Pikkukaupungista Tampereelle ja takaisin

Nuorena monet pikkukaupungin kasvatit haaveilevat suurempaan kaupunkiin muuttamisesta. Entä sitten kun haave toteutuu? Alkaako mieli muuttua? Tässä postauksessa käsitellään kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Muutin Tampereelle opiskelija-asuntoon Hervantaan viisi vuotta sitten yhdessä poikaystäväni kanssa. Ensimmäinen vuoteni Tampereella meni töitä tehden, minkä jälkeen sainkin itse opiskelupaikan ja aloitin liiketalouden opinnot. Nyt, kun opintoni ovat tulossa päätökseen, onkin aika pohtia tulevaisuutta ja sitä haluanko vielä jäädä Tampereelle vai muuttaa muualle. Päätös on itselleni helppo, koska haluan asua lähempänä perhettä ja sukulaisia. Vaikka Tampereella on ollut hauskaa ja kiva asua, aion siis muuttaa pois. Toisaalta en kuitenkaan usko muuttavani takaisin kotikaupunkiini. Ajatuksenani onkin muuttaa pieneen kaupunkiin, joka on lähempänä sukulaisia, mutta myös pienen matkan päässä palveluista. Miksi olen päätynyt tähän ratkaisuun? Pääset lukemaan kokemuksistani ja ajatuksistani päätöksen taustalla seuraavaksi.

Olen kotoisin pienestä noin 15 500 asukkaan kaupungista, jossa ei ole isoja kauppoja kuten Prismaa, Giganttia tai Ikeaa ja jossa ainoat ketjuvaatekaupat lapsena olivat Seppälä ja Studio25. Luonnollisesti edes toista näistä kaupoista ei ole enää ollut moneen vuoteen. Kun asuin vielä vanhemmillani, kävimme perheeni kanssa aina säännöllisin väliajoin tunnin ajomatkan päässä Raisiossa. Matka ei ollut itsessään mahdottoman pitkä, mutta ei tuota väliä huvikseen usein halua ajella. Tampereelle muutettuani olenkin pitänyt erityisesti siitä, että kaikki kaupat ja palvelut ovat noin vartin ajomatkan etäisyydellä, minkä lisäksi julkinen liikenne toimii hyvin sekä kaupungin sisällä että ulkopuolella. Toisaalta, jos Tampereella haluaa liikkua autolla, pysäköinti usein maksaa aika lailla, tai paikkoja on muutoin rajatusti. Julkisilla aikaa kuluu liikkumiseen sen sijaan enemmän. Pikkukaupungissa pääsee nopeasti ja kätevästi kulkemaan autolla tai polkupyörällä käytännössä ovelta ovelle, eikä tätä ongelmaa ole.

Kotikaupunkini on kaunis ja eloisa kesäkaupunki, joka hiljenee aina talven ajaksi, ja jonka päästä päähän pääsee kesäaikaan pyöräilemällä noin vartissa tai kymmenessä minuutissa. Kotikaupungissani on perinteinen teatteri ja elokuvateatteri ja baareissa esiintyy välillä suositumpiakin artisteja. Ohjelmaa on kuitenkin aika niukasti ja laadukkaampia näytöksiä varten on taas lähdettävä kauemmas. Tampereella on sen sijaan laaja tapahtumavalikoima ja keskustassa riittää menoa ja meininkiä ympäri vuoden. Lisäksi näihin isompiin ja laadukkaampiin tapahtumiin osallistuakseen ei tarvitse pysyä välttämättä selvin päin, jos haluaa nukkua yön kotona. Olenkin osallistunut enemmän kaikenlaisiin kulttuuritapahtumiin Tampereella asuessani juuri näistä syistä. Kolmas hyvä puoli suuremmissa kaupungeissa on harrastusvalikoiman laajuus. Kaikille löytyykin Tampereelta ja isommista kaupungeista mieleistä harrastetoimintaa, kun taas pienemmissä kaupungeissa valikoima on tietenkin rajatumpi.

Tärkein syy siihen, miksi en kuitenkaan enää haaveile suuressa kaupungissa asumisesta on asuntojen hintatasot. En halua myöskään asua ylipäätäänkään keskustassa tai alueella, johon talot on rakennettu aivan kylki kylkeen. Haaveilen omakotitalosta, jonka ikkunasta katsoessa ei tarvitse nähdä mitä naapurit tekevät omalla pihallaan ja päinvastoin. Vaikkakin (suurissa) kaupungeissa on siis omat hyvät puolensa, koen jonkin lähikunnan olevan enemmän minulle tarkoitettu.

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *