Kevät tuo tullessaan lisääntyvän auringonvalon ja sulavien lumipenkkojen lisäksi myös jokavuotisen harkkahaku-stressin. Opiskelija jos toinenkin alkaa jo tammikuussa pohtimaan, mitä ensi kesänä tulee tekemään. Useat haaveilevat juuri siitä oman alan työstä, viestinnän alan hommista. Voin tässä vaiheessa paljastaa, että kuulun itse niiden onnekkaiden joukkoon, jotka ovat löytäneet tulevalle kesälle harjoittelupaikan. Tässä tekstissä haluankin hieman valottaa sitä, millainen harjoittelupaikan hakuprosessi on omalle kohdalleni ollut sekä mitä olen oppinut siitä.
Viestinnän tutkinto-ohjelmassa on 3kk kestävä harjoittelu pakollisena osana maisterivaiheen opintoja. Harjoittelu suositellaan siis pidettävän joko maisterivaiheen aikana tai kandiksi valmistumisen jälkeisenä kesänä, mutta tapauskohtaisesti harjoittelu voidaan pitää jo opiskelujen kandivaiheen aikana.
Olen tällä hetkellä 3. vuoden opiskelija ja valmistun nyt kevätlukukauden päätteeksi humanististen tieteiden kandidaatiksi. Tulevan kesän harjoittelu on kuitenkin itselleni ensimmäinen viestinnän alan työpaikka ja koenkin sen tulevan juuri sopivaan väliin – kandivaiheen teoriaopinnot ovat jo mukavasti takanapäin ja tuntuu siltä, että haluaisin päästä kehittämään omaa osaamistani käytännön hommien parissa. Olen kuitenkin hakenut viestinnän alan harjoittelupaikkoja ja kesätöitä aina fuksivuodesta lähtien. Valintamme ei tällä kertaa valitettavasti kohdistunut sinuun -viestejä ja muita hylkykirjeitä on siis sadellut moneen otteeseen.
Fuksivuonna töitä hakiessani en päässyt yhteenkään viestinnän alan työhaastatteluun ja sekös pahalle tuntui silloin, olinhan sentään alan opiskelija ja motivoitunut oppimaan lisää. Toisena vuonna pääsin yhteen haastatteluun, joka oli vielä todella mielenkiintoiseen paikkaan. Lopulta en tullut valituksi, mutta kokemuksesta jäi erittäin hyvä mieli. Olin onnistunut pääsemään jo haastatteluun asti, uusi ovi oli avattu viestinnän alan työnhaun maailmassa! Tänä vuonna pääsin muutamaan haastatteluun, jotka olivat kaikki hyvin järjestettyjä ja erittäin mielenkiintoisia kokemuksia. Yhdestä näistä paikasta sain lopulta mukavan soiton, jossa minua pyydettiin harjoittelijaksi kesän ajaksi.
Tällä hetkellä kun luen ensimmäisiä kirjoittamiani työhakemuksia viestinnän alan töihin, korviani alkaa punottaa. Tämä on kuitenkin mielestäni hyvä merkki – kehitystä on tapahtunut! Myös ne työhaastattelut, joista en ole päässyt eteenpäin ovat kasvattaneet itseluottamustani sekä auttaneet hahmottamaan paremmin, miten omaa motivaatiota ja innostusta kannattaa viestiä haastattelutilanteessa. Olen hakenut moniin, todella erilaisiin paikkoihin ja varsinkin ensimmäistä paikkaa etsiessä koen tämän olleen hyvä taktiikka. Näin saattaa huomata innostuvansa aivan eri työpaikoista, kuin mitä olisi alun perin ajatellut. Hyvä keino motivaation osoittamiselle on myös perehtyä hakemaansa työpaikkaan ja sen viestintään. Tämän jälkeen voi jo hakemuksessa osoittaa, mikä juuri kyseisessä paikassa olisi kiinnostavaa viestinnän harjoittelijan näkökulmasta. Tällä tavoin pääsee myös itse tutustumaan potentiaaliseen tulevaan työpaikkaan.
Kannustan lämpimästi erityisesti opintojen alkuvaiheissa olevia opiskelijoita hakemaan oman alan töitä ihan vain hakukokemuksen vuoksi, vaikka mielessä olisikin joku muu kesätyöpaikka tai muut suunnitelmat. Toki aina ei tiedä, milloin onni osuu omalle kohdalle sekä työnantajan että työnhakijan toiveet ja tarpeet kohtaavat. Hakemuksia kirjoittaessa kuitenkin oppii hyvin, miten voi sanoittaa omaa osaamista ja motivaatiota. Vaikka juuri viestinnän työkokemusta ei vielä olisikaan, niin kokemuksia muiden alojen töistä tai vapaaehtoistyöstä kannattaa painottaa oman osaamisen pohjana, jonka päälle on hyvä lähteä rakentamaan viestinnän alan hallitsemista ja ymmärrystä.
Toivotan oikein paljon tsemppiä kaikille, joilla harkka- ja kesätyöpaikkojen haku-urakka on vielä kesken. Kymmeniä hakemuksia itsekin lähettäneenä tiedän, että työnhaku käy toisinaan ihan työstä ja tuskanhieltä ei usein tässä prosessissa säästy. Toivottavasti kova työ palkitaan!
Aurinkoista kevättä toivottaen
Ingá
Kommentit