Yhdessä tehden ja osallistuen meidän ELOS-ryhmäksi

eläytyen osalliseksi

Eläytyen osalliseksi -hankkeessa tavoitteena on tukea nuorta koulupolulla eläytymisen menetelmiä hyödyntäen. Yksi ryhmäinterventio kestää noin 12 viikkoa ja sen sisältöä suunnitellaan yhdessä nuorten kanssa. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään vasta käynnistyneen ryhmäprosessin alkuvaiheen tapahtumia ja tunnelmia.

Kokoonnuimme vasta aloittaneen Eläytyen osalliseksi -ryhmän nuorten sekä koulun nuoriso-ohjaajan kanssa viettämään yhdessä maaliskuista perjantaipäivää. Tavoitteena on etsiä ja vahvistaa nuorille merkityksellistä toimintaa, joka lisäisi hyvää oloa ja osallisuutta ja antaisi jaksamista koulutyöhön ja arkeen. Tämän ryhmän nuoret ideoivat jo ensimmäisellä kerralla joukon erilaista mukavaa yhdessä tekemistä, jonka merkeissä voisimme viettää aikaa yhdessä. Olikin upeaa todistaa sitä innokkuutta, jolla nämä nuoret tarttuivat yhteisen tekemisen suunnitteluun. Mielekkään osallisuuden mahdollisuuksia nähtiin monenlaisessa toiminnassa yhdessä pyöräilystä leipomiseen, askarteluun ja vaikkapa yhteisen projektin toteuttamiseen.

Tälle tapaamiselle toiveissa oli alun perin yhdessä leipominen ja pelaaminen. Koska emme onnistuneet samaan juuri tälle päivälle koulun köksäluokkaa käyttöön, sai mutakakun ja keksien leipominen jäädä odottamaan toista kertaa. Sen sijaan pelasimme tänään erilaisia pelejä, työstimme kunkin tulevaisuuden visiota ja askartelimme avaimenperiä. Samalla jatkoimme tutustumista toisiimme. Käytössämme oli koulussa sijaitseva nuorisotila, joka tarjosi meille toimivat puitteet yhdessä olemiselle ja tekemiselle.

Uuden ryhmän käynnistyessä on tärkeää varata aikaa ryhmän jäsenten tutustumiselle ja luottamuksen rakentumiselle ryhmäläisten kesken. Toimivan ryhmän rakentumisen kannalta on olennaista, että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa. Turvallisuuden tunnetta luo hyväksytyksi tulemisen tunne ryhmässä, avoimuus, tuen antaminen ja halukkuus yhteistyöhön. Kokemus turvalliseen ryhmään kuulumisesta vahvistaa nuoren sosiaalisia taitoja ja itsetuntoa. Ohjaajan tavalla toimia ja kohdata nuoret on suuri vaikutus turvallisuudentunteen rakentumiseen ja alkuahdistuksen lievittymiseen. Ryhmän muodostumisvaiheessa ohjaaja voi hyödyntää erilaisia toiminnallisia harjoitteita ryhmäytymisen edistämiseksi. Toiminnallisten harjoitusten kautta voidaan luoda kontaktia toisiin, harjoitella itseilmaisua ja vapautua ryhmän alkuun usein kuuluvasta jännityksestä. Ryhmäharjoitukset ovat tärkeitä myös ryhmän myöhemmissä vaiheissa turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi ja ryhmän kiinteyden edistämiseksi (Toivakka & Maasola 2012; Erkko & Hannukkala 2018.) Tällä ryhmäkerralla jatkoimme tutustumista ystäväkirjatyyppisen kysymysringin avulla.

Jokainen nuori työsti tällä ryhmäkerralla omaa tulevaisuuden visiotaan Polku tulevaisuuteen -tehtävän avulla. Mietimme tulevaisuuden näkymiä erilaisine unelmineen ja matkaa unelmia kohti. Mitä oma tulevaisuus voisikaan pitää sisällään? Mikä antaisi elämälle tarkoitusta ja mielekästä sisältöä? Millaisia välitavoitteita itselleen voisi asettaa? Ketkä voisivat olla tukena matkan varrella? Entä mitä vahvuuksia nuorella on jo nyt ja millaista tietoa ja osaamista hän kaipaisi lisää edetäkseen unelmiaan kohti? Mitä voisi tehdä unelmieni eteen jo tänään ja huomenna? (soveltaen Seikkula & Arnkil 2009.) Nuoret työstivät teemaa paperiarkille. Omat haaveet ja unelmat ovat henkilökohtaisia, ja jokainen nuori sai pitää ylös kirjaamansa asiat itsellään. Teemaa voitiin kuitenkin pohtia myös yhteisesti, ja palaamme siihen erilaisista näkökulmista myös ryhmäprosessin edetessä.

On tärkeää pysähtyä välillä pohtimaan omia unelmiaan. Se auttaa irrottautumaan arjen keskeltä ja keskittymään hetkeksi omaan itseensä. Haaveiden nimeäminen ja pienten tavoitteiden asettaminen auttaa hahmottamaan asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. Tehtävä ohjaa myös tekemään pieniä valintoja arjessa omien tavoitteiden suuntaan. Ja vaikka tavoitteet eivät aina toteutuisikaan, pelkkä niiden pohtiminenkin auttaa suuntaamaan katsetta eteenpäin. (Peräaho & Nikkinen 2019.)

Elämää on matka, jota kuljemme erilaisten vaiheiden ja käännekohtien kautta omanlaisia valintoja tehden ja omannäköistä elämänpolkua luoden. Tämänpäiväisessä askartelussa jokainen nuori sai punoa omanlaisensa avaimenperän. Tarjolla oli valmiita malleja ja materiaaleja. Opettelimme myös erilaisia punontatekniikoita yhdessä. Silti jokaisen kädenjälki ja valmis työ oli omanlaisensa. Välillä punonnan edetessä piti miettiä työtä uusiksi, purkaa ja palata vaihe taaksepäin. Arvioida ja oivaltaa ja jatkaa sitten uudella yrityksellä eteenpäin. Välillä oli aistittavissa ihan kunnon flow, tekemisen luontevuus ja vaivattomuus keskittyneessä ja kiinnostuneessa tilassa. Ja miten hienoja lopputuloksia saimmekaan aikaan!

eläytyen osalliseksi

Aina ensimmäinen ajatus jostakin tekemisestä ei tunnu innostavalta, mutta kun lähtee tekemään, huomaakin tempautuvansa mukaan. Luova tekeminen ja itsensä toteuttaminen tekemisen kautta vaikuttavat päivittäiseen hyvään oloomme. Kokemus itsestä voi laajentua tilanteissa, joissa on mahdollisuus löytää uusia taitoja ja puolia itsestään ja onnistua. Toiminnan ohessa tulee juteltua, kysyttyä neuvoa, autettua toista. Kaikki tämä vahvistaa itseilmaisua, tukee toisen kohtaamista ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Erkko & Hannukkala 2018.) Näiden asioiden äärellä haluamme toimia Eläytyen osalliseksi -hankkeessa.

Tämän ryhmäkerran aikana olimme tilanteessa, jossa koronavirus oli rantautunut Suomeen ja jossa alettiin toteuttaa ensimmäisiä rajoitustoimia koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Seuraavalla viikolla edettiin koulujen ja oppilaitosten sulkemiseen. Sen jälkeen olemmekin siirtyneet aikaan, jossa olemme suunnitelleet ja toteuttaneet Eläytyen osalliseksi -hankkeen tavoitteiden mukaista ryhmätoimintaa etäyhteyksin. Siitä lisää tulevissa blogikirjoituksissa.

 

kirjoittaja Mari Vikman

 

Lähteet:

Erkko A. & Hannukkala M. 2018. Mielenterveys voimaksi. Käsikirja nuorisotyön ammattilaisille. Suomen mielenterveysseura.

Peräaho K. & Nikkinen E. 2019. Hyvän mielen treenivihko. Osaamiskeskus vahvistamo. Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Seikkula J. & Arnkil T. E. 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Toivakka S. & Maasola M. 2012. Itsetunto kohdalleen! Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutustaitojen oppimiseen. PS-kustannus.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *