Teksti: Eeva Kuikka ja Airin Tegelman
Pluralilaisten sähköposteihin ilmestyi marraskuussa odottamaton ja kiinnostava viesti: Pluralin väitöskirjatutkijoille ja kielten yksikön tutkimustyötä tekeville henkilökunnan jäsenille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tutkimuskeskuksen järjestämään kirjoitusretriittiin Hämeenlinnan Aulangolla 14.–16.12.2020. Retriitin tavoitteena oli taata osallistujille tilaisuus työstää tekeillä olevia kirjoitushankkeita täysihoidon ja kylpylämiljöön siivittäminä. Näin ollen retriitti tarjoaisi fasilitoituja kirjoitusharjoituksia ja rauhan oman tutkimuksen tekemiseen, mutta myös pienen irtioton koronavuoden raskauttamasta arjesta.
Kutsu saikin innokkaan vastaanoton ja paikat täyttyivät ripeästi. Kirjoitusretriitille kokoontui lopulta kahdeksan osallistujaa, yksi etäosallistuja sekä retriittiä vetävät Maija Hirvonen ja Camilla Lindholm, joista Camilla osallistui etäyhteyden välityksellä. Jo ensimmäisessä kokoontumisessa tuli selväksi, että tilaisuus oli ollut enemmän kuin tervetullut: vaikka tutkimustyö ja kirjoittaminen ovat pitkälti itsenäistä tekemistä, jatkuva kotona työskentely, uusien työskentelytapojen ja arkirytmien luominen sekä kollegiaalisen kanssakäymisen katkeaminen tai siirtyminen verkkoon olivat muodostuneet rasitteeksi, johon jokainen osallistuja kaipasi helpotusta.
Työskentely retriitin aikana
Retriitin päiväohjelma oli hyvin rakennettu. Reilut tauot kirjoitussessioiden välillä ja niiden jälkeen palvelivat kirjoitussessioiden tehokkuutta pitämällä yllä keskittymiskykyä. Päivät alkoivat aamiaisen jälkeen klo 9 Camillan fasilitoimalla kirjoitussessiolla, jossa käytiin aluksi läpi omia tunnetiloja sekä määriteltiin päivälle selkeät tavoitteet. Varsinaisen tutkimuksen kirjoittamiseen siirryttiin viiden minuutin vapaalla kirjoitusharjoituksella Camillan nimeämästä aiheesta, jotta kynnys tekstin tuottamiseen olisi matalampi itse tutkimusta kirjoitettaessa. Klo 12 alkoi parin tunnin mittainen tauko, jonka aikana saattoi lounaan lisäksi käydä kävely- tai jopa juoksulenkillä Aulangon kauniissa maisemissa tai istua pidempään rupattelemassa muiden tutkijoiden kanssa. Toiseen kirjoitussessioon siirryttiin ravittuina ja virkistynein mielin, minkä ansiosta työskentely jatkui tehokkaana viiteen asti pienen kahvitauon keventämänä. Toisen kirjoitussession päätteeksi pidettiin lyhyt yhteenveto päivän annista ja omista tuntemuksista.
Vaikka koronavuoden haasteet ja tutkimustyö yhdistivät kaikkia retriittiin osallistuneita, oli kullakin omanlaisensa lähtökohdat tutkimuksen tekemiselle. Suurin osa retriittiläisistä oli väitöskirjojen tekijöitä, mutta mukaan mahtui myös jo väitelleitä tutkijoita; osa teki tutkimustyötä täysipäiväisesti, osa puolestaan oli palkkatyössä yliopistomaailman ulkopuolella. Vaikka arjen työskentelyolosuhteet kuten työhuoneen puute loivat omanlaisiaan haasteita, löytyi ongelmakohtia myös itse kirjoittamisesta: hankaluuksia esiintyi niin kirjoittamisen sujuvuudessa kuin moniulotteisuudessakin, sekä taipumuksessa rönsyillä tai pudota erilaisiin ”kaninkoloihin”. Osa keskittyi liiaksi tekstin editoimiseen uuden tuottamisen sijaan ja koki kirjoittamiseen keskittymisen hankalaksi.
