Verkkovälitteisen koulutyön haasteiden ratkomista ELOS-ryhmässä

eläytyen osalliseksi

Koronaviruspandemia ja sitä seuranneet poikkeusolot ovat vaikuttaneet meidän kaikkien elämään ennennäkemättömällä tavalla. Tässä blogitekstissä tarkastellaan Eläytyen osalliseksi -hankkeen ryhmätoiminnan jatkumista muuttuneessa arkitodellisuudessa.

Eläytyen osalliseksi -ryhmät ovat jatkaneet toimintaansa poikkeusolojen Suomessa. Poikkeusolot ovat haastaneet isolla voimalla koko yhteiskuntaa. Erityisesti se on haastanut koulujen oppilaita ja henkilökuntaa. Tästä olemme saaneet useasti kuulla tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Koulunkäynti, niin kuin elämänmeno muutenkin, on pitänyt ajatella uusiksi maaliskuun puolivälistä lähtien. Aikuisina olemme heränneet näkemään sen, miten iso merkitys koululla on lapsen ja perheen elämässä. Ei pelkästään sivistyksen antajana vaan myös sosiaalisena ympäristönä.

Meille Eläytyen osalliseksi -hankkeen toimijoille oli alusta lähtien selvää, että haluamme tarjota yläkoululaisille nuorille mahdollisuutta ryhmätoiminnan jatkamiseen poikkeusoloista huolimatta. Useampi ryhmäprosessi oli jo hyvässä vaiheessa meneillään, osa taas oli vasta käynnistynyt, mutta hyvällä alulla kuitenkin. On selvää, että elämän perusrakenteiden horjuessa meidän jokaisen hyvinvointi on jollain tavalla uhattuna. Poikkeusolojen aikana korostuu tuen antaminen ja toisesta välittämisen viestiminen. Näissä poikkeusoloissa meitä haastaa erityisesti sosiaalinen eristäytyminen kanssaihmisistä ja arjen keskittyminen suurelta osin pelkkään kotiympäristöön. Tässä tilanteessa ajattelemme, että Eläytyen osalliseksi -hankkeen tavoitteiden ja toimintamuotojen merkitys ei ainakaan vähene. Nyt on erityisen tärkeää jatkaa nuorten tukemista verkkovälitteisellä koulupolulla, käsitellä nuorten kanssa arjessa ja koulutyössä jaksamiseen ja selviytymiseen liittyviä asioita, pohtia muun mielekkään tekemisen löytymistä.

Eläytyen osalliseksi -ryhmät ovat jatkaneet kokoontumisia erilaisissa verkkoympäristöissä, kuten Teamsissa ja Zoomissa. Tapaamisajat ovat toteutuneet lähitapaamisia lyhyempinä, sillä verkkoympäristö asettaa kieltämättä omat rajoitteensa ja haasteena työskentelylle – joskin se tarjoaa myös monia mahdollisuuksia. Ei ole sama asia kohdata verkossa kuin kasvotusten yhteisen tekemisen merkeissä. Mutta kyllä etäyhteyksilläkin on voitu tehdä yhdessä asioita, kuten pelata pelejä, kuunnella musiikkia ja keskustella tärkeistä asioista. Ryhmän verkkotapaamisissa on voitu työstää erilaisia tärkeitä teemoja, kuten tunteita ja tunnetaitoja, selviytymiskeinoja tai arvoja ja asenteita. Ajankohtainen tilanne on antanut uudenlaista merkitystä näiden asioiden käsittelemiselle.

Eräässä ryhmässä olimme valmistautuneet työskentelemään asenteiden ja arvojen parissa. Nuoruuden yksi kehitystehtävä on muodostaa kuva arvomaailmasta, asioista, joita nuori pitää tärkeänä elämässä. Omia arvokäsityksiä muodostetaan peilaamalla niitä kavereiden, vanhempien ja muiden merkityksellisten aikuisten arvoihin. Tämä mahdollistuu yhteisissä keskusteluissa perustellen, esittäen kritiikkiä, puolustaen omia mielipiteitä, väitellenkin. (Erkko & Hannukkala 2018, 201-202.) Tällä ryhmäkerralla meidän oli tarkoitus ensin määritellä, mitä arvoilla ja asenteilla tarkoitetaan ja ottaa sitten erilaisiin väittämiin kantaa eräässä verkkosovelluksessa ja yhdessä keskustellen.

