Mikä on Ähtärin pandojen suhde luonnonsuojeluun?
Pandojen ja luonnonsuojelun suhdetta voi tarkastella erilaisista kehyksistä käsin ja eri mittakaavoissa. Suppeimmassa tarkastelukehyksessä voidaan sanoa, että Ähtärin pandoilla on yhteys luonnonsuojeluun. Ähtärin eläinpuisto kertoo sivuillaan mikä prosenttiosuus tarkemmin täsmentämättömistä ”varoista” menee Kiinaan luonnonvaraisten pandojen suojeluun. Suojelu luonnossa on tärkeää, ja siinä on onnistuttu, koska pandojen uhanalaisuusluokitusta on hiljattain laskettu. Toisaalta Ähtärin eläinpuiston sopimaa vuokrasummaa tai muitakaan absoluuttisia rahasummia ei ole julkistettu, jolloin on vaikeaa arvioida onko rahasumma uskottava ja minkälaisessa suhteessa se on muihin pandoista aiheutuviin kuluihin ja tulovirtoihin.
Eläintarhat – sijaisnäyttelijöiden varastoja?
Eläintarhojen pääasiallisia luonnonsuojeluperusteluja on kaksi: eläintarhat säilyttävät uhanalaisia eläinpopulaatioita, ikään kuin varastossa (”ex-situ”-suojelu), ja kunhan asiat saadaan kuntoon luonnonvaraisessa elinympäristössä (”in-situ”-suojelussa), voidaan tarhaeläimiä palauttaa luontoon. Nämä kaksi perustelua ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa – luontoon palauttaminen on perustelu eläinten pitämiselle käytännössä vangittuina.
Pandojen lisäännyttäminen tarhoissa on alkanut onnistua, ja tämän varaan rakentuvat Ähtärin eläinpuiston perustelut pandojen pitämiselle Suomessa: Suomen talvisäät auttavat pandoja lisääntymään. Jää nähtäväksi kuinka tässä onnistutaan, mutta tarhapandojen luontoon palauttaminen on haastavaa ja palautuksia on tehty vasta vähän, käsittääkseni alle 10. Sama koskee monia muitakin tarhattuja eläinlajeja – onnistumisprosentiksi on aiemmin arvioitu 26% ja 32% (Fischer & Lindemeyer, 2000; Jule et al., 2008).
Tällä hetkellä, kun laajamittaisia luontoonpalautuksia ei ole onnistuttu vielä tekemään, tarhapandat ovat käytännössä luonnonpopulaatioista erillinen populaatio, näyttelyeläimiä, joiden virkana on lisääntyä ja olla söpöjä vierailumagneetteja, joiden avulla kerätään rahaa luonnonvaraisten pandojen suojeluun. Maantieteilijä Irus Braverman onkin kirjassaan Zooland – The Institution of Captivity (2013) kuvannut tarhaeläimiä luonnonvaraisten eläinten sijaisnäyttelijöiksi (body double). Luontoon palautusten ongelmista huolimatta eläintarhat pyrkivät vaalimaan tarhaeläinten suhdetta ”villiin luontoon” kaikessa viestinnässään.
Miten palauttaa tarhattuja lajeja luontoon jota ei pian enää ole?
The Guardian uutisoi keväällä 2017, että Kiina suunnittelee perustavansa suuren pandareservaatin, joka yhdistäisi olemassa olevia pieniä pandojen suojelualueita. Kiina saattaa pakkosiirtää suojelualueen tieltä jopa 170 000 paikallista asukasta, mutta suurempi uhka on ilmastonmuutos. Guardianin jutun mukaan ilmastonmuutos voi muuttaa jopa 30% alueen soveltuvasta elinympäristöstä pandalle soveltumattomaksi seuraavien 80 vuoden kuluessa.
Ilmastonmuutos horjuttaa eläintarhojen suojeluperusteluja ja siten eläintarhojen julkista hyväksyntää. Hartaasti ja pitkään vaalittu lupaus tarhattujen eläinten tai niiden jälkeläisten luontoon palauttamisesta murtuu, kun ilmastonmuutos siirtää ja muuttaa kokonaisia ekosysteemejä. Aiommeko suojella jääkarhuja betonialtaissa, jos napajäät sulavat kokonaan? Pitäisikö eläimiä jo nyt siirtää jonnekin viileämmille alueille kuin niiden ”luontaisille, alkuperäisille” elinalueille? Mitä lajeja meidän itse asiassa pitäisi ja kannattaa säilyttää kalliiden eläintarhojen avulla? Suuret söpöt nisäkkäät (ns. karismaattinen megafauna) vetoavat ihmisiin ja eläintarhakävijöihin, mutta niillä on yleensä varsin huonot evolutiiviset mahdollisuudet selviytyä ilmastonmuutoksen kaltaisista radikaaleista muutoksista. Tällaisia asioita mietitään maailman eläintarha- ja luonnonsuojeluorganisaatioissa nyt kuumeisesti.
Ilmastonmuutos, suojelukasvatus ja eläintarhat
Eläintarhoilla on vielä yksi oljenkorsi keskustelussa niiden olemassaolon oikeutuksesta. Eläintarhoja perustellaan myös niiden toteuttamalla luonnonsuojelukasvatuksella, ja niissä käykin vuosittain maailmanlaajuisesti miljoonia eläimistä ja luonnosta kiinnostuneita kävijöitä. Vaikuttaa kuitenkin siltä (Ojalammi & Nygren 2018; Nygren & Ojalammi in press), että eläintarhojen suojelukasvatus keskittyy usein eläinten näyttämiseen, eläintarhojen omien suojeluprojektien esittelyyn ja rahoituksen keräämiseen kävijöiltä. Luonnonsuojelu ja suojeltavat eläimet etääntyvät näin tavallisen eläintarhakävijän arkielämästä, vaikka kuluttajina ja kansalaisina olemme mukana pahentamassa tai ratkaisemassa ilmastonmuutosta sen myötä mitä syömme, kuinka liikumme, miten lämmitämme kotejamme ja ketä äänestämme.
Lähteet
Braverman, Irus (2013) Zooland – The Institution of Captivity. Stanford Law Books
Fischer J, Lindenmayer DB: An assessment of the published results of animal relocations. Biol Conserv. 2000;96(1):1–11 10.1016/S0006-3207(00)00048-3
Jule KR, Leaver LA, Lea SEG: The effects of captive experience on reintroduction survival in carnivores: A review and analysis. Biol Conserv. 2008;141(2):355–363 10.1016/j.biocon.2007.11.007
Nygren, N. V., & Ojalammi, S. (2018). Conservation education in zoos: a literature review. TRACE∴ Finnish Journal for Human-Animal Studies, 4.
Ojalammi & Nygren (2018) Visitor Perceptions of Nature Conservation at Helsinki Zoo. Anthrozoös, painossa.
Lue lisää:
Liito-oravan kanssa oppiminen ja hallintopäätösten maailma
Kymmenen käskyä ympäristöpäätöksentekijöille saamelaiskulttuurin suojaksi
Kommentit