Viikot 1–2
Vuosi 2023 käynnistettiin ja heti ensimmäisen päivän iltana auton nokka suuntas kohti Turkua. Lähdin vaihtoreissulle toisen röntgenhoitajaopiskelijan, Emman kanssa. Kulkutapaan päädyttiin tavaran määrän takia ja ihan vain myös kokemuksen ja maisemien vuoksi.
Seuraavana aamuna herätessä oltiinkin jo saavuttu Tukholman satamaan ja n. 16 h ajomatka sai alkaa. Hostel Montanaan saavuttiin myöhään illasta, sillä ajomatka vei kauemmin, kun oltiin kuviteltu. Tiet olivat mutkaisia ja jäisiä ja pimeitä niin ihan ei norjalaisten hurjapäiden 80 km/h rajoituksen mukaan uskaltanut ajaa. Montana toimi majoituspaikkana koko kolmen kuukauden vaihdon ajan. Hostellissa minulla oli oma huone, jonka yhteydessä oli kylpyhuone. Yhteisinä tiloina muiden vieraiden kanssa oli iso yhteiskeittiö, oleskelutilat sekä pesutupa.
Ensimmäisenä viikkona koululle oli järjestetty kaikille Erasmus-opiskelijoille kaksi tutustumispäivää, jossa tutustuttiin toisiimme sekä kouluun. Paikallinen korkeakoulu, Høgskulen på Vestlandet oli hyvin erilainen, kun kotopuolessa. Tilat olivat suhteellisen uusia ja teknologiakin hieman päivittyneempää versiota kuin meillä TAMKissa. Toisena päivänä kierrettiin kaupunkia yhdessä paikallisen kv-tuutorin kanssa ja koulun ”buddies”- tyyppien kanssa. ”Buddies”- tyypit ei varsinaisesti ole tuutoreita, vaan heidän sanojen mukaan ”We’re just friendly guys”. ”Buddies”-tyypit olivat myös järjestäneet kaikille vaihto-opiskelijoille yhteisen polttopalloiltaman sekä vaelluksen Damsgårdsfjelletille.
Varsinaisesti koulu alkoi vasta 9.1. tutustumalla norjalaisiin opiskelijoihin ja heidän tiloihin. Heillä oli koululla omassa käytössä natiivi- ja CT-laite. Startattiin myös vaihdon isoin ja koko kolme kuukautta kestävä kurssikokonaisuus: Professional and behavioural aspects of patient care in radiography. Alkuun koulupäivät olivat ihan muutaman tunnin mittaisia ja ensiapusimulaatiokin tehtiin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Ensiapusimulaatio sielä oli onneksi ihan samanlainen kun, mitä meillä suomessakin eli harjoiteltiin painelu-puhalluselvytystä ja deffan käyttöä sekä hätäkeskukseen oleellisen informaation välittämistä. Tokalla viikolla oli myös meidän vaihtareiden esitelmät kotimaasta ja kaupungista sekä TAMKin röntgenhoitajakoulutuksen opinnoista.
Viikot 3–4
Viikko kolme alkoi mun osalta hieman omalaatuisesti. Onnistuin nimittäin murtamaan nilkkani heti maanantai aamuna kävellessä kouluun. Samana maanantaina saatiin myös meidän tulevat harkkapaikat tietoon. Koomisesti tietysti oma harkkapaikkani oli päivystyskuvantamisessa, jonne jouduinkin suuntaamaan iltapäivästä. Kyseessä ei onneksi kuvien jälkeen ollut kuin pohjeluun avulsiomurtuma, mutta kyllä sitä muutaman viikon ajan särki aika muhkeesti. Ei muutakin kyynärsauvat mukaan ja kuntouttamaan.
Potilaan hoidon kurssi jatkui, mutta vähän aikaisempaa pidempinä päivinä. Näinä pidempinä päivinä tuli huomattua, että norjalaiset eivät juurikaan harrasta lämmintä lounasta. Ei siinä, opiskelijalle hieman turhan tyyristä syödä koulun ravintolassa. Onneksi siellä oli tosi paljon eri leipävaihtoehtojakin tarjolla ihan muutamalla eurolla. Suurin osa luokkalaisista toi omat eväät mukana, joka pitkälti koostui leivästä ja tuubissa olevasta sulatejuustosta?
