Vaihtokuulumisia Italiasta
Hei! Tässä kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija Irmeli ja kerron vaihtokokemuksestani Italiassa noin puoleen väliin vaihtoa asti. Sen jälkeen ääneen pääsee luokkalaiseni Mikaela, jonka kanssa lähdimme yhdessä Riminiin.
Saavuimme luokkalaiseni Mikaelan kanssa Riminiin noin viikkoa ennen ensimmäistä luentoa tammikuun ensimmäisellä viikolla. Meidän oli tarkoitus hoitaa käytännön asioita, joista kiireellisempänä meillä oli asunnon löytäminen vaihdon ajalle. Todellisuudessahan emme saaneet asuntoa kuvittelemassamme ajassa vaan nukuimme eri hostelleissa ja hotelleissa tammikuun loppuun asti. Lisäksi saimme pariksi viikkoa pidemmän majoituksen eräältä henkilöltä, jonka suhteen emme vakuuttuneet ja päätimme siksi vielä vaihtaa lopullista asuntoa. Lopulta meillä tärppäsi ja saimme unelmiemme asunnon aivan Riminin rannan vierestä ja vuokranantajamme on mitä ihanin! Näemme asunnostamme San Marinolle asti. Sairaalalle meillä on asunnolta matkaa vain 20 minuuttia kävellen ja 6 minuuttia pyöräilemällä.
Arkemme oli melko stressaavaa ensimmäisen kuukauden ajan, koska vaihtomme ei tuntunut lähtevän alkuun kunnolla ennen kuin käytännön asiat oli saatu hoidettua loppuun. Suurin stressaava tekijä oli asunnon puuttuminen, minkä johdosta emme kokeneet pääsevämme asettumaan kunnolla. Ärsytti, että matkalaukkua ei päässyt purkamaan kunnolla ennen kuin vasta sitten lopullisen asunnon saatuamme. Käytimme paljon aikaa tammikuusta siihen, että etsimme asuntoja netistä ja sitten kävimme katsomassa niitä. Vastapainona tämän ohessa kävimme koulussa, tutustuimme kotikaupunkiimme Riminiin ja muihin vaihtareihin.
Opinnot oli järjestelty niin, että kävimme ensin vuorovaikutusstrategioita ja siihen liittyvää psykologiaa läpi professorimme johdolla. Oppitunnit oli pitkälti luennointia, mutta teimme myös pari käytännönharjoitetta. Ensimmäinen niistä oli tunnetilan tulkinta paperilta ilman sanoja ja parin oli tarkoitus sitten yrittää arvata mistä tunteesta on kyse. Toisessa harjoitteessa yksi oli kääntyneenä paristaan pois päin ja hänen piti sitten sanoa ”seis” kun halusi itseään kohti kävelevän parin pysähtyvän. Jälkimmäisessä harjoitteessa oli ideana tarkastella kunkin henkilökohtaista tilaa ja sen rajoja, milloin on siirrytty alueelle, joka on itselle epämiellyttävä. Luennoilla tuli joitakin uusia näkökulmia, mutta pääosin luentojen sisältö oli itselle jo ennestään tuttua esimerkiksi lukion psykologian tunneilta. Joissakin asioissa huomasimme professorimme kantavan melko aikaansa jääneitä näkökulmia asioihin. Muuten hän vaikutti oikein vieraanvaraiselta ja hän järjestikin meidän vaihtariporukalle toimintaa, kuten kaakaohetken oppituntien välissä sekä retket Bolognaan ja Cesenaan.
Professorimme luentojen lisäksi meillä oli italian kielen opintoja. Tulimme vaihtariryhmämme kanssa siihen tulokseen, että tunnit tuntuivat aivan liian nopea tempoisilta eikä niissä tuntunut olevan myöskään ennalta mietittynä rakennetta. Tuntui siltä, että opettaja heitti aina lennosta ”mitä mieleen juolahtaa” tyylillä päiviemme oppituntien aiheet. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että opetus järjestettiin pääosin italiaksi, jota tuskin kukaan meistä vielä tuossa vaiheessa ymmärsi kunnolla. Kävimme oppitunneilla läpi italian kielen perusteita ja sanastossa painotettiin kehon osien tuntemusta.
Meillä oli Mikaelan kanssa jäänyt Suomessa ottamatta tuberkuloosin testauskoe, jossa kyynärvarresta otetaan näyte. Testaus ei ole yleinen Suomessa, mutta täällä Riminissä pakollinen. Muutaman päivän kuluttua kävimme lukemassa testauksen tulokset paikan päällä. Tämän lisäksi teimme suurimman osan vaadituista verikokeista vasta Italiassa ja positiiviseksi yllätykseksemme niiden ottaminen osoittautui halvemmaksi kuin Suomessa. Verikokeet kävimme ottamassa yksityisellä klinikalla. Olimme liikenteessä alhaisilla verensokereilla ja itse pyörryin verikokeiden oton aikana. Minut vietiin pyörätuolilla toiseen huoneeseen virkoamaan ja muistan heränneeni ympäriltäni useampi sairaanhoitaja hämmästelemässä tilannetta.
Minä ja Mikaela aloitimme molemmat ensimmäisen viikkomme sairaalalla magneetilla. Teimme vuoropäivin aamu- ja iltavuoroa. Päivät kuluivat tutkimuksia seuraten ja jutustelemalla paikallisten röntgenhoitajien kanssa siltä osin kuin yhteisen kielen puitteissa mahdollista vain oli. Lisäksi avustin potilaan valmisteluissa ja asetteluissa. Joskus pääsin konsolillekin. Yritin käyttää italian kieltä aina kuin vain mahdollista oli, mutta suurimmaksi osaksi elekieli oli ratkaisevinta potilaiden kohdalla. Myöskään moni kanssani olleista röntgenhoitajista ei osannut englantia kunnolla. Kommunikoimme elein ja yksittäisin englannin tai italian kielen sanoin ja tietysti google kääntäjän avulla.
Toisella viikolla harjoittelua minulle nousikin jo korkea yli 38 asteen kuume. Lepäilin kotona kokonaisen viikon. Tiesin, että joudun korvaamaan tunnit, joten suunnittelin miten sen tekisin niin, että kerkeäisin edelleen nauttia Italiassa viettämästäni ajasta sairaalan ulkopuolellakin. Teemme kuuden tunnin mittaisia päiviä maanantaista perjantaihin. Vapaapäiviä on mahdollista saada suorittamalla muina päivinä niin sanottuja ”recovery shiftejä” eli korvaavia tunteja.
Itse pyysin kaksi perjantaita vapaapäiväksi kahdelle viikolle. Lisäksi toivoin torstaille aamuvuorot, joista pääsee lähtemään klo 14. Näin sain eniten irti vapaa-ajastani ja pääsin matkustamaan jo torstaista alkaen. Minulla oli poikaystävä vierailemassa luonani pari viikkoa ja kävimme ensimmäisen viikon vapailla Firenzessä ja sitten toisen viikon vapailla Roomassa. Näistä reissuista ja lopulta vaihdon ajalta en kerro sen enempää, koska päätimme kirjoittaa Mikaelan kanssa noin puolet ja puolet tätä blogia koko vaihdon ajalta. Lopputulemana sanottakoon, että paljon kerkesi asioita tehdä, jos oli valmis näkemään vaivaa asioiden suunnitteluun. Meillä kuitenkin oli vaihdon aikana vaihtoon liittyvät omat tehtävänsä esimerkiksi TAMKilta tulevat tehtävät ja sen lisäksi vielä tehtäviä vaihtokohteemme oppilaitoksen puolesta, jotka veivät aikaa myös.
Ennen sairastumistani ehdin käydä vaihtariystävieni kanssa San Marinossa. Meille osui mitä parhain keli enkä valita, koska juhlistimme samalla syntymäpäivääni.
Teimme Mikaelan kanssa yhdessä retken Venetsiaan. Tarkoituksemme oli nähdä siellä järjestettävät karnevaalit. Väkimäärä yllätti meidät. Väkeä oli niin paljon, että jouduimme etsimään vapaata vessaakin monta tuntia. Venetsia on täynnä ahtaita kulkuväyliä ja kun siihen lisätään vielä päälle ihmiset, on aikaa hyvä varata liikkumiseen varsinkin suosituimpina ajankohtina. Huomasimme reissumme aikana Venetsiassa, että penkkejä ei ole juuri missään roskiksista puhumattakaan, vaikka useammasta ravintolasta ruuat myytiin mukaan ahtauden takia.
Terveisin Irmeli Lehto 21RH
Kommentit