Kun ryhmä kokoontui aamulla, kävimme läpi kunkin paikalla olleen nuoren kuulumisia, kuten tavallisesti. Esille tuli, että koulutehtävien suorittaminen etäyhteyksien varassa oli alkanut käydä osalle osallistujista erityisen työlääksi. Useampi nuori oli viestittänyt jo pitkin matkaa, että koulunkäynti on raskaampaa kotoa käsin kuin koulussa ollen. Myös koulun työntekijöiden keskuudesta oli kantautunut huolta etäopiskelun sujumisesta. Niinpä muutimme ryhmän senkertaista suunnitelmaa lennosta. Etänä tapahtuvaan koulunkäyntiin liittyviä kokemuksia oli käsitelty kaikilla ryhmäkerroilla jo aiemminkin, mutta tärkeimmäksi asiaksi tällä ryhmäkerralla muodostui koulutehtävien tekemiseen liittyvien haasteiden perusteellisempi jäsentäminen.

Ensin tarkasteltiin kunkin nuoren kanssa, mikä koulutyössä tuntui sillä hetkellä hankalalta. Kävimme läpi, mistä oppiaineista tehtäviä on mahdollisesti tekemättä. Listaus saatiin melko nopeasti koottua. Sitten jäsennettiin kunkin oppiaineen osalta, mistä tehtävien tekeminen oli kiinni. Nuoret kertoivat kokevansa tehtävänannot ymmärrettäviksi, mutta joidenkin tehtävien palautustapa oli jäänyt epäselväksi. Osalla haasteena oli esimerkiksi tarvittavan oppimateriaalin puuttuminen. Seuraavaksi ratkottiin, miten tuon oppimateriaalin voisi saada käsiinsä tai miten ja keneltä voisi tarkistaa, missä muodossa annettu tehtävä pitäisi palauttaa. Tärkeää oli myös todeta ääneen, mitkä asiat ovat sujuneet ja kiittää onnistumisesta.

Keskustelimme myös siitä, mitä tapahtuu, kun tehtäviä alkaa jäädä enenevästi rästiin. Miten se vaikuttaa omaan mielialaan ja motivaatioon sekä kykyyn tarttua tehtäviin. Pohdimme, miten rästitehtävät voisi pilkkoa osiin ja miten niiden tekemistä voisi aikatauluttaa kullekin koulupäivälle siten, että tehtävät tulisivat vähän kerrassaan tehtyä. Ryhmässä yhtenä ohjaajana mukana oleva koulun työntekijä tarjosi henkilökohtaista tukea nuorille asioiden selvittelemiseen ja tehtävien kanssa etenemiseen. Jo aikaisemmin olimme pohtineet Pomodoro-tekniikan käyttökelpoisuutta työläältä tuntuvien koulutehtävien tekemisessä. Tällä ryhmäkerralla keskeistä oli siis jäsentää nuorten kokemia pulmia koulutehtävien tekemisessä, etsiä käytännönläheisiä ratkaisuja, tarjota henkilökohtaista tukea ja myös ihan vain sanoittaa niitä haasteita ja tunteita, joita etänä toteutuvaan koulutyöhön voi tällä hetkellä liittyä.

Tämän viikon tulevalla ryhmäkerralla on tärkeää tarkistaa, missä tällä hetkellä mennään koulutehtävien tekemisessä. Tarvittaessa mietimme uusia ratkaisuja ja toimenpiteitä tehtävien eteenpäin saamiseksi. Ajatuksena on myös, että tulevalla ryhmäkerralla käsittelemme sitä viime viikolle suunniteltua arvoteemaa. Eläytyen osalliseksi -hankkeessa meidän tarkoituksemme on toimia nuorten tarpeista käsin ja nuorten osallisuutta tukien. Jos ajankohtainen tarve on toisenlaisissa asioissa kuin olimme ennakkoon ajatelleet, meiltä ryhmän aikuisilta löytyy halua ja kykyä työskennellä nuorten kanssa sen toisen tarpeen parissa.

Pia Keiski ja Mari Vikman

Lähde:

Erkko A. & Hannukkala M. 2018. Mielenterveys voimaksi. Käsikirja nuorisotyön ammattilaisille. Suomen mielenterveysseura.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *