Minimipalkalla töihin vai?

Euroopan komission annettua suositukseen minimipalkan toteuttamisesta, heräsi Suomessakin keskustelu minimipalkasta, sen tarpeellisuudesta ja mahdollisista vaikutuksista. Näin siksi, ettei Suomessa ole minimipalkkaa, vaan alakohtaiset sopimuspalkat. Kuten arvata saattaa, Suomessa seistaan vanhoissa poteroista. Ne, jotka ovat ay-liikkeen ajamien sopimuspalkkojen takana suhtautuvat minipalkkaan kielteisesti tai varauksellisesti, ja ne, jotka ovat kannattaneet perustuloa, liputtavat edelleen sitä, mutta saattaisivat tukea minimipalkan kokeilua. Vaikka taloustietelijöiden enemmistö on uhonnut, että minimipalkka olisi tuhoisa isku työllisyydelle, Saksassa kävi toisin; työllisyys jatkoi kasvuaan, vaikka minimipalkat kohosivat keskimäärin 5,5 prosenttia vuonna 2015. Nyt Saksan valtionvarainministeri Olaf Scholz iskee pökköä pesään ja ehdottaa, että minimipalkkaa tulisi kehittää koko EU:n kattavaksi ja sen taso tulisi nostaa 60%:iin keski-ansioiden tasosta. Jos minimipalkka nousee Saksan puheenjohtajakaudella tapetille mitä siihen sanoo Sanna Marinin hallitus?

Pilvestä kiinni ja unelmien työhön!

Suomen kielessä tavataan sanoa, että ”nyt siltä karkasi mopo käsistä”, tarkoittaen, että jolta kulta karkasi asioiden hallinta tai realiteettien taju. Mutta entäpä jos ottaisimme kahvoista lujan otteen ja antaisimmekin mopon karata, vaikkapa vain kokeilun halusta. Kuvittelisimme globaalisti ilmassa leijuvat työmarkkinat ja sinne digitalisoidut työvoimapalvelut. Mitä silloin tapahtuisi?