Epävarmuutta lukiossa
Lukiossa opiskellessani minulla itselläni ei ollut hajuakaan, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Minulla oli laaja kiinnostus montaa asiaa kohtaan, mutta ei mitään yksittäistä kiinnostuksen kohdetta, joka olisi ollut aivan ylivoimainen. Suurin osa lukion oppiaineista kiinnosti minua paljon ja kirjoitinkin ylioppilaskirjoituksissa reaaliaineissa maantieteen, historian ja psykologian.
Minua oli aina kiinnostanut yhteiskunta, ihmisen mieli ja terveys sekä tasa-arvokysymykset. Valmistuessani lukiosta en vieläkään ollut varma, mitä olisin halunnut tehdä. Pidin eniten psykologiasta ja olin aina pärjännyt siinä hyvin, joten päätin lähteä hakemaan psykologian tutkinto-ohjelmaan.
Pääsykoe oli minulle haastava, joten vietin pari välivuotta opiskellen tilastomatematiikkaa ja avoimen yliopiston kautta psykologian perusopintoja. Koin osan opinnoista todella mielenkiintoisiksi ja se sai minut motivoitumaan psykologiasta.
Matkalla kohti omaa alaa
Minua ei kuitenkaan kiinnostanut psykologia niin vahvasti kuin olin aluksi ajatellut ja mietin, että haluaisinko tehdä tulevaisuudessa psykologin työtä vai jotain ihan muuta. Ongelma itselleni oli siinä, että en halunnut luovuttaa, koska olin tehnyt niin paljon työtä ja käyttänyt niin paljon aikaa siihen, että pääsisin opiskelemaan psykologiaa. Olin myös opiskellut satoja tunteja tilastomatematiikkaa, joka oli ollut minulle todella vaikeaa. Ajatus luovuttamisesta tuntui pahalta.
Kestikin vähän aikaa ennen kuin tajusin, että kyseessä ei ole luovuttaminen vaan oman alan löytyminen. Olin lukiosta valmistumisesta asti pohtinut psykologian aineenopettajan ammattia, mutta minulle syttyi halu harkita vielä uudestaan omaa alavalintaani.
Miksi juuri kasvatustiede?
Lamppu syttyi ja aloin tutkimaan yleistä kasvatustiedettä ainejärjestöjen blogeista ja Opintopolusta. Huomasin, että kyseiseltä alalta voi työllistyä moneen eri ammattiin. Tämä olikin ensimmäinen syy, miksi hain kasvatustieteisiin.
En ole ikinä tiennyt tasan tarkkaan, mitä työtehtäviä haluaisin tehdä, mutta kasvatustieteiden valmistumismahdollisuuksia katsellessa silmäni kirkastuivat ja näin monia eri mahdollisuuksia, jotka kiinnostivat minua. Työtehtävien laajuus ohjaustehtävistä hallinnollisiin ja johtamistehtäviin sekä kehittämistehtäviin oli se, mikä houkutti kasvatustieteissä.
Minua houkutti yleisessä kasvatustieteessä se, että siinä oli mahdollista lukea paljon vapaasti valittavia opintoja. Voisin hyödyntää omaa kiinnostustani montaa asiaa kohtaan ja opiskella eri sivuaineita, joiden avulla voisin laajentaa omaa asiantuntijuuttani. Minua kiinnosti erityisesti psykologia ja yhteiskuntatutkimus, jotka saisin nyt kummatkin osaksi samaa tutkintoa. Laaja sivuainemahdollisuus oli yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, mitä elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen linjalla oli.
Kolmas syy hakea opiskelemaan kasvatustiedettä on se, että minua kiinnosti koulutuskysymykset, kuten se, miten koulutusta toteutettaisiin mahdollisimman tasa-arvoisesti ja miten koulutusta voidaan kehittää. En ollut vielä lukiossa huomannut omaa kiinnostustani yleisen koulutuksen puolelle, mutta jo silloin halusin keskustella koulutuksen haasteista ja sen tulevaisuudesta.
Koulutus ja kasvatus oli aina kiinnostanut minua, mutta en ollut vain huomannut sitä vaihtoehtona. Vasta tutkiessani koulutukseen liittyviä artikkeleita välivuotenani huomasin, että kasvatustieteet voisivat olla minun juttu. Koulutuksen yhteiskunnallisuus ja kiinnostus kasvatukseen vahvistivat motivaatiotani tätä alaa kohti.
Lopuksi
Kasvatustieteet ovat monimuotoinen ala ja se tarjoaa monenlaisia erilaisia mahdollisuuksia.
Haluan myös sanoa kaikille niille, jotka epäröivät ja miettivät alavalintaa: tutki omia arvojasi ja mielenkiinnonkohteita ja hae juuri sille alalle, mikä sinua itseäsi kiinnostaa!
Joskus oman alan löytäminen voi viedä aikaa, mutta kannattaa muistaa, ettei omien unelmien seuraaminen ole koskaan liian myöhäistä!
– Rosa
Kommentit