Kansainvälisessä vertailussa Suomessa pitkäaikaistyöttömien suhteellinen osuus työttömistä on Norjan ja Ruotsin jälkeen yksi Euroopan alhaisimmista. Toisaalta pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvan aikaisempia tuloja kompensoiva osuus (NRR) on Suomessa, Tanskassa, Islannissa ja Norjassa yksi maailman korkeimpia, Ruotsissakin se on alhaisempi kuin Suomessa. Tästä huolimatta pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut rakenteellinen ja jatkuvasti uudelleen muotoutuva yhteiskunnallinen ongelma.
Suomessa työttömyyden pitkittyminen katkaistaan tehokkaasti työvoimapoliittisin toimin viimeistään siinä vaiheessa kun työttömyysjakso uhkaa jatkua yli vuoden. Työttömyyden katkaiseminen työvoimapoliittisin toimenpitein ei ole kuitenkaan poistanut sitä ongelmaa, että työttömyys pitkittyy toimenpiteiden, lyhyiden työllisyysjaksojen ja työttömien yhdistelmänä ja määritellä tähän kierteeseen ajautuneiden työuraa. Työurien pirstoutumisen ohella uhkana on työuralla alaspäin vajoaminen ja köyhtyminen. Tästä Suomessa on vahva tutkimukseen perustuva näyttö mutta ovatko työttömyys- ja sosiaaliturvan reformit olleet riittäviä ja toimia pitkäaikaistyöttömien kannalta, se onkin jo eri kysymys.
Pitkäaikaistyöttömyys on Suomessa niin kuin muissakin Euroopan maissa vakava ongelma, vaikka kansainvälisesti vertaillen yli vuoden työttömänä olleiden työttömien osuus onkin Suomessa yksi Euroopan alhaisimpia. Suomessa pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 2012 noin 21,7 % työttömistä. Vain Norjassa (8,7 %) ja Ruotsissa (17,5 %) se oli alhaisempi. Vertailun vuoksi mainittakoon, että muutoin hyvin taloudellisesti menestyneessä Saksassa pitkäaikaistyöttömien osuus oli Suomeen verrattuna kaksinkertainen (45,5 %). Suomessa pitkäaikaistyöttömien osuus oli alhaisimmillaan vuonna 2009 (16,6 %) sitten vuoden 1991, mutta yleisesti se on ollut kahdenkymmenen prosentin luokkaa. Taloudessa tapahtuvat suuret rakennemuutokset ovat tuottaneet aina oman pitkäaikaistyöttömien ryhmänsä. 1990 -laman jälkeen työttömyys kohdistui perinteisiin metsä- ja metalliteollisuuden aloihin, mutta vuoden 2008 jälkeen se kohdistui sähkö- ja elektroniikkateollisuuden aloihin.
Kuvio Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä OECD maissa 2012 (Lähde: OECD/ETLA tietokanta)
Yli vuoden työttömänä olleiden työttömien alhainen osuus Suomessa selittyy ensisijaisesti työvoimapolitiikalla, jonka tavoitteena on ollut katkaista pitkittyvä työttömyys osoittamalla työttömiä työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin. Tämän politiikan seurauksena pitkittyvä työttömyys on vaihtunut lyhytkestoisten työsuhteiden, tukitoimenpiteiden ja työttömyysjaksojen yhdistelmäksi (Aho 2008; Nio & Sardar 2011.) Toinen pitkäaikaistyöttömyyden kestoon vaikuttava tekijä on Suomen erikoinen työttömyysturvajärjestelmä.
Suomen pitkäaikaistyöttömyydessä on kiinnostavaa myös se, että vaikka työttömyys on edelleen yksi keskeisimpiä köyhyysriskejä niin pitkäaikaistyöttömien työttömyysturvan kompensaatioaste suhteessa työttömyyttä edeltäviin tuloihin (NRR –Net income replacement rate) on kuitenkin yksi Euroopan korkeimpia. Suomi kuului vuonna 2010 Tanskan, Islannin ja Norjan kanssa samaan klusteriin, jossa työttömyysturvan kompensaatioaste on korkea (60-70 %), joskaan ei niin korkea kuin Irlannissa, Alankomaissa ja Luxemburgissa. Ruotsissakin kompensaatioaste oli alhaisempi kuin Suomessa (Calmfors 2014). Korkea kompensaatioaste ei ole kuitenkaan pelastanut Suomea siltä ongelmalta, että köyhyysriski on ollut aina, ja erityisesti korkean työttömyyden aikoina, työttömyydestä johtuvaa. Työttömyys ja huono-osaisuus voivat kasautua perheisiin, sosiaalisiin ryhmiin ja asuinalueisiin. Pitkittyessään se voi johtaa sosiaaliseen deprivaatioon, köyhyyteen ja syrjäytymiseen tai erilliseen työttömyyskulttuuriin. Aikaisemmin ehkä ajateltiin, että työttömyyden ja huono-osaisuuden kasautuminen olisi vain rakennemuutospaikkakuntien ongelma, mutta viime vuosien kehitys osoittaa sen patoutuneen myös kasvukehityksessä olevien kaupunkien ja kaupunkiseutujen sisälle ikään kuin omaksi saarekkeekseen. Elina Aholan ja Heikki Hiilamon (2013) tutkimus toimeentulotuen saajista Helsingin seudulla vuosina 2008–2010 osoittaa, että toimeentulotuen saajien määrä on ollut kasvussa ja uusista asiakkaista valtaosa on työttömiä ja lomautettuja.
Yhtäjaksoisen yli vuoden kestävän työttömyyden katkaiseminen työvoimapoliittisilla toimenpiteillä, on johtanut siihen, että Suomessa pitkäaikaistyöttömyys on muuttunut työvoimapoliittisten toimenpiteiden, lyhytkestoisten työsuhteiden ja työttömyysjaksojen yhdistelmäksi. Nämä yhdistelmät voivat kestää useitakin vuosia ja aikaansaavat työttömyysturvan korkeasta kompensaatioasteesta huolimatta köyhyysriskin, sillä yhtäältä kaikki työttömät eivät kuulu ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin ja toisaalta yli 500 päivää työttömänä olleet menettävät tämän edun. Sosiaaliselta ja työvoimapolitiikan tuloksellisuuden kannalta pitkäaikaistyöttömyyden keskeiseksi ongelmaksi onkin Suomessa muodostunut toistuva ja tulotasoa alaspäin vetävä työttömyys (Asplund & Koistinen 2014).
Lähde: Asplund, R. & Koistinen, P., (2014) Onko työmarkkinoilla tilaa? Toimiiko politiikka? – Katsaus työvoimapolitiikan erityisryhmien – työttömien nuorten, osatyökykyisten, maahanmuuttajien ja pitkäaikaistyöttömien – työllistymisestä ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden toimivuudesta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja yrittäjyys 22:2014.
Kommentit