Kenelle elinikäisen ohjauksen strategiaa tehdään?

Kirjoittaja: Katri Viitanen, Tampereen yliopisto

Jatkuvan oppimisen ohjauksen, tuen ja hyvinvoinnin keskeisenä teemana tulisi olla yksilöiden hyvän elämän edistäminen. Valtakunnallisessa elinikäisen ohjauksen strategiassa (ELO-strategia) korostetaan myös tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämistä, ja tämä näkyy myös Pirkanmaalla alueellisessa ELO-strategiassa. Jatkuvan oppimisen pitäisi olla tasa-arvoista ja mahdollista kaikille osaamisen päivittämistä tarvitseville. Tämän edistämiseksi tarvitaan vahvaa ohjauksellista verkostoa yksilön tueksi.

Työikäisten osaamisen kartoittaminen ja työn murroksen huomioon ottava, ennakoiva ohjaus on tällä hetkellä kuitenkin puutteellista, vaikka yksilö saa Suomessa pääsääntöisesti laadukasta ohjausta. Sen saatavuudessa ja sisällöissä on alueellisesti kohderyhmäkohtaisia eroja. Valtakunnallisessa elinikäisen ohjauksen strategiassa tulisi huomioida myös jatkuvan oppimisen muutoksessa kamppailevat aikuiset. Tampereen yliopisto onkin jatkuvan oppimisen 5-vuotisessa strategisessa kehittämishankkeessa lähtenyt rohkeasti konseptoimaan monikanavaisia ohjauksen ja tuen palveluja tähän tarpeeseen. Haastankin tässä alueelliset ohjaustoimijat miettimään verkostotyötä ja -toimintaa tästä näkökulmasta.

Ohjausta ja tukea ei pitäisi kehittää muusta digikehittämisestä erillään. Me Tampereen korkeakouluyhteisössä olemme ottaneet tässä aimo harppauksen viemällä ohjauksen ja tuen digiratkaisut jo astetta pidemmälle. Tulemme vielä tämän vuoden aikana pilotoimaan hyvin erilaista dynaamista bottipalvelua, jossa otamme yksilötasolla ohjauksen ja tuen tarpeet huomioon. Lähtökohtana on, että jatkuvan oppijan ohjaus ja tuki on osa alueellista digipalvelujen ekosysteemiä ja sitä tehdään myös alueellisesti verkostotyönä. Kansallisella tasolla tämä tulee olemaan täysin uusi lähestymistapa jatkuvan oppimisen ja ohjauksen teemassa.

Matkalla on herännyt useita kysymyksiä. Kenelle elinikäisen ohjauksen strategiaa loppujen lopuksi tehdään? Ohjausalan toimijoille vai yksilöille? Toivottavaa on, että lähtökohtana eivät ole niinkään poliittiset tavoitteet, vaan pyrkimys aidosti yksilön hyvän elämän edistämiseen, millä on puolestaan suora yhteys työllisyysasteen ja sitä myötä elinkeinoelämän kilpailukykyyn.

Tarvitsemme yhteisen ymmärryksen siitä, millaista jatkuvan oppijan uraa ja elämää haluamme edistää. Uudet urateoriat haastavat koko jatkuvan oppimisen ohjauksen kenttää ajattelemaan uraa ja oppimista kokonaisvaltaisempana prosessina. Yksilön tulee voida rakentaa oma polkunsa, mutta tarpeen mukaan ohjatusti. Meidän tehtävämme on vahvistaa jatkuvan oppijan omia valmiuksia suunnitella ja kehittää omaa koulutus- ja urapolkuaan, ja samalla kehitämme yksilön urasuunnittelutaitoja. Juuri tästä lähtökohdasta rakennamme Tampereen korkeakouluyhteisössä jatkuvan oppijan ohjauksen ja tuen kokonaisuutta: oma urasuunnittelutieto kulkee yksilön mukana läpi elämän.

Pirkanmaan ohjausverkostossa kehitämme muiden alan ohjaustoimijoiden kanssa alueen ohjauspalveluja monipuolisesta näkökulmasta ja rakennamme myös tiivistä vertaistukiverkostoa ohjaustoimijoiden käyttöön. Verkostona pohdimme parhaillaan toimintamme kristallisointia kentän moninaisuuteen peilaten. Yksilöiden ohjauksen, tuen ja hyvinvoinnin teemoja tulee edistää verkostomaisesti ekosysteemisessä yhteistyössä. Olethan kuulolla, kerrottavaa riittää!

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *