Yli vuoden ajan jatkunut koronaviruspandemian värittämä elämä on osoittanut monin tavoin, millaiset asiat tukevat hyvinvointiamme ja elämänlaatuamme arjessa. Oikeastaan olemme oivaltaneet monien asioiden merkityksellisyyden itsellemme niiden puuttumisen kautta. Miten tärkeää onkaan, että saa käydä koulua tai opiskella oppilaitoksessa toisten nuorten kanssa tai miten arvokasta on, kun voi harrastaa kodin ulkopuolella jotakin yhdessä saman mielenkiinnonkohteen jakavien kesken. Tai miten hyvää mieltä tuottavaa on, kun saa tavata omia isovanhempiaan ja jutella heidän kanssaan maailman menosta. Joitain uusia löytöjä tai vanhan uudelleen oivaltamistakin on ehkä tullut tehtyä. Miten ihanaa on ihan vain liikkua vapaasti puhtaassa luonnossa raikasta ulkoilmaa hengittäen ja luonnon ääniä tai ehkä itselle mieluista musiikkia tai podcastia kuunnellen.
Olemme pohtineet Eläytyen osalliseksi -hankkeeseen osallistuvien nuorten kanssa, mitä mielenterveys oikeastaan on. Mitä ajattelemme sen käsitteenä tarkoittavan? Enimmäkseen ensimmäiset mielikuvat mielenterveyskäsitteestä näyttävät ohjautuvan edelleen sen varjopuoleen: tilanteeseen, jolloin mielenterveys horjuu vakavasti. Nuoret sanoittavat, että mielenterveydestä tulee mieleen hulluus ja hulluksi tuleminen. Ajatukset ohjautuvat mielikuvaan siitä, kun joku on sairastunut mielen sairauteen ja joutunut laitokseen hoidettavaksi sen vuosi. Harvalle edelleenkään tulee ensimmäiseksi mieleen jotakin positiivista, kuten voimavara, jota meillä jokaisella on ja johon voimme myös itse vaikuttaa.
WHO (2004) on määritellyt mielenterveyden hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen tunnistaa omat kykynsä, pystyy selviytymään normaaleista elämään kuuluvista paineista ja pystyy työskentelemään tuottavasti ja ottamaan osaa yhteisön toimintaan. Mielenterveys ei ole pysyvä tila, vaan jotakin joka muuttuu ja muotoutuu koko elämän ajan. Kukaan meistä ei voi tuudittautua siihen, että hyvä mielenterveys säilyisi läpi elämän. Mielenterveyteen vaikuttavat monenlaiset sosiaaliset, taloudelliset ja biologiset tekijät sekä erilaiset ympäristötekijät. Osa näistä tekijöistä vaikuttaa meihin jo ennen syntymäämme ja varhaislapsuudessamme ennen kuin itse voimme vaikuttaa asioihin ja niiden kulkuun kovinkaan paljon. Mielenterveyteen liittyy kuitenkin myös monenlaisia tietoja ja taitoja, joita meidän on mahdollista opiskella ja oppia läpi elämän. Vaikka mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa, voimme tehdä arkisia valintoja ja kehittää erilaisia taitoja sen edistämiseksi kaikissa elämän vaiheissa. (Vorma, Rotko, Larivaara & Kosloff 2020.)
Toimimme Eläytyen osalliseksi -hankkeessa nuorten ja nuorten aikuisten parissa yläkouluilla, toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa tavoitteenamme tukea ylisukupolvisesti kuormittuneita nuoria. Pyrimme erilaisia eläytymisen menetelmiä hyödyntäen edistämään nuorten jaksamista niin arjessa kuin koulutyössä ja opiskelussa sekä tukemaan koulu- ja opintopolulla pysymistä. Hankkeessa pyrimme vahvistamaan nuorten kokemuksia merkityksellisestä osallisuudesta yhteisön toimintaan. Yhdessäolon ja yhteisen tekemisen kautta on mahdollista vahvistaa itsetuntemusta, sosiaalisia taitoja ja arjen hallintaa. Kaiken keskiössä on osallisuuden kokemuksen mahdollistaminen turvallisessa ryhmäprosessissa, jossa jokainen voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään.
