Mikä motivoi asettumaan ehdolle kuntavaaleissa? Tuorein julkaisu Tampereen yliopistossa tehdyn vaalitutkimuksen saralta on helmikuun lopulla julkaistu oikeusministeriön rahoittama Kuntademokratiaindikaattorit 2017 -tutkimus, jossa tutkittiin kuntavaalien 2017 äänestäjiä ja ehdokkaita, sekä kuntalaisten erilaisia osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja. Erityisenä fokuksena tutkimuksessa oli tarkastella ulkomaalaistaustaisia äänestäjiä ja ehdokkaita Suomen kuntavaaleissa.
Ehdolle asettuminen kuntavaaleissa
Viime vuosina on tuotu esiin huoli siitä, että kansalaisten kiinnostus kuntavaikuttamista kohtaan on laskenut ja ehdokaslistojen täyteen saaminen kuntavaaleissa vaikeutunut. Yhdeksi syyksi tähän on arveltu sitä, että kansalaiset ovat etääntyneet puolueiden järjestötoiminnasta, joka on aiemmin toiminut luontevimpana alustana uusien ehdokkaiden rekrytoinnille (Borg & Pikkala 2017). Myös valtuusto- ja lautakuntapaikkojen väheneminen ja kunnan tehtävien kaventuminen saattavat olla rekrytointivaikeuksien taustalla. Työelämän muuttuessa entistä hektisemmäksi voi lisäksi olla niin, ettei moni kuntalainen koe mahdolliseksi yhdistää luottamustehtävässä toimimista työ- ja vapaa-ajan aikavaateiden kanssa. Myös sosiaalisen median käyttöönotto on viimeisen vuosikymmenen aikana muuttanut kuntapäättäjien toimintaympäristöä. Somessa päättäjille osoitettu kritiikki voi olla hyvinkin voimakasta, mikä eroaa ajasta, jolloin kuntalaisten keinot julkisesti kritisoida päättäjiään rajoittuivat lähinnä paikallislehtien mielipidepalstoihin.
Kuntademokratiaindikaattorit-tutkimuksessa haluttiinkin pureutua siihen, mitkä seikat kannustivat kuntalaisia asettumaan ehdolle viimeisimmissä kuntavaaleissa. Tutkimus osoitti, että ehdokkaaksi lähdettiin hyvin erilaisilla taustoilla ja resursseilla, mutta ehdokkaiden motivaatiotekijät ovat taustasta riippumatta kuitenkin hyvin samankaltaisia: päällimmäisinä olivat halu vaikuttaa kunnan asioihin ja auttaa kanssakuntalaisia. Usein ehdolle lähdettiin myös velvollisuudesta omaa puoluetta kohtaan.
Huolimatta siitä, että puolueen tai ryhmän poliittisten arvojen toteuttaminen oli tärkeää jopa kolmelle neljästä ehdokkaasta, vain noin kymmenesosa koki edustavansa valtuutettuna ensisijaisesti oman puolueensa tai ryhmänsä äänestäjiä. Sen sijaan valtaosa katsoi, että valtuutettuna he edustaisivat kunnan kaikkia asukkaita. Tämä viestii ennen kaikkea siitä, että oman puolueen tai ryhmittymän arvojen koetaan olevan tavoiteltavia juuri yhteisen hyvän näkökulmasta.
Ulkomaalaistaustaiset äänestäjät ja ehdokkaat kuntavaaleissa 2017
Yhtenä tutkimuksen tärkeänä kiinnekohtana oli saada lisää tietoa eritoten ulkomaalaistaustaisen väestön poliittisesta kiinnittymisestä eli politiikkaan kohdistetuista arvoista, asenteista ja mielipiteistä sekä poliittisesta osallistumisesta Suomessa. Aiheesta on tarjolla vain vähän tutkimustietoa, mutta sen kehitystä on kuitenkin tärkeää seurata, sillä kuten sosiaalinen myös poliittinen osallisuus on olennainen osa ulkomaalaistaustaisen väestön kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Vaikka ulkomaalaistaustaisten äänestäjien osallistuminen kevään 2017 kuntavaaleissa oli selvästi suomalaistaustaisia matalampaa, äänestysaktiivisuus vaihteli eri taustamaista Suomeen asettuneiden välillä. Erityisesti somalialaistaustaisten keskuudessa äänestysaktiivisuus nousi merkittävästi verrattuna aiempiin kuntavaaleihin (39 %:sta 57 %:iin), mikä selittynee ainakin osin somalialaistaustaisten muita ryhmiä korkeammalla järjestöaktiivisuudella (Pirkkalainen ym. 2016).
