Ensimmäinen vuoteni yliopistossa alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Tullessani yliopistoon en tiennyt, mitä odottaa, mutta fuksivuoteni oli tuhat kertaa parempi kuin osasin arvatakaan. Tämä vuosi oli ehdottomasti yksi elämäni tärkeimmistä tähän mennessä. Vaikka minulla on pääosin positiivisia muistoja elokuun jälkeiseltä ajalta ja opin todella paljon, elämä heitti eteeni monia haasteita ja juonenkäänteitä. Kaikki kokemukset muodostavat kokonaisuuden, josta en voisi olla kiitollisempi. Tässä blogipäivityksessä pohdin fuksivuoden tärkeimpiä anteja.
Fuksivuoteni suola oli ihanat kaverini, sillä ilman heitä vuosi ei olisi ollut läheskään niin upea kuin se oli. Sain paljon uusia kavereita sekä reettoreista että muilta aloilta. Uusia tuttavuuksia syntyi myös muiden yliopistojen opiskelijoiden kanssa. Yhteiset opiskelusessiot ja lounashetket tekivät hetkittäisestä etäilystä jopa mukavaa, ja tapahtumissa ei juuri koskaan tullut yksinäinen olo, sillä aina löytyi joku tuttu, jonka kylkeen lyöttäytyä. Kaverini auttoivat minua sekä suorin että epäsuorin keinoin selviämään haasteista, kuten tilastotieteen harjoituksista ja tenttikirjojen kahlaamisesta, ja jaksamaan vaikeampien aikojen läpi. Ai niin, tärkein meinasi unohtua: kaverini ostivat minulle tapahtumalippuja, kun en itse kerennyt (l. jaksanut) mennä lipunmyynteihin!
Yksin uudella paikkakunnalla asuessa ja uudessa instituutiossa opiskellessa väistämättä oppii yhtä sun toista yksinkertaisista arkipäivän asioista, joita ei ole ennen kummemmin ajatellut, ja hieman monimutkaisemmista jutuista. Erityisesti opiskelutaidot, kuten ajan järkevä hallinta ja tehokas lukeminen, sekä taito rentoutua kehittyivät paljon. Opin lisäksi kasan todella satunnaisia, mutta hyödyllisiä, taitoja. Opin esimerkiksi käyttämään Office 365 -ohjelmistoja monipuolisemmin (kiitos Digitaaliset yleistaidot -kurssin!), puhumaan saksaa (eihän siinä mennytkään kuin vain kahdeksan vuotta) ja kuvaamaan työhaastatteluvideoita (ei tästä sen enempää).
Mitä opittuihin tietoihin tulee, lista olisi niin pitkä, että se yltäisi keskustakampukselta Hervannan kampukselle ja takaisin vähintään kahdesti. Opintoihin liittyvien tietojen lisäksi opin paljon esimerkiksi politiikasta, verotuksesta ja työehtosopimuksista. Nämä asiat tulivat osaksi arkea, joten aloin seurata niitä uudesta näkökulmasta ja suhtauduin niihin vakavammin.
Varoitus: nyt mennään syvälle itsereflektion syövereihin. Vaikka uudet kaverit, tiedot ja taidot ovat tärkeitä, minulle fuksivuoden tärkein anti oli parempi ymmärrys itsestäni. Erilaiset kokemukset ja haasteet saivat minut useaan otteeseen pohtimaan esimerkiksi arvojani ja tulevaisuuttani: mitä haluan työpaikalta, miten voin kehittyä viestijänä, millaisten ihmisten seurassa haluan olla ja niin edelleen. Fuksivuosi on täydellistä aikaa itsereflektiolle, sillä kaikki ovet ovat vielä auki ja pohdinnat voi jättää vielä tekeytymään. Mottoni olikin ”Ole utelias, uskalla yrittää ja opi kokemuksistasi!”. Päädyin itse esimerkiksi Rehti-lehden toimitukseen ja UniDance Tampere ry:n tiedotusvastaavaksi, koska halusin kokeilla eri reflektiolabyrintin reittejä. Jokainen kokemus, positiivinen tai negatiivinen, teki minusta hitusen verran viisaamman ja auttoi minua pääsemään lähemmäs labyrintin uloskäyntiä.
Tämän reflektiivisen blogipäivityksen tarkoituksena oli antaa uusia näkökulmia fuksivuoteen ja siihen, kuinka monipuolisesti yliopisto rikastuttaa elämää jo ensimmäisen vuoden aikana. Opiskelijaelämä on muutakin kuin opiskelemista ja bileitä. Monet, minä mukaan lukien, hehkuttavat usein vain fuksina olemisen hyviä puolia. Todellisuudessa siihen voi kuulua myös koti-ikävää, stressiä ja eksyksissä olon tunteita, joita minäkin koin, mutta reflektiivisellä suhtautumistavalla myös ei-niin-positiivisista asioista voi oppia paljon. Kannattaa muistaa, että tyytyväisyyttä ja onnellisuutta ei ole ilman vastoinkäymisiä.
Toivottavasti sinua lykästää yhteishaussa ja pääset kokemaan fuksivuoden taian!
Ensivuoden blogipäivityksiin 🙂
Ida
Kommentit