Olemme työstäneet hankkeemme ryhmäinterventioihin osallistuneiden nuorten kanssa mielenterveyttä tukevan arjen elementtejä. Hyvänä jäsennyksenä keskustelulle ja pohdinnalle toimii MIELI Suomen Mielenterveys ry:n kehittämä väline: mielenterveyden käsi, jossa mielenterveyttä tukeviksi asioiksi tunnistetaan ravinto ja ruokailu, ihmissuhteet ja tunteet, liikkuminen ja kehon kuuntelu, vapaa-aika ja luovuus sekä uni ja lepo (Mielenterveyden käsi 2021). Näitä asioita tietoisesti huomioiden on mahdollista rakentaa monipuolista, hyvää mieltä tukevaa arkea. Pidämme näitä asioita usein itsestäänselvyyksinä ja emme kenties aina anna niille sellaista painoarvoa kuin ne ansaitsivat. Omat arvomme vaikuttavat päivittäin tekemiimme valintoihin. Tietoinen pysähtyminen näiden asioiden äärelle ja niiden monipuolinen pohtiminen voivat onneksi kirkastaa meille sitä, millaisia pieniä asioita, kenties korjausliikkeitäkin, voisimme arjessamme tehdä enemmän, jotta mielemme voisi paremmin.
Nykyisin puhutaan mielenterveystaidoista, mutta mitä ne sitten kaiken kaikkiaan ovat? Mielenterveystaitoihin lukeutuvat esimerkiksi edellä kuvatut arjen taidot ja kyky säädellä ja hallinta vahingollisia impulsseja. Mielenterveystaitoa on tunnistaa omat ja toisten psyykkiset voimavarat ja huomioida niitä tietoisesti monipuolisen ja tasapainoisen elämän rakentamiseksi. Myös tunne-, tietoisuus- ja vuorovaikutustaidot ovat keskeisiä mielenterveystaitoja. Edelleen tärkeitä taitoja ovat ongelmanratkaisutaidot, joustavuus selviytyä elämänkriiseistä, kyky säädellä kuormitusta ja stressiä sekä kyky luoda merkityksellisiä ihmissuhteita. (Larivaara 2021; Vorma, Rotko, Larivaara & Kosloff 2020.) Näitä taitoja harjoittelemme lapsuudessa ja nuoruudessa, vaikkakaan emme yleensä kovin tietoisena näiden merkityksellisyydestä. Tietoisuus hyvää mielenterveyttä edistävistä tekijöistä vahvistuu kehittyvällä lapsella ja nuorella vuorovaikutuksessa aikuisten kasvattajien kanssa. Onkin merkityksellistä, että mielenterveystaidot tulivat myös opetussuunnitelman osaksi ala- ja yläkouluissa perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen myötä vuodesta 2014 lähtien (Opetushallitus 2014). Myös Eläytyen osalliseksi -hankkeessa tehdään yhteistyötä koulujen ja oppilaitosten ammattilaisten kanssa, jotta mielenterveystaidoissa harjaantuminen voisi tapahtua yhä moninaisemmin paitsi kotona ja vapaa-ajalla, myös koulu- ja oppilaitosympäristössä.
Nuoruus on erityisen herkän kehitysvaiheen aikaa, jolloin psyykkisten voimavarojen merkitys korostuu. Paineita aiheuttavat monenlaiset asiat, kuten epävarmuus omasta opintopolusta ja tulevaisuuden suunnitelmista, ihmissuhteisiin ja tunteisiin liittyvät ristiriidat, sosiaalisen median käyttö ja erilaiset globaalit huolenaiheet. Erityisiksi mielenterveyttä uhkaaviksi tekijöiksi tunnistetaan yksinäisyys, kiusatuksi tai syrjityksi tuleminen, koettu stressi, päihteiden käyttö sekä ylisukupolvinen kuormittuneisuus perheessä. Nuorten lähtökohtien välillä on yhä suurempia eroja yhteiskunnallisen eriarvoistumisen ja ongelmien kasautumisen seurauksena. Nuoruuteen liittyvää itsenäistymiskehitystä voivat kuitenkin tukea nuoren hyvät mielenterveystaidot, osallisuuden kokemukset ja mielekkään tekemisen löytyminen omaan arkeen. (Vorma, Rotko, Larivaara & Kosloff 2020.)
