Kansainvälinen vaihto Riminillä Italiassa

Blogissa Irmeli Lehto kertoo Riminin vaihtokokemuksia ja näyttää italialaisen keittiön herkkuja

Vaihtokuulumisia Italiasta

Hei! Tässä kolmannen vuoden röntgenhoitajaopiskelija Irmeli ja kerron vaihtokokemuksestani Italiassa noin puoleen väliin vaihtoa asti. Sen jälkeen ääneen pääsee luokkalaiseni Mikaela, jonka kanssa lähdimme yhdessä Riminiin.

Saavuimme luokkalaiseni Mikaelan kanssa Riminiin noin viikkoa ennen ensimmäistä luentoa tammikuun ensimmäisellä viikolla. Meidän oli tarkoitus hoitaa käytännön asioita, joista kiireellisempänä meillä oli asunnon löytäminen vaihdon ajalle. Todellisuudessahan emme saaneet asuntoa kuvittelemassamme ajassa vaan nukuimme eri hostelleissa ja hotelleissa tammikuun loppuun asti. Lisäksi saimme pariksi viikkoa pidemmän majoituksen eräältä henkilöltä, jonka suhteen emme vakuuttuneet ja päätimme siksi vielä vaihtaa lopullista asuntoa. Lopulta meillä tärppäsi ja saimme unelmiemme asunnon aivan Riminin rannan vierestä ja vuokranantajamme on mitä ihanin! Näemme asunnostamme San Marinolle asti. Sairaalalle meillä on asunnolta matkaa vain 20 minuuttia kävellen ja 6 minuuttia pyöräilemällä.

Kuva 1. Näkymä asunnoltamme. San Marino häämöttää taustalla, vaikka kuva eikä kuvaoton hetkellä ollut sää tee oikeutta sille.
Kuva 2. Hostelli, josta meillä on sekä hyviä että huonoja muistoja. Itse jouduin häirinnän kohteeksi, mutta olen iloinen miten henkilökunta reagoi asiaan. Lisäksi oli ihanien ystävien tuki.
Kuva 3. Aamiainen hotelli Ausoniassa. Lasiin valmistettu macchiato.
Kuva 4. Hotelli Ausoniassa meitä palveli, mitä ihanin vastaanottovirkailija. Hän valmisti meille cappuccinot, jotka olivat ehkä reissumme parhaat.

Arkemme oli melko stressaavaa ensimmäisen kuukauden ajan, koska vaihtomme ei tuntunut lähtevän alkuun kunnolla ennen kuin käytännön asiat oli saatu hoidettua loppuun. Suurin stressaava tekijä oli asunnon puuttuminen, minkä johdosta emme kokeneet pääsevämme asettumaan kunnolla. Ärsytti, että matkalaukkua ei päässyt purkamaan kunnolla ennen kuin vasta sitten lopullisen asunnon saatuamme. Käytimme paljon aikaa tammikuusta siihen, että etsimme asuntoja netistä ja sitten kävimme katsomassa niitä. Vastapainona tämän ohessa kävimme koulussa, tutustuimme kotikaupunkiimme Riminiin ja muihin vaihtareihin.

Kuva 5. Riminin jouluaukio päihitti Tampereen Joulutorin koristeluillaan.

 

Kuva 6. Joulukoristeluja Riminissä.
Kuva 7. Joulukoristelujen ihmettelyä lähietäisyydeltä.
Kuva 8. Lisää joulukoristeluja.
Kuva 9. Joulukoristeluiden hehku ennen pimeän tuloa.
Kuva 10. Halpaa viiniä tavallisessa ruokakaupassa Riminissä.
Kuva 11. Cafe Pascucci yllätti meidät pastapilleillään.
Kuva 12. Jouduimme todella googlettamaan, miten saamme kahviimme maitoa Italiassa. Meitä hämmensi todella paljon alkuun se, että tilaamalla ”kahvin” sai vain espressoa.
Kuva 13. Joulupukki ovimiehenä merirosvoteemaisessa ravintolassa tammikuussa Riminissä.
Kuva 14. Tällainen näkymä aukeaa läheiseltä rannaltamme.
Kuva 15. Italialaiset todella panostavat jouluun Riminissä. Ohessa on yleistä katukuvaa kuvattuna.
Kuva 16. Neljän hevosen suihkulähde Riminissä.
Kuva 17. Yleistä katukuvaa kuvattuna Riminissä.
Kuva 18. Tie rautatieasemalle kuvattuna Riminissä.
Kuva 19. Yleistä katukuvaa kuvattuna Riminissä.
Kuva 20. Italialaiset pitivät joulukoristeita vielä helmikuussakin.
Kuva 21. Illanviettoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa.

