Äidit ja sedät suojelevat
Sota on rauhaa, viha on rakkautta -lauseet viittaavat George Orwellin kirjaan ”Vuonna 1984”, joka kuvaa totalitaristista yhteiskuntaa, jossa valtio julistaa edustavansa kaikkia kansalaisia ja tuottaa uussanastoa, tietoa ja propagandaa. Tavoitteena on varmistaa aukoton tuki asevarustelulle, viholliskuville ja sodankäynnille. Suomen natoistumisen myötä olemme oppineet uuden kielen: turvallisuuden, ylivertaisuuden ja vihan kielen.
Militarismin uuskielessä on kiinnostavia ja pelottavia piirteitä. Ilmaisut laittavat miettimään, miksi sotilaserikoisoperaatioita kutsutaan nimillä, jotka herättävät mielikuvia turvallisuudesta, hyvyydestä, rakkaudesta, huolenpidosta, suojelunhalusta ja uhrautuvaisuudesta. Enola Gay -niminen USA:n ilmavoimien B-29 Superfortress -pommikone pudotti ensimmäiset atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin Japanissa elokuussa 1945. Enola oli lentäjän äidin nimi, herättäen suojelevia, ravitsevia, ja elämää ylläpitäviä mielikuvia äitiydestä. Atomipommia kutsuttiin Little Boy, pikkupoika, joka painoi 4000 kiloa ja tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä, viidenkuukauden kuluessa noin 140 000 ihmistä ja puolentoistavuoden kuluessa noin 315 000 ihmistä.
Nato-jäsenyyden kylkiäisenä Yhdysvaltain kanssa salaisesti solmittu Puolustusyhteistyösopimus (DCA) esitellään kansalaisille uuskielen termein. Suomeen sijoitettavia USA:n armeijan sotilastukikohtia tulee nimittää yhteistoiminta-alueiksi. Suomalaiset kutsuvat ennakolta maaperälleen vieraan valtion maajoukkojen, merijalkaväen ja ilmavoimien aseistusta, anteeksi, puolustusmateriaalia, suojellakseen lapsiaan ja lastenlapsiaan paholaismaisen naapurin hirmuteoilta.
Tällä hetkellä päivitämme ajatteluamme ydinaseista ja opimme, miten ydinaseiden varastointi ja liikuttelu Suomen kautta lisää turvallisuuden tunnettamme. Olemme sisäistäneet turvallisuuskäsityksen, jonka mukaan perheitä ja länsimaisia arvoja suojellaan erityisesti ydinaseistuksella. Opettelemme hokemaa, jonka mukaan ydinasekiellot ja ydinaseriisunta eivät ole tätä päivää. Ymmärrämme, että Yhdysvaltain täytyy varautua myös Kiinan ydinaseisiin. Saamme tietoa, jonka mukaan asetehtailijat lupaavat suurimmat voitot juuri teknisesti huippuluokan ydinasetuotannossa. Saamme tietoa, jonka mukaan ydinaseteollisuus lisää USA:n työllisyyttä, teknistä osaamista ja sotilaallista ylivoimaa.
Suomi ei osallistunut ydinaseet kieltävän kansainvälisen sopimuksen valmisteluun vuonna 2017, eikä allekirjoittanut sopimusta 2020. Presidentti oli tietämättämme varmistanut turvallisuutemme solmimalla Nato:n isäntämaasopimuksen vuonna 2014. Eduskunnalle sotilasliiton kanssa allekirjoitettu yhteisymmärryssopimus tuli ilmoitusasiana. Lähitulevaisuudessa on mahdollista, että Aino, Kerttu ja Helena nimisillä ydinkärjillä varustetuttujen F-36-puolustushävittäjät ristitään sodissa taistelleiden isoisien mukaan: Väinö, Eino ja Taisto. Mikä kunnia, mikä häpeä.