Olemme toteuttaneet hankkeessamme ryhmäinterventiota pian puolentoista vuoden ajan. Viime vuoden helmikuussa maassamme julkaistiin Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030. Yhtenä mielenterveysstrategian viidestä painopisteestä on lasten ja nuorten mielenterveyden rakentuminen arjessa. (Vorma, Rotko, Larivaara & Kosloff 2020.) Me eläytyen osalliseksi -hankkeen astiantuntijat sekä yhteistyössä kanssamme toimineet koulujen ja oppilaitosten ammattilaiset voimme todeta, että toimintamme on ollut uuden mielenterveysstrategian tavoitteiden ja toimenpiteiden mukaista. Olemme osaltamme tuoneet nuoren kehitysvaiheen mukaista tukea nuorten lähiympäristöön kouluissa ja oppilaitoksissa. Olemme pyrkineet vahvistamaan nuorten mielenterveystaitoja ja hyvän itsetunnon kehittymistä. Olemme tukeneet nuorten myönteistä liittymistä ikätoveriryhmiin, pyrkineet osaltamme ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan nuorta elämän muutoskohdissa, kuten koulu- ja opiskeluympäristön vaihtuessa ja koulutusvalinnoissa. Olemme tukeneet nuoria, joiden elämässä on psyykkistä kuormitusta liittyen lähiomaisen kuormittumiseen, haavoittuvassa asemassa tai elämäntilanteessa olemiseen ja kuulumiseen kulttuuriselta tai yhteiskunnalliselta asemalta haavoittuviin ihmisryhmiin. Kaikki nämä edeltä mainitut toimenpiteet ovat Kansalliseen mielenterveysstrategiaan kirjattuja asioita (Vorma, Rotko, Larivaara & Kosloff 2020).
Entä se ajatus mielenterveydestä voimavarana sairauskeskeisen ajattelun sijaan? Harras toiveeni on, että jokainen Eläytyen osalliseksi -hankkeen ryhmätoimintaan osallistunut nuori ja koulun henkilökunnan edustaja olisi saanut uudenlaista myönteistä näkökulmaa mielenterveyteen. Ehkä pohtimalla ryhmässä jonkin tai joidenkin ryhmäkertojen puitteissa hyvän mielenterveyden osatekijöitä ja alkaen hahmottaa mielenterveyttä enemmän pienten hyvinvointia tukevien arkisten asioiden ja valintojen kautta. Tai ehkä siten, että on voinut kokea ryhmässä osallisuutta, yhteenkuuluvuutta, turvallisuutta, jatkuvuutta sekä nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista omana itsenään. Tai ehkä näiden kaikkien ja monien muidenkin pienten hetkien summana. Tärkeimpänä ehkä kokemus siitä, että yhteys toiseen osana jotakin yhteisöä voi antaa itselle voimaa hyvänä ja huonona päivänä.
Mari Vikman
LÄHTEET:
Larivaara, M. 2021. Mielenterveystaidot auttavat selviytymään poikkeusoloissa. MIELI Suomen mielenterveys ry. Verkkolähde osoitteessa: https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/koronaepidemia-ja-mielenterveys/mielenterveystaidot-auttavat
Mielenterveyden käsi. 2021. MIELI Suomen Mielenterveys ry. Verkkolähde osoitteessa: https://mieli.fi/fi/julisteet/mielenterveyden-k%C3%A4si
Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96.
Vorma H., Rotko T., Larivaara M. & Kosloff A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020-2030. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:6. Sosiaali- ja terveysministeriö Helsinki.
WHO 2004. Promoting Mental Health. Concepts, Emerging Evidence, Practice. Summary Report. World Health Organization, Geneva.
Kommentit