Haasteiden moninaisuudesta ja eroista huolimatta kirjoitusretriitti tuntui hyödyttävän kaikkia osallistuneita. Fasilitoidut kirjoitussessiot koettiin toimiviksi, sillä asteittainen työskentelyyn ryhtyminen helpotti keskittymistä ja kirjoittamiseen uppoutumista. Toisaalta ohjelmaan merkityt tauot pakottivat irtautumaan työstä ja sallimaan aivoille niiden kaipaaman levähdystauon tai jopa happihyppelyn. Myös positiivinen ryhmäpaine, eli toisten työhönsä keskittyneiden ihmisten seura, auttoi pysymään vireessä. Tehokkaan työilmapiirin ohella retriitti tarjosi täten arvokkaita oivalluksia koskien tavoitteiden asettamista ja työskentelyä koskevia asenteita: realistiset, selkeät ja hyvin rajatut tavoitteet on helpompi saavuttaa lyhyessäkin ajassa. Myös päivän päätteeksi listatut aikaansaannokset konkretisoivat omaa produktiivisuutta. Retriitti auttoikin monia sisäistämään paremmin sen tosiasian, että kaikki työ ei näy suoraan kirjoitetussa sanamäärässä: myös lukeminen, ajatuskartat, muistiinpanojen laatiminen sekä erityisesti tauot kuuluvat osaltaan tehokkaaseen kirjoitustyöhön.
Työskentelyn ulkopuolella
Kirjoitussessioiden ohella retriittikokemukseen vaikutti joukko muita kirjoituksen ulkopuolisia tekijöitä. Esimerkiksi koronatilanne näkyi erilaisissa käytännöissä: paikalle saapuneiden määrä oli rajattu kymmeneen ja kirjoitussessiot toteutettiin isossa seminaarisalissa kasvomaskeja käyttäen. Koronatilanteesta johtuen itse kylpylähotelli oli lähes tyhjillään, ja esimerkiksi ruokailuiden yhteydessä oli väljää. Täysihoitoon kuuluikin majoituksen lisäksi kaksi lämmintä ateriaa sekä aamu- että välipalat. Erityisesti yhdessä nautittu ja pöytiin tarjoiltu kolmen ruokalajin illallinen oli mukava tutustumishetki muiden retriitin osallistujien kanssa yhteisen aterian äärellä. Oman säväyksensä retriittiin antoi myös Aulangon kylpyläosasto, jonka altaista ja saunoista oli aikaa nauttia kirjoitussessioiden ja illallisen välissä.
Miellyttävästä ja rentouttavastakin miljööstä huolimatta monelle retriitin tärkeimmäksi anniksi nousi työn edistämisen ohessa sen tarjoama sosiaalinen näkökulma. Keskustelut ruokailuiden aikana, sessioiden yhteydessä ja kävelylenkeillä tarjosivat mahdollisuuden vertaistukeen ja ajatusten vaihtoon. Retriitin osallistujat edustivat laajasti kielten monimuotoisen yksikön eri oppiaineita, joten retriitti mahdollisti tutustumisen muihin kielentutkijoihin oman erikoisalan ulkopuolelta. Kanssakäymistä rikastutti myös se, että osallistujat olivat eri vaiheessa väitöskirjatutkimusta ja tutkijanuraa, mikä tarjosi laajempaa kokemusten vaihtoa myös itse tutkimustyöstä. Näkökulmaa väitöskirjatutkimuksen jälkeiseen elämään avasi retriitin viimeisenä päivänä pidetty esitelmä, jossa Camilla Lindholm ja Johanna Isosävi toivat esille tutkijan urapolkua pohjautuen tulevaan kirjaansa Väitöksen jälkeen – Opas akateemiselle uralle. Etäyhteydet toimivatkin koko retriitin ajan moitteitta.
Retriitin anti pähkinänkuoressa
Kaiken kaikkiaan kirjoitusretriitti onnistui loistavasti, ja palautteen perusteella vastaavanlaiselle tilaisuudelle on ehdottomasti kysyntää myös jatkossa. Irtiotto arjesta etenkin poikkeusaikana paitsi virkisti, myös tarjosi monia oivalluksia oman työskentelyn kehittämiseen. Retriitin tehokkuudesta kertoo myös se, että fasilitoidut kirjoitussessiot toivottiin osaksi Pluralin toimintaa keväälle 2021 – Camillan Zoomin kautta fasilitoimassa ensimmäisessä etäkirjoitussessiossa olikin läsnä monia tuttuja kasvoja kirjoitusretriitiltä.
Pähkinänkuoressa vielä kenties tärkeimmät oivallukset retriitiltä:
- Tehokkuuden ja sen ylläpitämisen uudelleen määrittely
- Työkalujen löytäminen oman työpäivän rytmittämiseen
- Uusia näkökulmia omaan tutkijuuteen
- Sosiaalisuuden roolin tärkeys myös itsenäisessä tutkimustyössä, etenkin nyt korona-aikana
- Taukojen pitämisen merkitys tuottavuudelle