Samalla viikolla oli kahtena peräkkäisenä päivänä 8h pituiset teholuennot kommunikaatiosta. Luentoja tuli pitämään brittiläinen röntgenhoitaja/tohtori, joka piti luennot todella interaktiivisina ja laitto meitä tekemään yllättävän paljon pieniä ryhmätehtäviä. Viikon neljä agendana oli simulaatioharjoitukset CT-luokassa. Simulaatioita varten jakauduimme koko luokan kesken neljään ryhmään ja suunnittelimme oman keissin. Keissi koski ennalta-arvaamatonta hätätilannetta CT-tutkimuksen aikana. Esim. meidän ryhmän keissi oli hypoglykeeminen kohtaus vatsan CT-kuvauksen yhteydessä. Simulaatiot olivat ideana todella fiksuja mutta omasta mielestä opettajien vastuulla ollutta toteutusta eikä ohjeistusta ei oltu ihan loppuun asti mietitty.
Viikot 5–6
Potilaan hoidon kurssi jatkui oikeutusta käsittelevillä luennoilla, jota Norjassa Suomen opetukseen verraten käydään läpi yllättävän vähän. Uutena asiana viikolla tuli The Norwegian health care system in an international perspective-kurssi, joka oli kokonaan online-kurssi. Kaikki materiaalit olivat opiskelualustalla omaan tahtiin luettavissa. Viikko 6 oli pitkälti em. kurssin itseopiskelua sekä kurssitehtävää tehdessä.
Oli mukavaa, että välillä koulua oli hieman vähemmän niin ehti kunnolla virittäytyä kaupunkiin ja käydä koulun opiskelijajärjestön tapahtumissa. Pitkälti ko. tapahtumat järkättiin koulun omassa baarissa, Kronbar:issa. Kronbar oli kovin viihtyisä korkeakattoinen tila ihan koulun vieressä. Siä järkättiin pubivisoja, matalan kynnyksen open stage-iltamia ja kaikennäkösiä peli-iltoja. Jos ei mitään etukäteisohjelmaa oltu jätkätty niin silloin väki vain sosialisoitui ja vietti aikaa kavereiden kesken.
Helmikuun alussa lähettiin Emman kaa kolmen muun rh-vaihtariopiskelijan kanssa reissuun tien päälle. Ajettiin karkeesti 900km kolmen päivän aikana ympäri länsi-Norjaa. Lähettiin ekan reissupäivän aamuna aikasin jo matkaan, jotta ehittiin näkee mahollisimman paljon päivänvalon aikaan. Ekana päivänä meillä oli niin sanottu vesiputousjahti, ja ajettiin kattomaan matkan varrelta löytyviä vesiputouksia. Tokana päivänä jahdattiin jäätiköitä. Ajoreitti oli suunniteltu sillain, jossa ajettiin ihan Norjan suurimman jäätikön luokse, -breen. Ihan kaikista parhaimmille näköalapaikoille ei päästy autolla ajamaan koska teitä ei oltu aurattu. Mutta se ei haitannu ollenkaan, jäätikkö hohti näyttävän sinisenä yllättävän pitkälle ja kauempaakin sai aivan upeita kuvia.
Reittivaltintaan kuului myös muutama autolauttamatka. Norja, sähköautojen luvattuna maana myös autolautat kulkee sähköllä. Bensa oli suunnilleen saman hintaista kuin Suomessa, mutta huomattava osa ajokustannuksista kertyy myös tietulleista. Tietullit toki on riippuvaisia ajasta, auton polttoaineesta ja tiestä. Ruuhka-aikaan tietullit on kalliimpia ja myös bensa- ja dieselautoille tullimaksut ovat kalliimpia kuin sähköautoille. Todella monet tunnelit ja uudet sillat olivat myös tietullillisia. Uudeksi luokiteltu 2013 avattu Hardangerbruan sillan ylitys maksaa 125 norjan kruunua. Sillan ylitys oli kyllä hintansa arvonen, sillä molemmille puolille avautuu aivan upeat vuononäkymät, sekä sillan tukitolpat näyttää ihan Mordorin tornilta. Sauronin silmä vaan uupuu keskeltä.