Opinnot oli järjestelty niin, että kävimme ensin vuorovaikutusstrategioita ja siihen liittyvää psykologiaa läpi professorimme johdolla. Oppitunnit oli pitkälti luennointia, mutta teimme myös pari käytännönharjoitetta. Ensimmäinen niistä oli tunnetilan tulkinta paperilta ilman sanoja ja parin oli tarkoitus sitten yrittää arvata mistä tunteesta on kyse. Toisessa harjoitteessa yksi oli kääntyneenä paristaan pois päin ja hänen piti sitten sanoa ”seis” kun halusi itseään kohti kävelevän parin pysähtyvän. Jälkimmäisessä harjoitteessa oli ideana tarkastella kunkin henkilökohtaista tilaa ja sen rajoja, milloin on siirrytty alueelle, joka on itselle epämiellyttävä. Luennoilla tuli joitakin uusia näkökulmia, mutta pääosin luentojen sisältö oli itselle jo ennestään tuttua esimerkiksi lukion psykologian tunneilta. Joissakin asioissa huomasimme professorimme kantavan melko aikaansa jääneitä näkökulmia asioihin. Muuten hän vaikutti oikein vieraanvaraiselta ja hän järjestikin meidän vaihtariporukalle toimintaa, kuten kaakaohetken oppituntien välissä sekä retket Bolognaan ja Cesenaan.

Kuva 22. Koulumme kampus Aula Anghera.
Kuva 23. Italialainen kaakao on kuin paksua suklaakiisseliä.
Kuva 24. Virkistävä juoma Bolognan reissulla.

Professorimme luentojen lisäksi meillä oli italian kielen opintoja. Tulimme vaihtariryhmämme kanssa siihen tulokseen, että tunnit tuntuivat aivan liian nopea tempoisilta eikä niissä tuntunut olevan myöskään ennalta mietittynä rakennetta. Tuntui siltä, että opettaja heitti aina lennosta ”mitä mieleen juolahtaa” tyylillä päiviemme oppituntien aiheet. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että opetus järjestettiin pääosin italiaksi, jota tuskin kukaan meistä vielä tuossa vaiheessa ymmärsi kunnolla. Kävimme oppitunneilla läpi italian kielen perusteita ja sanastossa painotettiin kehon osien tuntemusta.

Kuva 25. Pastahetki italian kielen tuntien välissä ystävien kanssa.

Meillä oli Mikaelan kanssa jäänyt Suomessa ottamatta tuberkuloosin testauskoe, jossa kyynärvarresta otetaan näyte. Testaus ei ole yleinen Suomessa, mutta täällä Riminissä pakollinen. Muutaman päivän kuluttua kävimme lukemassa testauksen tulokset paikan päällä. Tämän lisäksi teimme suurimman osan vaadituista verikokeista vasta Italiassa ja positiiviseksi yllätykseksemme niiden ottaminen osoittautui halvemmaksi kuin Suomessa. Verikokeet kävimme ottamassa yksityisellä klinikalla. Olimme liikenteessä alhaisilla verensokereilla ja itse pyörryin verikokeiden oton aikana. Minut vietiin pyörätuolilla toiseen huoneeseen virkoamaan ja muistan heränneeni ympäriltäni useampi sairaanhoitaja hämmästelemässä tilannetta.

Kuva 26. Vuoron odottelua yksityisellä klinikalla verikokeisiin.
Kuva 27. Verikokeiden jälkeen aterialla Mikaelan kanssa.
Kuva 28. Sairaala, jossa työskentelemme.

Minä ja Mikaela aloitimme molemmat ensimmäisen viikkomme sairaalalla magneetilla. Teimme vuoropäivin aamu- ja iltavuoroa. Päivät kuluivat tutkimuksia seuraten ja jutustelemalla paikallisten röntgenhoitajien kanssa siltä osin kuin yhteisen kielen puitteissa mahdollista vain oli. Lisäksi avustin potilaan valmisteluissa ja asetteluissa. Joskus pääsin konsolillekin. Yritin käyttää italian kieltä aina kuin vain mahdollista oli, mutta suurimmaksi osaksi elekieli oli ratkaisevinta potilaiden kohdalla. Myöskään moni kanssani olleista röntgenhoitajista ei osannut englantia kunnolla. Kommunikoimme elein ja yksittäisin englannin tai italian kielen sanoin ja tietysti google kääntäjän avulla.

