Koulutus parasta työllisyysturvaa

Sitkeistä epäilyistä huolimatta koulutus – hyvä peruskoulutus ja jatkuva uudelleenkouluttautuminen – ovat parasta työllisyysturvaa. Näin voidaan sanoa, sillä lukuisten tutkimusten mukaan koulutus on edelleen valttikortti oli sitten kyse työvoiman rekrytoinnista, työuralla etenemisestä, tai työttömyyden jälkeisestä uudelleen työllistymisestä. Tämän lisäksi hyvään koulutukseen sisältyy myös muita hyveitä, kuten se, että se parantaa työn tuottavuutta, ennakoi pidempiä työuria ja ennustaa myös keskimääräistä parempaan hyvinvointia. Koulutus tukee myös vahvaa identiteettiä, mikä puolestaan suojaa alistamiselta ja sorrolta, joka on kuitenkin meidän kaikkien uhkana. Nämä positiiviset yhteydet on osoitettu toistamiseen monissa eri tutkimuksissa.

Mihin siis perustuvat epäilevien tuomaiden käsitykset, joissa sanotaan koulutuksen menettäneen arvoaan ja vetovoimaansa ja argumentoidaan sen puolesta, ettei hyväkään koulutus enää suojaa työttömyydeltä. Onko kysymys väärinkäsityksestä vai poliittisesta retoriikasta?

Hyvällä koulutuksella ja sijoituksilla koulutukseen näyttäisi olevan kiistattomat positiiviset vaikutukset etenkin yhteiskunnan makrotasolla ja pidemmällä aikavälillä arvioiden. Esimerkiksi 1990 –luvun laman jälkeisellä kasvukaudella työvoiman kysyntä ja yritysten rekrytoinnit kohdistuivat ensisijaisesti ja aikaisempaa selvemmin hyvin koulutettuun työvoimaan, oli sitten kyse yksityisen tai julkisen sektorin työpaikoista. Samalla se merkitsi palkkatason ja rakenteen kohoamista. Tämä on todistettu mm ETLAn tutkimuksissa ja kansainvälisestikin (Asplund ym. 2011; Hurley ym. 2011). Ongelmalliseksi tässä vain muodostunut se, että samanaikaisesti kuin yleinen koulutustaso (tarjonta) on kohonnut, on myös kilpailu avoimista työpaikoista kiristynyt ja sitä on edelleen kiristänyt työvoiman lisääntyvä alueellinen ja kansainvälinen liikkuvuus. Se on merkinnyt, että ne, joiden koulutustason on alhainen ja joilta puuttuu sosiaalinen tuki ja muut resurssit, ovat jääneet entistä vaikeampaan asemaan. Heikosti koulutettujen työttömyys on yleensä korkeampaa ja pitkittynyt ja siitä tullut erittäin paha rakenteellinen ongelma. Totta on myös se, ettei koulutus sinällään takaa herran paikkaa, vaan kun hyvän koulutuksen saaneita on aikaisempaa enemmän työttöminä ja sosiaalinen kohoaminen on entistä korostuneemmin riippuvainen myös yksilöiden sosiaalista verkostoista sekä siitä millaisia muita valikointikriteerejä, kuten ikä, sukupuoli, etninen ja kulttuurinen tausta jne. työnantajat käyttävät. Jani Erolan (2012) tutkimukset viittaavat mm siihen, että nuoremmille kohorteille, joiden koulutustaso on aikaisempaa korkeampi, näyttää isän sosioekonominen asema nousseen uudestaan sosiaalisen kohoamisen takeeksi.

Toisaalta, mitä tulee työiän aikaisiin työllisyysriskeihin, kuten riskiin joutua työttömäksi tai mahdollisuuksiin selvitä työttömyydestä takaisin työllisyyteen, niin tutkimukset puhuvat tässäkin suhteessa selkokieltä. Hyvällä koulutus suojelee työttömyydeltä ja vahvistaa mahdollisuuksia uudelleen työllistyä. Hyvällä aikaisemmalla koulutuksella ja hankitulla lisäkoulutuksella näyttäisi olevan ratkaiseva vaikutus myös siihen, miten suurten rakennemuutostenkin yhteydessä työpaikkansa menettäneet työllistyvät. Suomalainen muutosturvajärjestelmä ja siihen sisältyvä uudelleen kouluttautumisen mahdollisuus näyttävät olevan ainoita valopilkkuja koko rakennemuutosten hallinnassa (Jolkkonen ym. 2012, 2014). Tätä samaa tuntuvat todistavan uusimmat EuroFundin tutkimukset. Oletettavasti myös nuorisotakuu, jota on ajettu niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, kuin käärmettä pyssyn piippuun, perustuu tähän samaan koulutususkoon. Tosin tutkimukset myös osoittavat, että koulutus ei ole itsessään toimiva taikatemppu vaan se vaatii tuekseen myös muita tukitoimia kuten toimeentulotakuuta, sosiaalistan neuvontaa ja tukea ja ennen kaikkea myötämielistä asennetta myös työvoimaa rekrytoivilta yrityksiltä.

Käytännön esimerkit viittaavat myös siihen, ettei sosiaalinen ja taloudellinen tukikaan riitä, vaan yhteiskunnassa olisi kerta kaikkiaan tehtävä toppi kaikenlaiselle diskriminoinnille, työn sopimuksellisten ehtojen polkemiselle sekä sopimusten shoppailulle, jotta se työ, jota tarjotaan olisi palkitsevaa ja motivoivaa. Tässä suhteessa vastuu työllisyydestä ja työmarkkinoiden toimivuudesta on pitkälle yrityksillä ja yhteiskunnalla.

Lähteitä:

Asplund, Rita & Kauhanen, Antti & Maliranta, Mika (2012) Työtehtävi­en ja palkkojen dynamiikka. Helsinki: Taloustieto. Http://www.etla.fi/to/teh­tavarakenteet/julkaisut/JULKAISU.pdf (haettu 5.11.2013).

Erola, Jani (2009b) Sosiaalisen aseman periytyvyys ja terveys: Tulokset, teoriat ja tulevaisuus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 46:1, 3–13.

Erola, Jani (2012) Family Background and the Life Cycle Effects of Father’s Class and Income. Teoksessa Paul Lambert, Roxanne Connelly, Robert M. Blackburn & Vernon Gayle (toim.) Social Stratification: Trends and Proces­ses. Farnham: Ashgate, 85–99.

Hurley, John & Storrie, Donald (2011) Shifts in the Job Structure in Europe during the Great Recession. Dublin: European Foundation for the Impro­vement of Living and Working Condi­tions. Http://www.eurofound.europa. eu/pubdocs/2011/41/en/2/EF1141EN. pdf (haettu 7.11.2013).

Jolkkonen, Arja & Koistinen, Pertti &Kurvinen, Arja (2012) Reemployment of Displaced Workers: The Case of a Plant Closing on a Remote Region in Finland. Nordic Journal of Working Life Studies. 2:1, 81–100.

Jolkkonen, Arja & Koistinen, Pertti & Kurvinen, Arja & Lipiäinen, Liudmila & Nummi, Tapio & Virta­nen, Pekka (2014) Kohtalokkaat olo­suhteet ja yksilölliset tekijät. Toimipai­kan lakkauttamisen seurauksena työnsä menettäneiden työmarkkinoille kiinnitty­minen erilaisissa taloudellisen kehityksen vaiheissa (tulossa).