Täydellisyyden myytti
On tärkeää ymmärtää, että täydellisyys on myytti. Se on jotain, jota ei voi saavuttaa, ja tämä jatkuva tavoittelu voi johtaa vain pettymyksiin ja uupumukseen. Kun saavutat itsellesi asettamat tavoitteet, keksit aina uuden ja paremman. Esimerkiksi opinnoissa iso osa oppimista on epäonnistuminen ja niiden hyödyntäminen. Täydellisyyteen pyrkiminen voi estää meitä oppimasta ja nauttimasta oppimisprosessista itsestään.
Tulen itse yrittäjäperheestä ja koko sukuni on hyvin uraorientoituneita sekä kunnianhimoisia tekijöitä, tämän piirteen olen perinyt itselleni, vaikka olen nähnyt lapsen näkökulmasta, miten se rikkoo tietoista läsnäoloa, ihmisen mieltä ja jopa ihmisuhteita. Tämä on kuitenkin pelottava piirre päästää irti, sillä pelkäsin, että ilman saavutuksia olen huono ja minusta ei ole mihinkään. Haluan kuitenkin valita olla enemmän, kuin saavutukseni ja olen nähnyt kuinka saavutukset vievät hautaan onnettomana ja tyytymättömänä.
Keskittyminen kasvuun ja oppimiseen
Sen sijaan, että pyrkisimme aina asettamaamme epärealistiseen täydellisyyteen, voisimme keskittyä oppimiseen ja kasvuun. Virheet ovat osa elämää; ne opettavat meille enemmän kuin täydelliset suoritukset koskaan voisivat. Kun hyväksymme epätäydellisyyden, voimme keskittyä asioihin, jotka todella merkitsevät. Oppiminen ja kasvu ovat palkitsevia.
Tavoitteita saa olla
Usein täydellisyyteen pyrkivän yksilön takana on kunnianhimoa, intoa ja päämäärätietoisuutta. Voimme myös alkaa asettaa itsellemme uusia, realistisia tavoitteita. Loputtomien saavutusten kierteestä on mahdollista vapautua ja päästää irti onnistuneesti. Miettimällä, mitä todella haluamme saavuttaa, voimme löytää saavutuksistamme viimein tyydytystä. Kun tavoitteet ovat henkilökohtaisia ja itselle merkityksellisiä, niiden saavuttaminen tuntuu paljon palkitsevammalta.
"Mul pitää olla kiire, kiire, kiire muuten mä en kestä mul pitää olla kiire, tai mä en syöksyis synkkyyteen Ei saa pysähtyä liike, liike, liike vaikka katkeisi selkä pitää olla kiire tai en nouse kuukauteen" -Ilta - Kiire (Vain elämää kausi 15)
Mokailujen jälkeen itsemyötätuntoa
Yksi tärkeimmistä asioista epätäydellisyyden kahleista irrrottautumisessa on itsensä armollisuus. Se voi auttaa prosessissa hyväksyä itsensä virheineen ja epätäydellisyyksineen. Kun opimme olemaan lempeitä itseämme kohtaan, voimme vähentää itsekritiikkiä, joka rajoittaa suoriutumistamme, vähentää luovuuttamme ja lisää turhaa ahdistuneisuutta. Tämä ei tarkoita, etteikö meidän pitäisi pyrkiä parantamaan itseämme ja suorituksiamme, päinvastoin! Virheet ovat osa matkaa, itsemyötätunnolla ja armollisuudella pääsemme kohti maalia.
Prosessi
Matka täydellisyyden tavoittelusta kohti armollisuutta, itsemyötätuntoa ja terveitä realistisia tavoitteita, jotka ovat oikeasti palkitsevia alkakoon! Täydellisyyden tavoittelusta on mahdollista päästä eroon ja se ei vie saavutuksiasi ja onnistumiasi pois, vaan voi jopa avata uusia ovia sinulle. Matka, jossa vapaudumme tästä kahleesta on kuitenkin ollut omalla kohdallani pitkä ja vaivalloinen prosessi.
Loppuun halusin lisätä väsäämäni runon, jonka kirjoitin aikanaan aiheesta.
”uusi tavoite horisontissa
kotoa opittu kunnianhimo
huipulle pääsee tekemällä
sitten kun sen saavuttaa
voi suositella muille töiden vähentämistä
etappi kerrallaan
vain venyttäen itseänsä
löytää omat äärirajat
ainahan voi lopettaa
silti mieluiten vasta
kun on riittävän hyvä.”
Teksti: Pekonen Jasmin
Runo: Pekonen Jasmin
Kuva: Buffer
Kommentit