Viikot 7-8
Alkuviikosta oli luentojen suhteen vapaata, joten hyödynnettiin vähenevä vapaa-aika kaikin keinoin. Länsi-Norjassa on yllättävän paljon laskettelukeskuksia, joista suuntasimme Myrkdaleniin ja Vossiin. Bergenissä oli todella fiksu ns. välinelainaamo Bua. Buasta pystyi käydä viikoksi lainaamassa varusteita täysin veloituksetta. Varusteita löytyi lasketteluun, hiihtoon, retkeilyyn ja joissakin lainaamoissa oli jopa ihan talvivaatteitakin. Opiskelijan näkökulmasta todella miellyttävä tsydeemi, kun ei tarvinnut sitten laskettelukeskuksesta vuokrata n. 50e hintaan välineitä.
Päätin lähteä laskettelureissuille vähän villillä kortilla. Kävin Buasta lainamassa lumilaudan. Koskaan en ollut aikaisemmin edes kokeillut lautailua, mutta hinku kokeiluun oli kova. Eihän siitä alkuun tullut yhtään mitään ja väitän että olin mätkälläni lumessa enemmän ajasta, kun laudan päällä, mutta ai että se oli hauskaa.
Viikon 7 päätti itseopiskeltavan The Norwegian health care system – kurssin koe. Koe toteutettiin suullisena esityksenä, jossa verrattiin oman maan ja Norjan terveydenhuoltojärjestelmiä keskenään. Esityksen sai tehdä pareittain, joten tehtiin Emman kanssa se yhdessä, niin ei muiden tarvinnut Suomesta kuunnella kahteen otteeseen.
Viikolla 8 starttasi viiden viikon mittainen harjoittelu. Minun paikaksi valikoitui Skadepoliklinikken, Bergenin päivystysnatiivikuvantaminen. Legevakt, eli päivystys itsessään on ihan erillinen rakennus n. 2.5 km päässä päärakennuksesta. Legevakt jakaantuu jo heti sisäänkäynnin jälkeen kahteen, sairauksiin ja tapaturmiin, joille on molemmille omat ilmoittautumisluukut. Tapaturmat jakaantuu jälleen ilmoittautumisessa kahteen, haavoihin ja murtumiin. Murtumien puoli on toisin sanoen rakennuksen radiologinen osasto, jonne harkkanikin sijoittui. Radiologisia laitteita osastolta löytyy kaksi Arcoma T2 natiivikuvantamislaitetta ja kaksi C-kaarta, joista toinen on yhdessä kipsaushuoneista ja toinen päiväkirurgian salissa, jossa suoritetaan kahdesti viikossa pieniä toimenpiteitä, kuten metakarpaalien K-piikityksiä. Harkkapaikka oli kaikin puolin erikoinen yksikkö, jopa koko Norjassa. Röntgenhoitajan työtehtävät yksikössä on todella omalaatuiset. Yksikössä työskentelee ainoastaan lääkäreitä ja röntgenhoitajia. Röntgenhoitajien työnkuvaan kuuluu mm. murtumien reponointi ja kipsaus. Näihin työntekijä saa perehdytyksen yksikössä ja vasta neljän työvuoden jälkeen saa itsenäisesti suorittaa kipsauksia.
Ensimmäinen harkkaviikko meni pitkälti ihmetellessä, miten yksikkö pyörii ja millaiset kuvausprotokollat heillä on käytössä. Protokollat onneksi oli hyvin samankaltaiset kuin mitä Suomenkin harkkapaikoissa. Pääsin todella nopeasti kuvaamaan ja muutenkin toimintaan mukaan.
Viikot 9–10
Harkka jatku ja himan sujuvammin alkoi omakin toiminta jo kulkemaan. Kovin monimutkaiselta yksikön toiminta alkuun tuntui, mutta sitten kun siihen pääsi mukaan niin monimutkainen muuttui loogiseksi. Yksikössä oli selkeä kaava, jota tapahtumaketju noudatti aina potilaan ilmoittautumisesta, tämän kotiuttamiseen. Kun toiminta alkoi itsellekin selkeytymään, oli helpompaa alkaa keskittymään potilaiden ohjaukseen norjaksi. En enää heti ensimmäisenä kysynyt potilailta puhuvatko he englantia vaan ohjasin heitä suoraan norjaksi, tai no, ruotsiksi. Sanavarasto kuitenkin on tallella, mutta ruotsin puhumisen vähyys tuotti eniten uskallusongelmia. Vasta siinä vaiheessa, jos potilas kysyi jotain mihin en osannut ruotsiksi vastata, vaihdoin englantiin.
