Puolustin julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa 27.8.2021 väitöskirjaani ”Vocational Upper Secondary Institution Mergers in Finland. Analysis on the Benefits and Beneficiaries”. Väitöksessäni totean, että ammatillisten oppilaitosten fuusiot näyttävät epäonnistuneen käyttämilläni lähinnä taloudellisilla ja niihin liittyvillä mittareilla. Koska fuusiot noudattavat Suomessa yleismaailmallista trendiä, on syytä katsoa, miten niihin on Suomessa päädytty.
Ammatillista opetusta jo lähes 200 vuotta
Ammatillista opetusta Suomessa on annettu 1800-luvun alkupuolelta alkaen jossakin muodossa, mutta vasta 1859 maakaupan vapautuminen sekä 1879 alkanut elinkeinovapaus kiihdyttivät myös koulutuksen tarvetta. Samoin teki suomenkielisen koulutuksen tarve. Käytän seuraavassa kaupallista opetusta esimerkkinä ammatillisen opetuksen kehittymisestä, koska se kuvastaa monelta osin muidenkin alojen kehitystä.
Kaupan alan opetuksen kehittyminen
Ensimmäinen kaupan alan oppilaitos Suomeen perustettiin Turkuun vuonna 1839 (Handelskolan i Åbo) sikäläisten kauppiaiden toimesta. Koulu sai myös valtionapua keisarin päätöksen perusteella. Ensimmäinen opettaja sinne saatiin Saksasta ja koulu oli suunniteltu kaksivuotiseksi. Sittemmin Turun kauppaoppilaitos jatkoi perustetun koulun toimintaa.
Toinen koulu perustettiin Vaasaan 1843, josta se muutti Pietarsaareen1852 (Vaasan palon takia), jossa toiminta loppui jo 1863 alkaakseen uudelleen Vaasassa 1903. Myös Oulussa perustettiin kauppakoulu 1864 (vuodesta 1891 suomenkielisenä), joka toimii edelleen. Muitakin kaupunkeja (Helsinki, Pori ja Viipuri) oli tuolloin ehdolla, mutta Oulu voitti.
Raaheen kauppaopisto perustettiin 1882 nimellä Raahen Porvari- ja Kauppakoulu sen saatua suuren rahalahjoituksen sikäläisiltä laivanvarustajaveljeksiltä. Koulu oli nimestä huolimatta opisto. Raahessa oli tarkoitus saada aikaan valtakunnallinen ammattioppilaitos ja siinä onnistuttiinkin. Koulu oli kaksivuotinen vuoteen 1900, jolloin siitä tuli kolmivuotinen. Suomenkieliseksi se muuttui 1909.
Helsingissä oli ollut muutaman vuoden ajan yksityistä kaupallista opetusta 1840-luvun alussa. Pörssiyhdistys piti iltakoulua liikeapulaisille 1866-1867. Vasta 1881 perustettiin ensimmäinen kauppaoppilaitos, Privata Handelsläroverket i Helsingfors, jonne suomenkielinen osasto perustettiin 1887. Tämä koulu toimi myöhemmin nimellä Helsingin kauppaoppilaitos vuoteen 2009, jolloin se fuusioitui Suomen Liikemiesten kauppaopiston kanssa.
Vuonna 1887 perustettiin kauppakoulut myös Kuopioon ja Viipuriin, 1890 Tampereelle ja 1892 Poriin. Näistä Kuopioon perustettu oli ensimmäinen suomenkielinen kaupan alan oppilaitos. Vielä 1890-luvulla puuttui kuitenkin laki kaupallisesta opetuksesta ja niinpä jokainen koulu sai valtion-apua anomusten perusteella. 1904 saatiin asetus kauppaopetuksen järjestämisestä. Viimeisin perustettu kauppaoppilaitos oli vuonna 1989 perustettu Keravan kauppaoppilaitos. Ensimmäinen iltaosasto perustettiin Helsinkiin 1950 Suomen Liikemiesten Kauppaopiston yhteyteen.
Sotien jälkeen 1950-luvun alkupuolella Suomessa oli jo noin 30 kauppaoppilaitosta. Maksimissaan kauppaoppilaitosten lukumäärä oli vuonna 1989, jolloin niitä oli 72. Vuonna 2010 kauppaopetusta antoi noin 70 toisen asteen ammatillista oppilaitosta ja ammattikorkeakoulua.
Kehitys korkeakouluiksi
Korkeamman opetuksen syntynä voidaan pitää vuonna 1889 asetettua komiteaa, joka ehdotti kauppaoppilaitosta Helsinkiin, jonne pääsyvaatimuksena olisi lyseon seitsemännen luokan suoritus. Tosin tämän komitean ehdotus jäi pitkäksi aikaa ”pöydälle” mm. siksi, että katsottiin Raahessa jo toimivan korkeampaa opetusta antavan oppilaitoksen riittävän Suomen oloissa. Vaatimus jäi kuitenkin elämään ja nousi uudelleen esiin vuonna 1896 perustetun Suomen Liikemies-yhdistyksen toimesta. 1897 perustettiin uusi kauppaopetuskomitea ja aloitettiin kolmivuotisen keskikoulupohjaisen suomenkielisen kauppaopiston perustaminen.
Senaatti vahvisti 1897 perustetun Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Osakeyhtiön säännöt 1898 ja jo saman vuoden syksyllä alkoi opetus. Opiskelijoita oli tuolloin 18 eri puolilta Suomea. Vuodesta 1904 alkoi myös erillinen ylioppilasluokka. Vastaava ruotsinkielinen kauppaoppilaitos perustettiin 1909 ylioppilaille ja 1911 myös keskikoulun päättötodistuksen saaneille.
Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ylioppilasluokista muodostettiin vuonna 1911 opetuksensa aloittanut Kauppakorkeakoulu, jossa opiskeli aluksi 42 henkilöä. Vastaavasti ruotsinkielisestä kauppaoppilaitoksesta, Svenska Handelsläröverketistä muodostettiin Svenska Handelhögskolan 1927(/1909 Högre svenska h.). Vuodesta 1950 alkaen Suomen Liikemiesten Kauppaopisto toimi myös normaalikauppaoppilaitoksena, joka koulutti kaupan alan opettajia. Opettajakoulutuksen toiminnot siirtyivät 1997 Helian ammatilliseen opettajakorkeakouluun.
Ammattikorkeakouluverkostoa suunniteltiin Suomessa 1980-luvulla ja se toteutettiin pääasiassa 1990-luvun aikana. Ensimmäiset kokeiluluvat myönnettiin 1992 ja vakinaiset 1995. Viimeiset vakinaistamisluvat myönnettiin 1999. Yhteensä tuolloin muodostui 22 + 2 ammattikorkeakoulua. Kaikkiaan muutos toteutui todella ripeästi verrattuna muihin koulutusta koskeviin uudistuksiin (puhutaan järjestelmäkeskeisestä reformista innovatiivisen reformin vastakohtana).
Perustamisensa jälkeen AMK-verkosto on ollut jatkuvassa muutoksessa mm. fuusioiden johdosta. AMK-verkoston muodostamisen yhteydessä ja sen jälkeen myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen ylläpitäjäverkostoa on muokattu jatkuvasti. 2010-luvulla jotkin AMK:t ja yliopistot ovat fuusioituneet yhdeksi oppilaitokseksi. Perustamisvaiheessa syntyi sekä yksi- että monialaisia AMK:oita ja erilaisia ylläpitojärjestelmiä (kunta, kuntayhtymä, oy tai säätiö).
Varsinaisten amk-tutkintojen rinnalle tulivat jatko-opinnoiksi erikoistumisopinnot (ei tutkintoon johtava) 1990-luvun lopulla sekä 2000-luvun alussa ylemmät amk-tutkinnot, jotka antavat saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin tai toimiin kuin yliopistojen maisteritutkinnot, vaikkakaan ei suoraan rinnasteisesti.
Maakunnallisia yliopistoja perustettiin 1960- ja 1970-luvuilla Ouluun, Tampereelle, Vaasaan, Lappeenrantaan, Joensuuhun, Kuopioon ja Rovaniemelle sekä Maanpuolustuskorkeakoulu Helsinkiin. Tätä ennen Suomessa toimivat yliopistot jo Helsingissä, Turussa ja Jyväskylässä.
Turkuun perustettiin kauppakorkeakoulu 1950, joka liitettiin Turun yliopistoon 2010. Vaasan kauppakorkeakoulu perustettiin 1968, josta tuli 1980 Vaasan korkeakoulu ja 1992 Vaasan yliopisto.
Nykyisin kauppa-/taloustieteitä voi opiskella yliopistotasolla Aalto-yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa (Joensuu ja Kuopio), Jyväskylän yliopistossa, Oulun yliopistossa, Tampereen yliopistossa, Vaasan yliopistossa, LUT-yliopistossa, Turun yliopistossa (Turku ja Pori), Svenska Handelhögskolanissa ja Åbo Akademissa.
Taloudellisesti merkittävää toimintaa
OKM aloitti jo parikymmentä vuotta sitten ohjauskirjeissään toisen asteen oppilaitosten ylläpitäjille kehotukset ryhtyä etsimään yhteistyökumppaneita ja jotkut ylläpitäjät tulkitsivat nämä kehotuksiksi fuusioitua. Olihan tavoitteena saada suurempia ja vahvempia oppilaitoksia. Taloudellisesti asialla on suuri merkitys, onhan OKM:n budjettiosuus noin 12 % koko valtion budjetista, noin 7 miljardia. Pelkästään ammatillisten oppilaitosten saama summa oli 2019 noin 840 miljoonaa. Tuo summa on kasvanut lähes vuosittain joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, joista viimeisimmät olivat 2010-luvun alun rahoitusleikkaukset. Ei siis ole aivan sama, miten tuo raha käytetään opetukseen ja siksi on myös tärkeää tutkia, miten onnistuneita tehdyt muutokset ovat olleet.
Väitöskirjassani osoitan, että ammatillisten oppilaitosten fuusioilla Suomessa ei ole saavutettu ainakaan valtion ja ylläpitäjien kannalta niitä taloudellisia hyötyjä, joihin olisi ollut potentiaalia synergia- ja suurtuotannon hyötyjä hakemalla. Myöskään opiskelijat eivät ole fuusioista hyötyneet ja kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että fuusioituneet oppilaitokset eivät eroa millään tavalla ei-fuusioituneista. Toivon työni kuitenkin antavan tulevien fuusioiden tekijöille tietoa siitä, miten pitäisi toimia, jotta fuusiolla olisi mahdollisuudet onnistua.
Väitöskirja on saatavissa osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2046-1
Lähteet
Kortetjärvi-Nurmi S.(toim.) (2016). SKO-70v aktiivista vaikuttamista. Erweko Oy, Helsinki.
Liljander J-P.(toim.) (2002). Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Edita Prima Oy, Helsinki.
Santonen P. (1998). Sata vuotta liikesivistyksen kärjessä. 1898-1998 Suomen Liikemiesten Kauppa-opisto. KPPaino, Kokkola.
Kommentit