Seesteiset iltapäivät ja turvalliset nurkkaukset
Sota on rauhaa -ajatuson läsnä myös nykysotien ja aseellisten erityisoperaatioiden nimissä. Operaatio ”Kestävä vapaus” alkoi, kun Yhdysvaltain ja Iso-Britannian ilmavoimat iskivät Afganistaniin vuonna 2001 avaten yhden 20-vuotisen terrorisminvastaisen sodan rintamista. Terrorisminvastainen sotaretki Irakiin oli nimeltään ”Vakaa iltapäivä”, joka alkoi vuonna 2003, ja miehitysjoukot poistuivat 2010. Vuoden 2014 Israelin armeijan Gazan palestiinalaisalueelle kohdistuneiden sotaoperaatioiden nimet olivat ’Turvallinen nurkkaus” ja ”Puolustuksen pylväikkö.”
Terrorisminvastaisen sodan aikana psykologit kehittivät vangittuja vihollisia varten haastattelumenetelmiä, ei siis kuulustelukeinoja, joiden metodina oli ”hienoinen tai kevyt psyykkinen painostus.” Menetelmiin kuuluivat esimerkiksi valeteloitus (hukuttaminen), aistideprivaatio (eristäminen, pimeys), aistien pommittaminen (altistaminen voimakkaalle ja pitkäaikaiselle äänelle ja valolle), häpäiseminen ja uhkaaminen. Kansainväliset sopimukset, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeussopimus, nimittävät mainittuja haastattelumetodeja kidutukseksi. Armeijan asiantuntijat pitävät psyykkisiä kidutusmenetelmiä tehokkaina, koska ne murtavat ihmisen mielen ja hänen lähiyhteisönsä ja koska ne eivät jätä fyysisiä vammoja ihmisoikeusjärjestöjen todistusaineistoksi. Nykyisin käytämme vihollisen haastattelumenetelmistä nimiä ”Intelligence Interrogations”, ”Detainee Debriefings” ja ”Tactical Questioning.”
Maanpuolustustahto ja vakauttaminen
Mietin, miten Suomi saatiin haluamaan ja kutsumaan maahansa aika lailla pahamaineisen USA:n armeijan. Tiedotusvälineet valmistelivat Puolustusyhteistyösopimusta luomalla ilmapiirin, jossa meitä halutaan, meitä ihaillaan ja meidät kutsutaan. Olemme esimerkkinä amerikkalaisille, ja länsimaat ottavat meistä mallia. Presidentti kertoo, että ”suomalaistuminen” on myönteinen ja ihailua herättävä toimintamoraali, jota USA:n armeijan merijalkaväki ja ilmavoimatkin ihailevat. Presidentti korostaa, ett eurooppalaisen aseteollisuuden kasvu ja asevarustelun lisääminen merkitsevät rauhaa ja luovat turvallisuutta. Eihän kukaan kehtaisi näin kiihkeän halun ilmapiirissä pilata tunnelmaa kysymällä mitä kahdenvälinen sopimus USA:n armeijan kanssa pitää sisällään. Tai väittämällä, että aseistus merkitsee sotaa pikemminkin kuin rauhaa.
Olemme juuri oppimassa uuden sanan: vakauttaminen. Saamme tietää, että USA:n presidentti ja kenraalit ovat ilmaisseet Suomen alueen olevan erityisen tärkeä arktisten alueiden strategisena mineraalivarantojen puolustajana ja Itämeren vakauttajana. USA:lla on noin 700 sotilastukikohtaa strategisesti ja luonnonvaraisesti tärkeissä maanosissa, lähes 40 valtiossa. Arvostelijoiden tai vastustajien mukaan näin tiheä tukikohtaverkosto on olemassa uusiutuvien ja uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisen turvaamiseksi USA:ssa, mutta olemme nyt oppineet, että kyse on suojelusta, kansojen kunnioittamisesta ja länsimaisten arvojemme, kuten tasa-arvon, vapauden, luonnonvarojen ja itsemääräämisoikeuden puolustamisesta. Tällä hetkellä Yhdysvaltain ja Ison-Britannian meri- ja ilmavoimat vakauttavat Lähi-Itää pommittamalla Jemeniä ja aseistamalla Israelia taistelemaan palestiinalaisia vastaan.
