Helmikuun lopulla Työväenmuseo Werstaalla keskusteltiin kaupungistumisen ajankohtaisimmista aiheista Governing Future Cities -seminaarissa. Tapahtuman järjestivät Suomen Akatemian rahoittama BEMINE-hanke yhdessä johtamisen ja talouden tiedekunnan kanssa. Seminaaripäivän keynote-puhujana toimi yhdysvaltalainen pitkän linjan kaupunkitutkija, emeritusprofessori Robert A. Beauregard Columbian yliopistosta.
Tapasin professori Beauregardin BEMINE-seminaarin jälkeisenä päivänä haastatellakseni häntä siitä, millaisena hän näkee Tampereella tapahtuvan muutoksen sekä kaupungin kasvun globaalissa mittakaavassa. Beauregard on vieraillut kaupungissa jo nelisen kertaa – ensimmäisen kerran noin kaksikymmentä vuotta sitten. Tästä huolimatta hän varoi antamasta kovin yksityiskohtaisia suosituksia Tampereella tavoiteltavasta muutoksesta.
”Kotikaupungissani New Yorkin Brooklynissä ja naapuristossani tapahtuvasta muutoksesta voisin esittää ajatuksia, sillä havainnoin sitä jatkuvasti. Mutta en ole riittävän perehtynyt Tampereeseen, että voisin kommentoida kaupungin muutosta.”
Kuinka monta erilaista kaupunkia Suomeen mahtuu?
Haastattelumme aikana keskustelimme paljon siitä, millaiset asiat muodostavat kaupungin. Professori Beauregard huomautti, ettei kaupunkeja voi ajatella vain yhdentyyppisinä paikkoina. Vaikka hänen mukaansa kaupungin sisin ominaisuus on, että ne ovat tiiviitä populaation ihmiskeskittymiä, emme voi väittää, että kaupungista olisi olemassa yksi tavoiteltava arkkityyppi, joka rajaa erilaiset kaupunkikokonaisuudet määritelmän ulkopuolelle. Myös ihmiskunnan historian aikana asumisen tavat ovat muuttuneet paljon ja Beauregardin mielestä on täysin mahdollista, että tekemällä joitain asioita toisin olisimme voineet päätyä hyvin erilaisiin malleihin.
”Suurkaupungit itsessään eivät ole välttämättömyyksiä. Kaupungithan ovat loppujen lopuksi vain yksi asutuksen muoto, joita voi olla hyvin monenlaisia. Uskon siihen, että erilaisia yhdyskuntia on aina olemassa. ”
Kaupunki ei synny pelkästään asuttamalla ihmisiä tiivisti yhteen. Beauregardin mukaan ihmiset täytyy pystyä tuomaan tilassa yhteen tavalla, joka saa aikaan myös työllisyyttä. Professorin mukaan tämä hyvin yksinkertaistetusti synnyttää kaupunkeja. Yhdessä valtiossa voi olla hyvin monen tyyppisiä kaupunkeja. Kaupungit voivat erottautua toisistaan myös kansainvälisesti, kuten Helsinki eroaa Chicagosta ja New York Tokiosta, professori Beauregard summaa. Hän kuitenkin lisää, että Suomessa kaupunkien moninaisuutta rajoittaa maan asukasluku. Moni suomalaiskaupunkikin on kehittynyt luonnonvaroja hyödyntävän tuotantolaitoksen ympärille ja vain osa niistä on pystynyt muuntumaan osaksi tietoa, osaamista ja palveluja painottavaa taloutta.
”Suomen kokoinen maa ei ole riittävän iso siihen, että siellä olisi useita toiminnoiltaan monipuolisia kaupunkeja. Tämän kaltaisessa maassa huolenaiheena on pikemminkin päätyminen malliin, jossa yksi suuri kaupunki on selvästi hallitsevin.”
Beauregardin mukaan on ongelmallista, jos ihmisille ei ole tarjota lainkaan välimuotoja suurkaupungin ja maaseudun väliltä. Hänen mielestään ihmisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää pystyä valitsemaan sopiva asumismuoto. Kysymys on hyvinvoinnin lisäksi tärkeä myös poliittisesti ja taloudellisesti tarkasteltuna. Yksi liian hallitsevaksi kasvava suurkaupunki voi myös saada hänen mukaansa poliittisesti liian suuren määrän valtaa ja seuraamukset voitaisiin nähdä valtakunnan politiikassa. Pahimmillaan tämä saattaa eriarvoistaa ihmisiä, jotka valitsevat asuinpaikakseen muun kuin suurkaupungin.
Kaupungin kasvun voi visioida, mutta ei suunnitella
Vaikka professori Beauregard koki, ettei hän tunne Tamperetta riittävän yksityiskohtaisesti kommentoidakseen sen muutoksia, hän suostui kuitenkin arvioimaan, miten Tampereen kaupungin kasvusuunnitelma suhteutuu globaaliin kaupungistumiseen, sillä Suomen mittakaavassa Tampereen kasvuvauhti on kovaa. Professorin arvion tueksi esitimme seuraavia lukuja:
Tällä hetkellä Tampereen kaupunkiseudun asukasluku on n. 385 000 asukasta, mikä tekee Tampereen seudusta väkiluvultaan Suomen toiseksi suurimman. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana väkiluku on kasvanut 100 000 asukkaalla. Kaupunkiseudun väestön on arvioitu kasvavan vielä toisella sadalla tuhannella vuoteen 2040 mennessä. Kysyimme professorilta, miten hän näkisi tämän kasvun osana laajempaa, globaalia kaupungistumisprosessia.
Professori Beauregardin mukaan tällaisessa toteamuksessa on pari asiaa, jotka tulee huomioida.
”Tampereella on ollut kasvua, mutta tulevaa kehitystä ei voi tarkasti suunnitella. Sitä voi arvioida ja sitä voi odottaa, mutta kyseessä on kuitenkin arvaus. Kasvua voi tulla tai sitten se jää tapahtumatta.”
Governing Future Cities -seminaarissa nähtiin Tampereen kaupungin Five-star City Centre -hankevideo, jossa esiteltiin Tampereen kaupungin tulevia rakennus- ja kasvusuunnitelmia. Professori Beauregad kertoi, että videon esitys nosti hänen mieleensä kysymyksiä mm. siitä, miten suunnitelmat vaikuttavat alueilla asuviin ihmisiin sekä siitä, ketkä kaikki osallistuvat tai ovat osallistuneet suunnitelmien tekemiseen – kenen kanssa visiointi jaetaan.
Kaupungistumisessa on tärkeää pohtia, millaiseksi kaupunkien halutaan kehittyvän
Haastattelumme lopuksi pyysin professori Beauregardia kertomaan, mitkä ovat hänen mielestään kriittisimpiä kaupungistumiseen liittyviä asioita, joista täytyisi puhua enemmän julkisesti. Beauregardin mukaan urbanisaation isoin kysymys on aina se, millainen kaupunki halutaan sekä ketkä haluavat tietynlaista kaupunkikehitystä.
”New Yorkissa haluamme olla mahtava kaupunki, jossa on paljon rikkaita, mutta samalla tahdomme olla hyvä kaupunki maahanmuutolle. Ongelma onkin siinä, ketkä ovat ne ”me”, jotka ovat tässä kaupungissa – erilaisia ”meitä” löytyy lukuisa joukko.”
Suomessa on Beauregardin mukaan onnistuttu kaupunkisuunnittelussa siinä, että tänne on rakennettu myös edullisempia asuntoja, jotka mahdollistavat kaupungeissa eri tavalla ansaitsevien ihmisten sekoittumisen. Hänen mukaansa New Yorkissa käydään samanlaista keskustelua siitä, kuinka nämä eri tuloluokkiin kuuluvat ihmiset saadaan pidettyä kaupungissa.
”Osittain kyse on kaupungin toimintakyvystä, eikä myötätunnosta tai kiinnostuksesta monikulttuurisuuteen. Tällaiset keskustelut ovat hyvin tärkeitä ja kaupunkisuunnittelijoilla on niissä iso rooli. Suunnittelijoiden täytyy voida antaa tilaa kriittisille kommenteille ja mahdollistaa erilaisten argumenttien esittäminen ja eri äänten tuleminen kuulluksi.”
Kaupunkijärjestelmämme onkin keskellä muutosta, jota ei ole mahdollista tarkastella vain lintuperspektiivistä, muuttuvien kaupunkien kattojen yläpuolelta visioituna.
Kommentti: Huippusaalistaja ja kaupunkipolitiikka
Ekologiassa ravintoketju päättyy huippusaalistajaan, oman elinympäristönsä kukkulan kuninkaaseen. Juuri tämän mielikuvan herättää Robert Beauregardin huomautus yhdestä suuresta kaupungista, joka pelkän kokonsa ja siitä johdettavan painoarvonsa vuoksi ottaa ylivertaisen roolin kaikkiin muihin kaupunkeihin ja yhdyskuntiin nähden. Kaupungit kuitenkin muodostavat järjestelmän, joka kokonaisuutena, valtioiden rajat ylittävänä kansainvälisenä verkostona voi organisoitua ratkaisemaan akuuteimpia ihmiskunnan kohtaamia ongelmia.
Huhtikuun alussa Helsingin kaupungintalolla pidetyssä toisessa Helsinki-symposiumissa tapahtuman isäntä pormestari Jan Vapaavuori asetti kaupungit yksiselitteisesti ratkaisijan rooliin tiellä kohti Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Samalla hän totesi, että kaupungit, esimerkiksi suomalaiskaupunkien taannoisen sote-kapinan myötä muodostunut C21-ryhmä, ovat kaikki erilaisia, omat konkreettiset ratkaisunsa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi löytämään kykeneviä toimijoita.
Toivottavasti suomalaisen kaupunkiekologian huippusaalistaja haastaa Beauregardin maalailemalla erityisellä poliittisella painoarvollaan maan uutta hallitusta ajamaan kaupunkien moniäänisyyden kuulevaa sekä niiden monimuotoisuutta tukevaa kaupunkipolitiikkaa. Sen tavoitteena olisi oltava ei vähempää kuin antaa kaupungeille tilaisuus olla ratkaisujen lähteitä pyrittäessä kohti kunnianhimoisiksi asetettuja kestävyystavoitteita. Tehtävä ei ole helppo; se edellyttää tuekseen myös viime vuosina tehdyn kaupungistumista käsitelleen tutkimuksen tulosten huolellista hyödyntämistä.
Ilari Karppi
BEMINE-konsortio
Tampereen yliopisto
Lue lisää:
Tutkimushanke ihan kirjaimellisesti raiteilla
Dialogi kaupunkipolitiikassa
Kestävä kaupunki ja osaamisen tarpeet
Kommentit