Viime kevättalvena miettiessäni tulevaisuuttani näin viidettäkymmenettä käydessäni, ajattelin että voisin ottaa työn oheen ihan vain jonkun kivan ja kehittävän opiskelujakson. Paikkoja katsellessani totesin, että juuri minua oikeasti kiinnostavia oli tasan yksi tarjolla kotikulmilla. TTY Pori. DI:ksi minun oli tuleva ja suuntausvaihtoehdotkin olivat sopivia ammattiani ja aiempaa koulutustani ajatellen. Nyt oli hyvä hetki itselle, lasten hiljalleen kasvaessa ja työnkin muuttuessa vaativammaksi.
Opiskelu alkoi ja valitsin aineita tuleville vuosille. HOPS’ista yritin tehdä mahdollisimman tasaisen, jotten kuormittuisi liikaa. Työmaailmani on varsin nopeatempoinen, joten kummastelin iltaopintoja, joita ei ollut mielestäni tarpeeksi (nimenomaan minun mielestäni). Vain pari käyntiä viikossa koululla. Tahtihan siitä sitten muuttui, kun ensin tuli hieman löntysteltyä ja sitten sairasteltua ja sitten huomattua, ettei töiden jälkeen ihan joka kerta ollutkaan tarpeeksi energiaa. Pienikin heilahdus normaalirytmiin ja iltarytmi kärsi sekä kouluhommat kasaantuivat.
Syksyn aikana en ottanut stressiä silti juuri mistään opiskeluun liittyvästä. Pikkasen matematiikka kiristi hermoa kuitenkin. Kirjoitustyöt ja tutkimiset ja ne tutut aiheet oli helppo ottaa käsittelyyn, koska ehkä koin, ettei kaikki ollut ihan uutta. Silti työt kasaantuivat. Tein uudet suunnitelmat ja neuvottelin suorittamisen tahdista opettajien kanssa. Kyllä nämä tästä, sanoisin mutta niin helposti se kotiarki, sairastamiset ja vastuut vaikuttavat. Mutta töitähän tässä ei ole liikaa ja varsin hyvin on yhteistyössä sovittu asiat koulun suuntaan.
Periodin 3 kursseja valitessani yllätyin siitä, että kaikki haluamani opinahjojen luennot ovat päivällä. Ja labrat, jotka eivät ole ihan ominta minua. Mietin sitä, miten monimuoto-opiskelija saa hyötyä päiväluennoista? Oma työnantajani ei ole joustava, joten luennolle ei lähdetä. Se tarkoitti, että materiaaleja pitää lukea kotona iltaisin eri tavalla. Mahtavaa, jos olisi videoita, mutta näistä aineista ei ole (opettajille vinkiksi, että juurikin näistä pitäisi olla). Pitää lukea enemmän ajatuksella, koska luennoitsijan sanallisia esimerkkejä ei ole. He kuitenkin vannovat, että näinkin tästä selviää ja luotan heihin. Silti tuntuu hassulta olla opiskelijana tapaamatta opiskelijatovereita tai näkemättä opettajia. Ihan hassua. Ja näin valmistuu DI:ksi!
Ajattelin alun perin, että periodi 4 on kevyempi, vain yksi puolikas kurssi. Nyt en ole ihan varma, sillä helpollahan se laiskuus taas iskee ja kun siitä tekemisen vauhdista luovuttaa, tulee helposti mieleen vain chillailu. Päätin pitää opiskelustakin loman vain kesälomalla ja muun ajan taaperran eteenpäin, valmistautuen ensi vuoteen jo ennakkoon.
Jos ajattelen aikaa, jolloin luin insinööriksi, olin huomattavasti kiireisempi kuin nyt opiskellessani seuraavaan asteeseen töiden lomassa. Onhan tässä tekemistä, muttei joka illaksi tai viikonlopuksi, sopivasti siis vapaa-aikaakin.
Tänään, ystävänpäivän kunniaksi 14.2., piipahdin koululla kuulostelemassa tutkintouudistuksia. Mielenkiintoinen tulevaisuus. Nyt pitää oikeasti harkita, mitä tänä vuonna vielä suorittaa, jotta kokonaisuus on hyvä. Kesäkurssejakin voisi harkita, riippuu siitä mitä on Porissa tarjolla. Eli eikun HOPS’ia muokkaamaan taas Minnan kanssa :).
Minun tavoitteeni on valmistua v.2019 tällä systeemillä – ja sitäkin voi aina muuttaa!
Marika
