Hallituksen puheenjohtajuuden aikainen suuri juttu oli tietysti Tampere3-hanke. Koko prosessin ajan tuli käytyä henkistä vuoristorataa. Joutui pohtimaan, onko tämä hyväksi TAMKille tai opiskelijoille tahi tietysti korkeakoulun loppuasiakkaille, yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Kuitenkin läpi prosessin minulla oli vahva uskomus, että hyvä tästä tulee. Lopullisen vahvistuksen asialle sain oikeastaan keväällä eräässä tilaisuudessa, jossa tapasin TAMKin opiskelijoita. Heidän sanomansa oli yksiselitteinen: Tampere3 on parasta, mitä TAMKille voi tapahtua.
Korkeakoulusta itsessään minulla tulee mieleen vahva TAMK-henki, joka näkyy läpi koko korkeakoulun henkilöstössä ja opiskelijoissa. Kyllähän TAMKista voi ja pitää olla ylpeä! TAMKilla on vahva ja historiallinen status suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä, ja sen nykyisillä koulutusohjelmilla on vahva ja arvostettu perusta. Taitoa on kuitenkin vaatinut ylläpitää saavutettu maine ja vieläpä kehittää sitä. Tämän on taannut hyvä johtaminen ja kaikkien sitoutuminen tehtäviin.
TAMK on ollut leimallisesti opetuskorkeakoulu. Pirkanmaan ja oikeastaan koko Suomen yhteiskunta ja elinkeinoelämä on tarvinnut ja tarvitsee osaavia ja kehityskykyisiä ammattilaisia. Tähän tarpeeseen vastaamisesta TAMK ei voi tulevaisuudessakaan tinkiä, vaan Tampereen korkeakouluyhteisön puitteissa sitä edelleen kehittää, kuitenkin muistaen, mikä merkittävä rooli ammattikorkeakoulututkinnolla on työelämässä.
Tässä päättötodistuksessa haluan myös nostaa asioita, joissa on vielä kehitettävää. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeet ovat olleet selvä haaste TAMKille. Projektien määrä on lähtenyt kasvuun, mutta paljon on vielä tehtävää. TKI-toiminta soveltuu erittäin hyvin ammattikorkeakoulun opetusprofiiliin, siitä hyötyvät sekä opiskelijat että henkilöstö. Tampereen korkeakouluyhteisö luo varmasti mahdollisuuksia TKI-toiminnan uusille avauksille. Toinen pieni miinus on kansainvälisen opiskelijavaihdon kiinnostavuus, jossa on parantamisen varaa. Suomalaisten nuorten tulevaisuus on vahvasti sidoksissa kansainvälisyyteen. Kansainvälisyys on jo tänään kykyä toimia monikulttuurisessa ympäristössä, vaikka ei liikkuisi kotinurkilta mihinkään.
Kuusi vuotta ammattikorkeakoulun hallituksessa oli kiehtova seikkailu uusien yhteistyötahojen ja ihmisten kanssa. Erityiset kiitokset haluan antaa TAMKin johtoryhmälle, joka on hallituksen lähin työpari. Sain aina tarvitsemani avun ja hyvän perehdytyksen asioihin. Muista yhteistyötahoista erityisen positiivinen muistikuva jäi opetus- ja kulttuuriministeriön henkilöstöstä. Ministeriön kanssa TAMKilla oli avoin ja vuorovaikutteinen yhteydenpito. Mainitsematta en voi jättää Tampere3-hankkeen aikaista korkeakoulujen rehtoreiden ja hallitusten puheenjohtajien yhteistoimintaa. Se oli tiivistä, joskus käytiin tiukkoja neuvotteluja, mutta Tampere3 oli yhteinen tavoite.
Mitä sitten perinnöksi? Oikeastaan en osaa muuta kuin toistaa mielikirjailijani Lauri Viidan sanoja romaanissa Moreeni, jossa Iisakki Nieminen pohtii, mitä jättää perinnöksi. ”Kirvesmies tiesi kyllä, että paras perintö, jonka hän saattoi kenellekään jättää, oli kirves ja käyttöohje. Arvokkaampi kuin talo on se menetelmä, joka taloja tuottaa.” Eli muistakaa jatkuvasti kehittää tapoja, joilla oppilaitoksesta valmistuu aktiivisia, elämälle uteliaita nuoria.
Matti Höyssä
Tampereen ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksen puheenjohtaja 2013–2019
Kiitokset Matille hyvästä yhteistyöstä näiden vuosien aikana! Hallituksen puheenjohtajan ja toimivan johdon välillä vallitseva molemminpuolinen luottamus ja samanlainen näkemys organisaation parhaasta on ollut hyvä pohja johtamiselle.
Mikko Naukkarinen
10.6.2019 18:32