Tulevaisuuden osaaminen ammattikorkeakoulujen tehtävänä  

Olemme jo vuosia todenneet, että korkeakoulutuksessa elämme merkittävän muutoksen aikaa. Ammattikorkeakoulut ovat koko olemassaolonsa ajan kehittäneet omaa koulutustarjontaansa. Siitä huolimatta työelämän osaamisvaatimukset ja sitä kautta ammattikorkeakoulujen rooli työelämää uudistavana toimijana on jälleen kerran tärkeä ottaa tarkasteluun. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 mukaan Suomen menestystä ja hyvinvointia rakennetaan sivistyksen, osaamisen, tieteen ja teknologian pohjalle. Miten tätä menestystä sitten rakennetaan ammattikorkeakoulun koulutustehtävän kautta, on tärkeä kysymys.

Pedagoginen osaaminen ammattikorkeakoulujen vahvuutena

Toukokuun lopussa pohdimme TAMKissa tulevaisuuden osaamisia seminaarissa, jossa näkemyksensä esittivät myös työelämän edustajat. Monet työelämän odottamista osaamisista olivat alasta riippumattomia. Tärkeä asia, johon meidän olisi nyt haettava vastauksia, koskee tulevia tutkintoja, tulevia tutkinto-ohjelmia, jatkuvaa oppimista ja näiden tuottamaa osaamista. Työelämälähtöisen ammattikorkeakoulun tehtävä on kouluttaa osaajia, joilla on kyky ja taito toimia käytännön tehtävissä vahvan kehittyvän tietopohjansa varassa. Osaamiselle perustan luovat Barnettín ja Coaten (2005) mukaan kolme keskeistä kiinteästi vuorovaikutteista asiaa, jotka ovat tietäminen, tekeminen ja oleminen. Osaamiseen, jossa nämä kolme elementtiä kehittyvät, tarvitaan tarkoituksenmukaisia pedagogisia ratkaisuja ja kouluttajien vahvaa pedagogista osaamista. Opetuksellisilla ratkaisuilla ja tavoilla, joilla opimme, on äärimmäisen tärkeä rooli ammattikorkeakoulussa hankittavan osaamisen kehittymisessä. Opetusta ja pedagogiikkaa koskevat ratkaisut ovat myös tärkeitä, jotta yhä moninaistuva opiskelijajoukkomme kokee oppimisen mielekkääksi ja merkitykselliseksi. Entistä haastavammaksi tämän kaiken tekee digitalisoituva toimintaympäristömme ja sen moninaiset mahdollisuudet. Yhä enemmän on myös esitetty ajatuksia siitä, että myös ammattikorkeakoulututkintojen tuottama osaaminen hankittaisiin tietoineen ja taitoineen kokonaan digitaalisia mahdollisuuksia hyödyntäen.

Yhdessä rohkeita ratkaisuja etsimään

Keskeinen kysymys on, miten työelämän muutosten vaatimat osaamisvaatimukset käännetään opiskelijan oppimiseksi ja osaamiseksi? Olemme ammattikorkeakouluissa edelleen kovin sidottuja alakohtaisesti määriteltyihin koulutusvastuisiin ja toisaalta usein pitkään toteutettuihin tutkinto-ohjelmiin. Liian usein alakohtaiset käsitykset samoin kuin edunvalvonnan näkökulmat, estävät tai ainakin hidastavat tarvittavien muutosten toimeenpanoa. Vaikka rakenteet eivät välttämättä ole esteitä, ne kuitenkin ohjaavat vahvasti ajatteluamme koulutusaloittain ja usein kapeasti professiokeskeisesti toteutettavaan koulutukseen.

Ammattikorkeakouluttajien onkin nyt tärkeä suunnata katseensa tulevaan ja rohkeiden ratkaisujen löytämiseen. Näyttää siis vahvasti siltä, että tulevaisuudessa kapea alakohtainen osaaminen ei enää välttämättä riitä, vaan on löydettävä uudenlaisia alat ylittäviä osaamisia. Osaamisia voidaan hankkia myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön kautta.  Vähemmistönä ovat edelleen sellaiset tutkinto-ohjelmat, joissa osaaminen haetaan useamman alan osaamisia yhdistelemällä. Jotta osaamisia ei jatkossa tarvitse hakea peräkkäisiä tutkintoja suorittamalla, olisi tärkeä löytää sellaisia koulutuksen muotoja, jotka murtavat perinteiset korkeakoulu- ja/tai koulutusalakohtaiset rajat, ja synnyttävät aidosti uudenlaisia työelämän tarvitsemia osaamisia.

Nyt jäädessäni pois koulutusvararehtorin tehtävästä, toivon menestystä korkeakouluttajille niin tutkintojen kuin jatkuvan oppimisen toimintamallien uudistamiseen ja pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen saanut vaikuttaa ammattikorkeakoulutukseen pitkän työurani aikana ja nähdä myös sen hienon kehityskaaren ja muutokset, joita ammattikorkeakoulukentässä on näiden vuosikymmenien aikana tapahtunut.

 

Kirjoittaja: Päivi Karttunen, vararehtori