Rauhan uuskieli ja sodan hiljaisuus
Opimme olemaan hiljaa, emme ihmettele ja tiedämme, ettei toisinajattelijoita sallita. Kahdenvälinen DCA sopimus on juhlallisesti allekirjoitettu, ja sen sisältö tulee allekirjoittamisen jälkeen eduskunnan päätettäväksi. Kuten Isäntämaasopimuksen kohdalla opimme, tärkeintä on, ettei vallanpitäjä jyrähdä. Olemme ylpeitä siitä, että ”suomalaistumiselle” on luonteenomaisesta täydellinen yksituumaisuus, yksimielisyys ja yhteisymmärrys voimankäytöstä. Emme kyselleet Nato-sotilasliitosta ja ylpeilemme vieläkin jäsenyysneuvottelujen nopeudesta. Tiedotusvälineet oppivat, että päättäjille ei voi esittää jatkokysymyksiä, koska mahdollisesti on kyse turvallisuudesta.
Puolustusyhteistyösopimuksen ideologinen perustelu pohjautuu ”niinhän muutkin tekevät” -moraaliin. Meille kerrotaan, että useilla muilla Nato-mailla on vastaava kahdenvälinen sopimus USA:n armeijan kanssa. Olemme oppivaisia, emmekä kysy keiden kanssa. Esimerkiksi? Ilmenee, että kaikki ’useat’ maat ovat Venäjän, vihollisen, naapurimaita eli Naton itärajan maat. Meille kerrotaan, että Suomen Yhdysvalloille luovuttamien 15 sotilasalueen lukumäärä on verrattavissa esimerkiksi Ruotsin vastaavaan sopimukseen. Ei sovi tehdä jatkokysymyksiä: Verrattavissa väkilukuun, pinta-alaan, sotilasbudjettiin ja/vai arktisten mineraalivarojen läheisyyteen? Tällä hetkellä meitä uudelleen koulutetaan siihen, että pian haluamme, tahdomme ja vaadimme ja lopulta saamme ydinaseistuksen maahamme. Tämän tuhoisan halun kanssa lienemme yksin.
Uuskielessä tärkeimmät ilmaisut, kuten sota, pommitus, puhdistus, hyökkäys ja asevarustelu, ovat ytimekkäästi ”erilaisia turvallisuustilanteita”. Yhdysvallat sijoittaa ennakolta maahamme puolustuskalustoa, puolustustarvikkeita ja puolustusmateriaalia. Sotilasalueiden luovutuksen perusteluna on sujuvoittaminen, ketteryys, nopeus, keveys ja jousto. Maahamme tulevat USA:n armeijan hävittäjät, sotalaivat ja panssarivaunut ovat nimeltään aluksia. Siis ilma-alukset, maa-alukset ja meritukialukset, tai ehkä merikelpoiset alukset? Lapset leikkivät laivoillaan, ja ilma-aluksella on romanttinen kaiku.
Mietin, miten opimme haluamaan turvallisuus- ja puolustustarvikkeita. Nyt suorastaan tarvitsemme niitä ja arvuuttelemme tuoko USA:n laivasto ydinteknologiaan perustuvia Columbia- ja Virginia-luokan sukellusveneitään meille, Arleigh Burke -luokan ohjattuja ohjushävittäjiä, ehkä, Abrams panssarivaunuja, toivottavasti, sekä F-35, F-36 ja lukuisen määrän muun numeroisia hävittäjäpommittajia, anteeksi puolustustarvikkeita. Emme tiedä, onko aluksissa köyhdytettyä uraania, valkoista fosforia tai keveyden ja iskukyvyn mahdollistamia muita myrkkymetalleja.
Olemme natoistumisen myötä painaneet mieliimme aseteknologian, kuoleman ja sodankäynnin sanaston. Tunnemme hävittäjien, lennokkien ja panssareiden nimet ja suorituskyvyn ja nyt testaamme oppimaamme erilaisissa turvallisuustilanteissa. Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Turvallisuusympäristömme on muuttunut aseistuksen ja mahdollisten ydinkärkien myötä yhä turvallisemmaksi. Suomi on valinnut puolensa ja Yhdysvaltojen takaaman rauhan” (30.12.23). Pax Americana. Voisiko sittenkin sen sisältöä valaista jatkokysymyksin?