Kuva 29. Lounas sairaalalla maksoi vain yhden euron. Annokset annettiin valmiina.
Kuva 30. Kahvitauko sairaalalla. Tietysti espressoa.

Toisella viikolla harjoittelua minulle nousikin jo korkea yli 38 asteen kuume. Lepäilin kotona kokonaisen viikon. Tiesin, että joudun korvaamaan tunnit, joten suunnittelin miten sen tekisin niin, että kerkeäisin edelleen nauttia Italiassa viettämästäni ajasta sairaalan ulkopuolellakin. Teemme kuuden tunnin mittaisia päiviä maanantaista perjantaihin. Vapaapäiviä on mahdollista saada suorittamalla muina päivinä niin sanottuja ”recovery shiftejä” eli korvaavia tunteja.

Itse pyysin kaksi perjantaita vapaapäiväksi kahdelle viikolle. Lisäksi toivoin torstaille aamuvuorot, joista pääsee lähtemään klo 14. Näin sain eniten irti vapaa-ajastani ja pääsin matkustamaan jo torstaista alkaen. Minulla oli poikaystävä vierailemassa luonani pari viikkoa ja kävimme ensimmäisen viikon vapailla Firenzessä ja sitten toisen viikon vapailla Roomassa. Näistä reissuista ja lopulta vaihdon ajalta en kerro sen enempää, koska päätimme kirjoittaa Mikaelan kanssa noin puolet ja puolet tätä blogia koko vaihdon ajalta. Lopputulemana sanottakoon, että paljon kerkesi asioita tehdä, jos oli valmis näkemään vaivaa asioiden suunnitteluun. Meillä kuitenkin oli vaihdon aikana vaihtoon liittyvät omat tehtävänsä esimerkiksi TAMKilta tulevat tehtävät ja sen lisäksi vielä tehtäviä vaihtokohteemme oppilaitoksen puolesta, jotka veivät aikaa myös.

Ennen sairastumistani ehdin käydä vaihtariystävieni kanssa San Marinossa. Meille osui mitä parhain keli enkä valita, koska juhlistimme samalla syntymäpäivääni.

Kuva 31. Yksi San Marinon torneista kuvattuna.
Kuva 32. Paikallisen ainoan panimon tukemista San Marinossa.
Kuva 33. Juhlahumua San Marinossa.
Kuva 34. Matkalla hissille San Marinossa.
Kuva 35. Paluumatka San Marinosta Riminiin bussilla. Ilmankosteus oli todella suuri. Ikkunoista ei nähnyt metrin vertaa ulos.

Teimme Mikaelan kanssa yhdessä retken Venetsiaan. Tarkoituksemme oli nähdä siellä järjestettävät karnevaalit. Väkimäärä yllätti meidät. Väkeä oli niin paljon, että jouduimme etsimään vapaata vessaakin monta tuntia. Venetsia on täynnä ahtaita kulkuväyliä ja kun siihen lisätään vielä päälle ihmiset, on aikaa hyvä varata liikkumiseen varsinkin suosituimpina ajankohtina. Huomasimme reissumme aikana Venetsiassa, että penkkejä ei ole juuri missään roskiksista puhumattakaan, vaikka useammasta ravintolasta ruuat myytiin mukaan ahtauden takia.

Kuva 36. Häkellyttävä näkymä aukeaa Venetsian rautatieasemalta.
Kuva 37. Paikallisia poliiseja vahtimassa Venetsiassa, ettei pienille kulkuväylille mene kerralla liikaa ihmisiä.
Kuva 38. Karnevaalihahmo ottamassa yhteiskuvaa.
Kuva 39. ”Glögihetki” Venetsiassa eli pääsimme testaamaan lämmitettyä punaviiniä, joka maistui suomalaisen suuhun glögiltä.
Kuva 40. Takeaway ravintolasta ostamamme pastat Venetsiassa.
Kuva 41. Paikallista gelatoa eli jäätelöä Venetsiassa upeissa maisemissa.

 

Terveisin Irmeli Lehto 21RH

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *