Viikot 1–2
Saavuin Faroon muutama päivä ennen harjoittelun alkamista, jotta voisin käydä katsomassa muutamia majoitusvaihtoehtoja paikan päällä. Sopiva kämppä löytyikin noin 5 minuutin kävelymatkan päästä sairaalasta eikä hintakaan ollut päätähuimaava. Ensimmäiset päivät menivät lähinnä uuteen asuinympäristöön, sekä sairaalaan tutustumisessa. Alku tuntui hieman yksinäiseltä, sillä muut Erasmus-opiskelijat saapuivat vasta tammikuun loppupuolella. Kaupungista kuitenkin löytyi onneksi tekemistä ja paljon uutta nähtävää.
Viikot 3–4
Sairaalaan saapui toinen Erasmus-opiskelija pitämään seuraa. Hän oli kotoisin Norjasta ja puhuimmekin paljon siitä, miten portugalilainen sairaalakulttuuri eroaa pohjoismaista. Itselle tuli yllätyksenä se, miten natiivikuvat otetaan vieläkin kaseteille yhdessä natiivihuoneista. Kävimme myös tutkimassa kaupunkia, sekä osallistuimme ensimmäiseen Erasmus-opiskelijoiden yhteiseen illanviettoon. Joukosta löytyi heti oma porukka, jonka kanssa vietinkin vaihdon loppuajan aina harjoittelun ulkopuolella. Porukkamme opiskelijat olivat kotoisin Norjasta, Latviasta, Bulgariasta ja Italiasta. Myös sairaalassa sattui ja tapahtui kun aluksi yksi TT-laitteista irtisanoi itsensä ja radiologit lakkoilivat muutamana työpäivinä.
Viikot 5–6
Sää alkaa kirkastumaan ja pahimmat sadekelit ovat takanapäin. Viikonloput olenkin pitkälti viettänyt eri rannoilla Faron läheisyydessä. Myös läheiset ostoskeskukset ovat tulleet tutuiksi. Kävimme kaikkien Erasmus-opiskelijoiden kanssa päiväretkellä Loulessa ja Estoissa. Sää helli ja näkymät olivat henkeäsalpaavat. Paikallinen yöelämäkin on tullut tutuksi. Täällä tahti on kovempi kuin suomessa ja ohjelmaa opiskelijoille on peräti neljä kertaa viikossa joka viikko. Sairaalassa olen päässyt jo kaikille modaliteeteille ja täällä modaliteetit jaetaan sen mukaan, millä työpisteellä oma vastuuhoitaja sinä päivänä työskentelee. Työpäivät voivat siis joskus olla jopa 12 tuntisia ja niihin meni hetki tottua. Itselle ehdottomasti mielenkiintoisinta tähän mennessä on ollut päästä seuraamaan tekonivelleikkausta
Viikot 7–8
Portugalilainen “takatalvi” iski ja myrskyvaroituksiakin tuli. Uutisissa näkyi, miten myrsky oli tehnyt tuhojaan ja kadutkin osittain tulvivat. En kuitenkaan antanut tämän lannistaa, vaan kävimme rauhallisempina päivinä tutkimassa kaupunkia. Sää ei sallinut matkailua kauemmas, joten kävimme tutkimassa paikallisia nähtävyyksiä. Iltaakin tuli istuttua ja kaupungin paras sangria nautittua. Lisäksi acai-annoksia tuli syötyä varmaan seuraavan 10 vuoden edestä.
Viikot 9–10
Karnevaali! Koko vaihdon ajan odotettu karnevaalipäivä koitti. Lähdettiin porukalla Louleen katsomaan paraatia ja juhlimaan. Tottakai pukeuduttiin myös asianmukaisesti. Karnevaali oli ehdottomasti yksi vaihdon kohokohdista. Tutustuimme myös Lagoksessa asuviin paikallisiin ja istuttiin heidän kanssaan iltaa. Edellä mainittujen matkaoppaiden ansioista löysimme kaupungista helmiä, joita emme itse olisi osanneet edes etsiä.
Viikot 11–12
Viimeisiä viedään. Kisaväsymys alkaa jo tässä kohtaa harkassa iskemään, mutta uusia ystäviä en millään malttaisi jättää. Sairaalan työskentelyrytmi alkaa vakiintumaan ja tunnen kuuluvani osaksi työtiimiä. Rantapäiviä on vietetty paljon ja shoppailemassakin käyty. Yhtenä rantapäivänä päätettiin toisen Erasmus-opiskelijan kanssa käydä ottamassa ex tempore-tatuoinnit. Jääpähän muisto reissusta! Myös perhe tuli käymään ja toimin heille matkaoppaana. Viimeisenä reissupäivänäni matkustettiin vielä ystäväporukalla Lagokseen ja käytiin pakohuoneessa, sekä siemailtiin viiniä samalla ihaillen auringonlaskua. Tunnelmat olivat haikeat ja ikävähän näitä ihmisiä tulee. Nyt kuitenkin kotia kohti!
Terveisin Greete
Kommentit