Äänestysaktiivisuus oli selvästi vilkkaampaa Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten (vanhempien syntymävaltio muu kuin Suomi) keskuudessa (35,6 %) kuin ulkomailla syntyneiden (24,6 %). Yli 35-vuotiaiden kuntalaisten osalta Suomessa syntyneiden ulkomaalaistaustaisten äänestysaktiivisuus oli hyvin lähellä suomalaistaustaisten äänestysaktiivisuutta.
Kuntavaalien ulkomaalaistaustaiset ehdokkaat (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame) olivat keskimäärin suomalaistaustaisia ehdokkaita nuorempia ja korkeammin koulutettuja. He olivat saaneet enemmän kannustusta ehdolle lähtemiseen lähiverkostoiltaan, kuten perheeltään ja ystäviltään. Samalla he kuitenkin kokivat saaneensa puolueen taholta vähemmän kannustusta kuin suomalaista syntyperää olevat ehdokkaat.
Ehdokasmotiivien tarkastelu antoi viitteitä siitä, että ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden kohdalla ehdolle lähtemistä motivoi paljolti mahdollisuus kerryttää muualla suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavia tietoja, taitoja ja verkostoja.
Kansallisilla vaalitutkimuksilla keskeinen rooli kansalaisten poliittisten arvojen ja asenteiden sekä poliittisen osallistumisen kartoittajina
Kuntademokratiaindikaattorit-tutkimus kytkeytyy läheisesti suomalaiseen vaalitutkimukseen. Kansallisten vaalitutkimusten päämääränä on selvittää kansalaisten vaalikampanjointiin, äänestyskäyttäytymiseen ja poliittiseen osallistumiseen liittyviä mielipiteitä sekä yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Poliittisen osallistumisen ja eritoten vaalien tutkimuksella on Tampereen yliopiston valtio-oppineiden keskuudessa pitkät perinteet, ja laitoksen tutkijoita on nykyäänkin aktiivisesti mukana esimerkiksi kansallisen vaalitutkimuskonsortion toiminnassa.
Kansallisia vaalitutkimusaineistoja on kerätty Suomessa säännönmukaisesti eduskuntavaalien yhteydessä vuoden 2003 vaaleista lähtien, vaikkakin ensimmäinen laajamittainen eduskuntavaalitutkimus kerättiin jo vuonna 1991. Suomessa kansallisen vaalitutkimuksen perinteet ovat kuitenkin muita Pohjoismaita lyhemmät. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa kansallisia vaalitutkimuksia on toteutettu säännöllisesti jo 1950-luvulta lähtien.
Kansallisissa vaalitutkimuksissa pyritään kansainväliseen vertailtavuuteen. Ylikansallinen yhteistyö ja kyselytutkimuksien keskitetty koordinoiminen mahdollistaa yhteiskunnallisten ilmiöiden tutkimuksen paitsi kansallisessa myös globaalissa kontekstissa.
Me Tampereen yliopiston vaalitutkijat jatkammekin työtämme seuraavaksi vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen parissa.
Kuvitus: Josefina Sipinen
Viitteet
Borg, Sami & Sari Pikkala (2017): Kuntavaalitrendit. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Pirkkalainen, Päivi, Hanna Wass & Marjukka Weide (2016): Suomen somalit osallistuvina kansalaisina. Yhteiskuntapolitiikka 81 (1): 69–77.
Kommentit