Muun muassa näitä kysymyksiä olen pohtinut viimeisen puolen vuoden aikana. Minulla alkoi viime syksynä yliopisto-opintojeni maisterivaihe, joka tuntui vielä pari vuotta sitten hyvinkin kaukaiselta ajatukselta. Kuitenkin huomaan, että olen yhtäkkiä jo käynyt melkein kaikki viestinnän syventävät kurssit ja ensi syksynä olisi puolestaan aika jo aloittaa gradun kirjoitusprosessi. Maisterivaiheen opinnoissa on ollut ilo huomata, että nimensä mukaisesti syventävät opinnot tuovat nimenomaan omaan viestinnän teoreettiseen osaamiseen lisää laajuutta ja syvyyttä. Mielenkiintoisista viestinnän ja vuorovaikutuksen ilmiöistä pääsee siis oppimaan lisää ja esimerkiksi myös gradussa on mahdollisuus paneutua kunnolla juuri omiin mielenkiinnon kohteisiin.
Millaisia maisterivaiheen opinnot oikein ovat?
Viestinnän maisteriopinnoissa syventäviä opintoja on 85 opintopisteen edestä. Kursseilla syvennytään viestintätieteen tutkimustraditioihin, metodologiaan ja tieteenfilosofiaan, mutta myös käytännöllisempiin asioihin kuten esimerkiksi vuorovaikutuskoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Maisterivaiheeseen mahtuu myös vapaasti valittavia opintoja, vaikkei niin paljoa kuin viestinnän kanditutkintoon. Olen itse alkanut täydentää maisterin tutkintoa johtamisviestinnän valinnaisella kokonaisuudella sekä markkinoinnin opinnoilla.
Maisterivaiheen kursseilla olen ollut myös positiivisesti yllättynyt kurssien toteutustavoista. Kursseilla on melko pieni määrä opiskelijoita, jolloin luennoilla on myös hyvin aikaa erilaisille keskusteluille ja ryhmätehtäville. Viestinnän opiskelijat ovat ainakin stereotyypillisesti melko puheliasta porukkaa, joten toisinaan luennoilla saadaan aikaan hyvin runsaita ja mielenkiintoisia keskusteluita niin aiheesta kuin vähän sen vierestäkin. Ryhmätöitä on paljon, mutta koen sen sopivan hyvin tähän opiskeluvaiheeseen – on avartavaa kuulla muiden näkemyksiä kurssiaiheista sekä yhdessä pähkäillä haastavia tehtäviä.
Ehkäpä hienointa ja jännittävintä tämän vuoden opinnoissa on ollut se, että palaset tuntuvat ikään kuin loksahtavan paikoilleen. Tututkin viestinnän teoriat selkiytyvät, opituista asioista alkaa muotoutua selkeitä kokonaisuuksia ja luottamus omaan viestinnän asiantuntijuuteen kasvaa pikkuhiljaa.
Mitä maisteriopintojen jälkeen tulisi osata? Entä miten se gradu?
Viestinnän tenure track -professori Leena Mikkola toteaa blogitekstissään, että viiden vuoden opinnoissa omaksutaan omalle tieteenalalleen tyypillinen tapa tarkastella ja tutkia maailmaa. Viestinnän maisteriohjelmasta kun ei valmistuta vain yhteen tiettyyn ammattiin vaan ennemminkin laajaan asiantuntijakuvaan, niin tämä Mikkolan kuvaama ajattelun kehitys opintojen edetessä on erityisen olennaista. Koen, että maisterivaiheen monipuoliset ja laadukkaat kurssit antavat paljon valmiuksia ja työkaluja erilaisten ilmiöiden ymmärtämiseen nimenomaan viestinnän ja vuorovaikutuksen kautta. Esimerkiksi julkisen keskustelun kurssi antoi valmiuksia tarkastella ja analysoida ajankohtaisia puheenaiheita tai vaikkapa poliittisen argumentaation laatua. Haastavien vuorovaikutustilanteiden kurssilla puolestaan pääsi pohtimaan erilaisia vuorovaikutuksen konfliktitilanteita sekä sitä, miten niitä voidaan ratkoa nimenomaan viestinnän avulla. Aika hyödyllisiä taitoja siis!
Olen jo hieman alkanut pyörittelemään tulevan gradun aihetta mielessäni, vaikka varsinaista kiirettä asialla ei vielä ole. Luentojen aikana koitan kirjoittaa itselleni muistiin aiheita, käsitteitä ja teemoja, jotka voisivat kiinnostaa jopa gradun verran. Tällä hetkellä tuleva gradu ei onneksi erityisesti pelota tai jännitä, vaan ennemminkin jopa innostaa. Huomasin kandidaatintutkielmaa kirjoittaessa, että oli todella palkitsevaa päästä uppoutumaan itselle todella mielenkiintoiseen aiheeseen. Toivon siis, että pääsisin myös tulevassa graduprosessissa samanlaiseen fiilikseen.
Tämä on ehkä hassusti sanottu, mutta on pakko todeta kaksi vuotta kestävän maisterivaiheen todella olevan lyhyempi kuin kolmen vuoden kandivaihe. Pari vuotta menee melko nopeastikin tai ainakin maisterivaiheen ensimmäinen vuosi tuntuu melkein menneen jo ohi vauhdilla. Vielä ollessani opiskelija haluan koittaa keskittyä mielenkiintoisiin kursseihin sekä kaikkeen muuhun hauskaan, mitä opiskelijaelämä tarjoaa. Kliseisesti sanottu, mutta uskon jo muutamienkin vuosien päästä muistelevani tätä aikaa lämmöllä.
Lopuksi vielä muistutan, että korkeakoulujen yhteishaku on tällä hetkellä käynnissä kuumimmillaan. Mikäli olet päätynyt tänne blogiin ja sinua voisi kiinnostaa viestinnän opiskelu Tampereen yliopistosta, niin suosittelen tutustumaan opintosuuntaan vielä paremmin Opintopolun kautta.
Ihanaa kevättä!
Ingá
Kommentit