Ajatuksia opiskelumotivaatiosta

Järvimaisema.

Korkeakouluopinnot kestävät useita vuosia, eikä olekaan mikään ihme, jos opiskelumotivaatio vuosien varrella vaihtelee. Haluankin jakaa muutaman vinkin, joiden avulla olen pitänyt yllä omaa motivaatiotani opintojen aikana – ja jopa löytänyt kadoksissa olleen motivaation uudelleen!

Itselläni on ollut näiden kolmen vuoden aikana suvantovaiheita, jolloin opiskelusta ei ole tahtonut tulla oikein yhtään mitään. Jo pelkkä koulutehtävien aloittaminen on kiinnostanut suunnilleen yhtä paljon kuin kilo turvetta. Mikä siis avuksi?

Kun motivaatio katoaa

Motivaation katoamiseen vaikuttavat useat tekijät. Lähtökohtaisesti monimuoto-opiskelu vaatii hivenen enemmän itsensä motivoimista kuin päivämuotoinen toteutus. Tämä johtuu siitä, että monimuoto-opinnoissa olen itse suurelta osin vastuussa oppimisestani, sillä kontaktipäiviä koululla on hyvin harvoin, erityisesti nyt kun viimeinen opiskeluvuosi on käynnissä.

Koska luentoja tai muita pakollisia, päivää rytmittäviä ja opintoja edistäviä tapahtumia ei ole, täytyy asioista ottaa itse vastuu. Useasti motivaatiokatoni on lähtenyt liikkeelle yksinkertaisesti siitä, että olen ollut kiireinen jonkin muun asian kanssa ja tehtävien aloittaminen on viivästynyt.

Mitä pidempään tehtävien aloittaminen viivästyy, sitä haastavampaa minulle on niitä aloittaa. Tästä tuleekin sitten helposti kierre, jossa kiire viivästyttää tehtävien aloittamista. Se taas lisää stressiä ja painetta tehtävien aloittamiseen, kunnes pelkkä ajatuskin aloittamisesta ahdistaa. Seuraavaksi keksin tekosyitä olla aloittamatta ja siitä seuraa jälleen kiire. Tämän myötä noidankehä on valmis.

Kuinka löytää motivaatio uudelleen?

  • Päivän rytmittäminen. Kuten aiemmin mainitsin, päivän jaksottamisella on suuri merkitys. Minulle on ollut tärkeää huomata, että olen tehokkaimmillani aamuisin. Aikataulutan päiväni niin, että pystyn tekemään tehtäviä silloin, kun koen olevani kaikista parhaimmassa vireystilassa. Kannattaa siis pohtia, mihin vuorokauden aikaan juuri sinulle on luontevinta tehdä tehtäviä ja rytmittää päivää sen mukaan. Tähän liittyy myös taukojen pitäminen säännöllisesti.
  • Suunnittelu. Merkitsen kalenteriin, milloin teen mitäkin tehtäviä. Pahimman kurssiruuhkan aikaan ei ole järkeä tehdä tehtäviä, joiden deadline on monen kuukauden päässä, varsinkin jos seuraavalla viikolla on jokin muu tentti tulossa. Poikkeuksena ovat tietysti laajemmat tehtäväkokonaisuudet, joita on hyvä aloitella ajoissa suuren työmäärän vuoksi.
  • Puhu ryhmänohjaajan tai opettajan kanssa. Motivaatiooni on vaikuttanut myös se, jos jokin kurssi on jäänyt syystä tai toisesta roikkumaan. Näissä asioissa on itseäni parhaiten auttanut ihan suoraan se, että varaan ryhmänohjaajani kanssa yhteisen hetken ja käymme läpi, missä vaiheessa opinnot menevät. Ohjaajan kanssa voin pallotella ajatuksia siitä, miten pystyn parhaiten etenemään. Tästä oli itselleni viime kevään pahimmassa motivaatiopulassa suuri apu. Juttutuokio madalsikin huomattavasti kynnystä palata tehtävien pariin. Yksittäisten kursseien kohdalla voi olla myös suoraan opettajaan yhteydessä. Tästä suuret pisteet TAMKille ja opettajille, jotka kannustavat ja tukevat opiskelijoita!
  • Vaihda ympäristöä. Monesti omaan tekemiseeni on tullut uudenlainen keskittyminen, kun olen lähtenyt kotoa ja mennyt esimerkiksi kampuksen kirjastolle tai vaikkapa kahvilaan tekemään koulutöitä. Silloin kiusaus tehdä jotain muuta kuin opintoja pienenee huomattavasti. Korona-aikana ei tietenkään voi aivan samalla mitalla tätä toteuttaa.
  • Ole itsellesi armollinen. Tästä aiheesta olen kirjoittanut aiemmin kokonaisen blogitekstin. Tiivistettynä sanottakoon, että aina ei ole samanlaisia voimavaroja panostaa kaikkeen täydellisesti. Tavoitteet kannattaakin asettaa sen mukaan, mihin sillä hetkellä kykenee.

Näillä eri tavoilla olen itse saanut palautettua ja pidettyä yllä omaa motivaatiotani. Keinoja on varmasti niin monia kuin on ihmisiäkin. Toivottavasti vinkkini ovat herättäneet ajatuksia oman opiskelumotivaatiosi ylläpitoon!

Tuomas Tiippana.
Kirjoittajasta: Olen Tuomas, 28-vuotias kolmannen vuoden sosionomiopiskelija. Valmistumisen jälkeen unelmoin oman alan duunista, jossa saisin tehdä töitä yhdessä nuorten kanssa. Opintojen lisäksi arki kuluu jumpatessa, ystävien kanssa hengaillessa, sekä musiikkia kuunnellen.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *