassa.
  4. Ei tarvitse sopia pelisääntöjä. Olet oman asuntosi herra ja vastaat itse sen hoidosta. Tämä kuitenkin saattaa kostautua siinä, että jos oletkin hieman laiskempi siivooja, mitkään säännöt eivät aja sinua pitämään rutiininomaisesti huolta omista jäljistäsi.

Jos oletkin hieman laiskempi siivooja, mitkään säännöt eivät aja sinua pitämään rutiininomaisesti huolta omista jäljistäsi.

Kuten huomata saattaa, on kimppakämpässä ja yksin asumisessa monenlaisia puolia. Kumpikaan ei ole sen huonompi, jos soluasumisessa sopii yhteisistä säännöistä kämppisten kanssa siten, että jokaisella on mukava olla. Soluasuminen ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkia varten, mutta suosittelen itse ainakin kokeilemaan kumpaakin! Siten tietää parhaiten, mikä on se oma juttu ja minkälaisessa ympäristössä viihtyy. Soluasuminenkin, joka monesti saa negatiivisen kuvan ihmisten puheessa, voi olla hyvä vaihtoehto!

– Iina

Kuva Iinasta
Kirjoittajasta: Moikka! Olen Iina, kolmannen vuoden elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelija. Multa monesti kysytään kysymys: ”Mitä susta sitten tulee isona, kun opiskelet tuollaista alaa?” Vastausta en ole vielä keksinyt, mutta se vastaus kyllä varmasti vielä joku päivä tulee. Näen, että opiskelu antaa avaimet työelämään ja vaikka oma suunta olisikin vielä vähän hukassa, niin kyllä se vielä selkiää! Opiskelee sitä mikä kiinnostaa juuri itseään. Mulla kiinnostuksen kohteet ovat aikuiskasvatustieteen lisäksi kauppatieteissä, viestinnässä ja sosiaalipsykologiassa. Omat kiinnostuksen kohteet kantavat varmasti pitkälle. Tulevaisuus on avoin ja sitä kohti kannattaa astella rohkein mielin!

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi