Saamelaisia, eli Suomen ainoan alkuperäiskansaan kuuluvia, on Suomessa noin 10 000 henkeä. Suomen perustuslain 17 § 3 momentti turvaa saamelaisille oikeuden ylläpitää ja kehittää oma kieltään ja kulttuuriaan. Käytännössä turvaaminen edellyttää aktiivisia pidättäytymis- ja edistämistoimenpiteitä viranomaisilta ja päätöksentekijöiltä. Tällaiset toimenpiteet vaativat saamelaiskulttuurin tuntemista.
Haasteena on, ettei saamelaiskulttuuria opeteta suomalaiskouluissa ja julkinen keskustelu kulttuurin erityispiirteistä on rajallista ja valitettavasti usein myös varsin stereotypistä. Tiedon etsiminen saamelaiskulttuurista on melko hankalaa, joskin viimeaikaiset projektit, kuten Sano se saameksi on kohentanut tilannetta. Itsekään en ole perehtynyt saamelaiskulttuuriin lukemalla, vaan näkemällä, kuuntelemalla ja kokemalla kulttuuria kenttämatkoilla Käsivarren Lapissa kahden tutkimushankkeen aikana 2015-2016.
Yksi keskeisimpiä päätöksenteon alueita, joilla on vaikutusta saamelaisen perustuslaillisen oikeuden toteutumiseen, on ympäristöpäätöksenteko. Perinteiset elinkeinot eli poronhoito, metsästys ja kalastus ovat kaikki kiinteässä yhteydessä maankäyttöön (haastattelu: Anni-Kristiina Juuso). Kaikki maankäyttö, joka kaventaa saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa perinteistä kulttuuriaan, heikentää myös mahdollisuutta ylläpitää kulttuuria (haastattelu: Nils-Jonas Ketola). Koneen Säätiön rahoittama Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa –tutkimushanke selvitti, minkälaisia maankäyttöpaineita Käsivarren Lapissa on. Tutkimushankkeesta syntyi myös dokumenttifilmi Porot kuuluvat tuulelle, jossa porosaamelaiset kertovat saamelaiskulttuurin uhista, kuten kaivoksesta, pumppuvoimalasta, malminetsinnästä, rautatiestä ja kasvavasta turismista.
”Siinä pittää ihmisen ajatella tulevaisuutta ja siitä tulevaisuutta, vielä tulevaisuutta. Se pitää kertoa se tulevaisuus kertoa omissa ajatuksissaan viisi, kuusikin kertaa. Silloin alkaa tajuamaan, mitä me tehdään. Eihän me olla täällä maanpäällä kuin lainassa, jos me laina-aikanakin alamme kovin pahasti rikkomaan maita, siinä kärsii tuleva sukupolvi.” (Antti-Oula Juuso, poronhoitaja)
Ympäristöpäätöksenteon harjoittajilla, kuten kunnilla, Tukesilla, Metsähallituksella ja ministeriöillä ei ole aina riittävää ymmärrystä siihen, kuinka saamelaiskulttuurille koituvia vaikutuksia tulisi arvioida päätöksenteossa. Karkeimmillaan tämä osaamattomuus näkyy siinä, että vaikutuksia ei ole otettu huomioon lainkaan. Ongelma on ilmennyt valtakunnallisella tasolla esimerkiksi Metsähallituslain uudistuksen aikaan ja hiljattain valtakunnallisten alueenkäyttötavoitteiden laatimisessa. Samoin kaivoslain mukaan Tukesin tulee suorittaa vaikutusarvio esimerkiksi malminetsinnästä, mutta käytännössä vaikutusarvion tekemisestä ei ole sisäisiä ohjeita tai koulutusta, eikä työntekijöillä ole riittävää pohjakoulutusta saamelaiskulttuurista.
”Tervetuloa, ottakaa yhteyttä, ottakaa meidät mukaan. Antakaa meille mahdollisuus ja sitten meille yhdessä mahdollisuus” (Anni-Kristiina Juuso, OTM, näyttelijä)
Tästä tiedontarpeesta syntyi Nesslingin säätiön rahoittama tutkimushanke, joka keräsi vuoden 2016 aikana Käsivarren saamelaisten ekologista perinnetietoa.
Tutkimushanke toteutettiin haastattelemalla saamelaisyhteisöä Käsivarressa. Tutkimushankkeen keskeisimmät suositukset ympäristöpäätöksentekijöille voi tiivistää seuraavasti:
- Turvaa saamelaisten tiedonsaanti ja osallistumismahdollisuudet eri prosesseissa huomioimalla poronhoidon vuosikierto, varaamalla riittävästi aikaa ja mahdollistamalla tiedonsaanti myös saamelaisten omalla äidinkielellä, jottei osallistuminen esty
- Tiedosta, että saamelaisessa kulttuurissa suomalaisilla yleissanoillakin voi olla erilaisia merkityksiä – nämä vaikuttavat asioiden ymmärtämiseen
- Selvitä riittävästi saamelaisten ekologista perinnetietoa, sillä se auttaa ymmärtämään ja arvioimaan hankkeiden vaikutuksia saamelaiselle kulttuurille
- Ymmärrä, että saamelainen ekologinen perinnetieto on hyvin paikallista, joten Saamelaiskäräjien ja paliskuntien lisäksi olisi tärkeä kuulla kyseisten alueiden kyläkuntia ja tokkakuntia
- Muista, että pienelläkin maa-alueella voi olla merkittäviä vaikutuksia saamelaiselle poronhoidolle, jos se on esimerkiksi talviruokapaikka tai vasomisalue
- Muista arvioida hankkeiden osalta lyhyt kestoiset haitat kulttuurille, kuten melu, porojen loukkaantumiset ja laidunalueiden kapeneminen
- Ota huomioon myös hankkeiden pitkäkestoisemmat haitat. Esimerkiksi jatkuvat maankäyttöpaineet vaikuttavat tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin jatkaa kulttuurin harjoittamista. Paineet voivat myös heijastella nuorten halukkuuteen jatkaa perinteistä elinkeinoa
- Selvitä alueiden saamelaisten muinaismuistot, kuten vanhat kulkureitit, jotta ne turvataan riittävällä tasolla. Muinaismuistoja on edelleen paljon kartoittamatta, mutta se ei tarkoita, etteikö niitä ole.
- Pyri ohjeistamaan myös muita kansalaisia, kuten retkeilijöitä saamelaisten kulttuurin, kuten porojen huomioimiseen
- Muista, että esimerkiksi poronhoitajien elämän keskiössä on poronhoito – osallistumisprosessit vievät siltä aikaa, joten ne olisi syytä toteuttaa niin, ettei poronhoito vaarannu
Näiden kymmenen käskyn noudattaminen vahvistaa jo olennaisesti saamelaisen kulttuurin huomioonottamista ympäristöä koskevassa päätöksenteossa perustuslain 17 §:n kolmannen momentin hengessä.
Lainaukset dokumentista Porot kuuluvat tuulelle (2016).
Saamelaisten ympäristöpäätöksentekoa koskevien tutkimusprojekteihin liittyviä aiempia juttuja:
Heikki Laurinolli: Luonnon ja teknologian välissä
Heta Heiskanen: Käsivarren saamelaiset eivät voi väistää mereen
Heta Heiskanen: Terveisiä käsivarresta
Matti Kortesoja: Ovatko saamelaisia koskevat ympäristökiistat sovitettavissa?
Kuvat: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Kommentit