Harkan ulkopuoleinen aika kului muiden Erasmus-opiskelijoiden ja norjalaisten rh-opiskelijoiden kanssa. Kävin myös toista kertaa Nordnesin altaalla. Nordens sijaitsee aivan meren rannalla ja siellä on iso lämmitetty merivedellä täytetty ulkoallas ja kaksi saunaa. Toinen saunoista oli perinteisempi pieni mökkisauna, jossa sai kunnolla heittää löylyä, ja toinen semmoinen ns. lämpöhuone. Siellä oli ihan kiuas, mutta siihen ei saanut heittää vettä, se vain lämmitti huoneen johonkin 60 asteeseen. Altaan vieressä meni myös portaat meriveteen, johon pääsi pulahtamaan. Oli aivan tolkun kylmää vettä 😀
Viikot 11–13
Vikat kaks harkkaviikkoo sujui todella mukavasti. Pääsin avustamaan kipsauksissa ja kuvaamaan täysin itsenäisesti. Kommunikointi potilaiden kanssa norjaksi oli myös loppua kohden sujuvampaa eikä enää tarvinnut joka kerta miettiä mitä sanoo.
Harkan aikana meillä oli käytössä myös kaksi ”opiskelupäivää”, jolloin harkassa ei tarvinnut olla paikan päällä. Ne päivät oli varattu opiskelua varten. Itse olin sairaana kaksi päivää, joten päätin käyttää ”opiskelupäivät” siihen, jottei harkkatunteja menisi turhaan hukkaan. Vikalla harkkaviikolla oli myös loppuarviointi harkkaohjaajan kanssa, jossa onneksi sain positiivista palautetta työskentelytavastani ja kontaktista potilaiden kanssa. Harkasta lähdin todella hyvillä mielin kohti viimeistä viikkoa Norjassa. Ennen kotiin paluuta oli vielä potilaan hoitoon liittyvän kurssin koe. Tämäkin myös suullisen esitelmän muodossa. Esitelmän aiheena oli Quality impovement project, jossa täytyi käsitellä tutkimustilannetta, jossa potilaan hoito ei ollut optimaalinen. Erinäisten työkalujen avulla täytyi suunnitella laadunparannussuunnitelma, jonka avulla virhe voitaisiin tulevaisuudessa välttää. Tehtiin esitelmä yhdessä Emman kanssa ja aiheeksi valittiin isotooppitutkimuksissa
tapahtunut tutkimusainesekaannus. Siinä oli siis kuumalabratyöntekijä valmistanut kahta ainetta samaan aikaan ja oli erehdyksissä laittanut tarrat vääriin lyijylaatikkoihin
Loput vapaa-ajat käytin muiden opiskelijoiden kanssa ja yhtenä päivänä liityin meidän irlantilaisen vaihtarin kanssa viettämään Pyhän Patrikin päivää paikalliseen irkkupubiin. Pubi oli koristelu asianmukaisilla koristeilla ja tunnelma oli myös sen mukainen.
Perheeni vietti myös miniloman tulemalla Bergeniin loppuviikoksi. Yhtenä kohokohtana heidän kanssa vietetystä ajasta oli vuonoristeily Osterfjordia pitkin Mostraumenin salmeen. Keli ja tuuli oli perhanan kylmää, mutta maisemat sen arvoset!
Kotiiiiiin
Sunnuntaiaamulla ennen kukonlaulua käynnistyikin jo auto kohti kotia, mutta tällä kertaa ei ajettu suoraan Tukholmaan, vaan pysähdyttiin matkalla Geilon-laskettelukeskukseen viettää päivä ja yöksi varattiin airbnb Oslon kupeesta. Geilo on yksi Norjan suurimpia laskettelukeskuksista, jossa laakson molemmilla puolilla olevilla vuorilla on yhteensä 42 rinnettä. Keli oli kerrassaan upea, muutama plussa aste ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Huomasin myös polttaneeni nenän lasketellessa eli muistakaa hei se aurinkorasva! 😀 Aamupäivästä matka jatkui lopulta Tukholmaan ja yölaivan kautta Turkuun.
Kolmen kuukauden ja noin 4000 km jälkeen kotiin oli myös ihan kiva palata. Ehkä joskus tulevaisuudessa vielä käyn uudelleen Norjassa, mutta nyt oon ihan hetken vaan kotona.
Kuvat ja teksti, Outi 20RH
Kommentit