Moraalinen ja eettinen puheenparsi
Aseistautumisen ja sodan valmistelun diskurssissa ei ole lainkaan moraalisia näkökulmia. Keskustelu on teknistä, voimaa ylistävää ja idealistista. Tiedotusvälineet keskittyvät raportoimaan, miten erityyppisillä aseilla isketään ja tapetaan tehokkaasti, mitkä tutkatyypit paikallistavat parhaiten puhdistettavat ja pulverisoitavat asuinalueet ja millaisin aseteknisin yhdistelmin saavutetaan etulyöntiasema ja ilma-, meri- ja maaherruus. En voi millään uskoa, että myötätunto kärsiviä, pakenevia ja kuolemanvaarassa eläviä ihmisiä kohtaan on mielipidekysymys. En voi millään uskoa, että oikeus turvallisuuteen, kunnioitukseen ja ihmisyyteen määräytyy ihonvärin tai uskonnon perusteella. En voi millään uskoa, että kansainvälinen yhteisö haluaa suojella vain ukrainalaisia valkoisia siviilejä, mutta esimerkiksi libanonilaiset, israelilaiset, palestiinalaiset tai jemeniläiset siviilit eivät kuulu kansainvälisen suojelen piiriin.
Meille opetetaan, että natolaisina meidän on taattava Israelin turvallisuus ja Turkin kanssa tekemämme Yhteisymmärryssopimuksen tarkoitus oli taata Turkin turvallisuus. Suomi korostaa, että Israelilla ja Turkilla on oikeus puolustaa turvallisuuttaan terroristeja vastaan. Turvallisuus tarkoittaa aseistamista ja asekauppaa. Jännitimme Turkin päätöstä Suomen Nato-jäsenyyden suhteen, sillä taustalla oli neljänkymmenen F-16-hävittäjän kauppa ja 80 hävittäjän ajantasaistamissopimus. Haukuimme tyrannia, mutta tuskin kertaakaan kysyimme, mitä tai ketä vastaan me takaamme Turkin oikeutta puolustautua. Saimme sopimuksemme ja Turkki aseensa. Sen ilmavoimat pommittavat Koillis-Syyrian kurdialueita, Kaakkois-Turkin kurdialueita ja Pohjois-Irakin Kurdistania. Yhteisymmärryssopimuksessa lienee uuskielellinen kohta, jossa määrittelemme terroristeiksi ihmiset, joiden asuinalueita kulloinkin tarvitsemme turvallisuutemme takaamiseksi.
Natoistumisen myötä meillä ei ole enää varaa moraaliseen ajatteluun, nieleksimme luonnollisesti esiin nousevat kysymykset ja vaikenemme. DCA-sopimus tekee meistä asekauppiaita ja sen myötä omaksumme asekauppiaiden moraalin. Suomen tiedotusvälineissä Gazan palestiinalaisten päivittäinen kuolonuhrien määrä ei ylitä uutiskynnystä. Kun lähes 26 0000 ihmisen kuolemista ilmoitetaan, mukana on sisältövaroitus ”Hamas-terroristijärjestön mukaan”, oletettavasti siksi, että ymmärtäisimme sivuuttaa tiedon. Itsenäisinä ja ajattelevina ihmisinä olisi ollut luonnollista tuomita sekä Hamasin terroristi-isku Israeliin että Israelin armeijan ”maalta, mereltä ja ilmasta” hyökkäys Gazaan. On silkkaa tietämättömyyttä pitää kokonaista kansaa terroristeina ja sen varjolla sallia kollektiivinen rankaisu veden, sähkön ja ruuan epäämisen kautta. Yhteisymmärryssopimukset ja asekaupat eivät saa tehdä meistä moraalisesti sokeita.