Kirjoittaminen sinänsä on tuttua, onhan tässä vuosien varrella kirjoitettu teksti jos toinenkin – on opinnäytetöitä, raportteja, artikkeleita, mielipidekirjoituksia, tenttivastauksia, esseitä ja monenlaisia muita tekstilajeja. Tekemisen osuus sujuu varmasti, näin uskon.
Jotta osaisin, täytyy varmistaa, mikä olikaan blogikirjoittamisen ydin. TAMKin intra auttaa eteenpäin: blogiteksti on luonteeltaan yleistajuista ja aiheen on hyvä olla ajankohtainen ja yksinkertainen. Hyvä, nyt minulla on tieto olemassa.
Osaanko valita hyvä aiheen? Mikä olisi sellaista, mistä juuri nyt kannattaisi kirjoittaa ja sille kohdeyleisölle, jonka oletan blogia lukevan? Olisiko näkökulma johonkin ajankohtaiseen asiaan vai ovelasti kätketty mielipide? Minkälaista keskustelua haluaisin nostattaa työyhteisössämme ja sidosryhmissämme juuri nyt? Aiheen valinta vaatiikin autenttisuuden rinnalla eettistä pohdintaa. Ja itsereflektointia sen suhteen, minkälaisessa roolissa olen työyhteisössä ja minkälaisen viestin näen tärkeänä välittää eteenpäin.
Osaamispuhe lävistää niin yhteiskunnallista, koulutuspoliittista, pedagogista kuin talouspoliittistakin keskustelua. Osaaminen nähdään ratkaisuna monenlaisiin ja -tasoisiin haasteisiin viheliäisistä globaaleista kysymyksistä yksittäisen henkilön elämänvalintoihin. Jos on sopivaa osaamista oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, me pärjäämme. Jos olen oikeanlainen osaaja oikealla osaamisidentiteetillä oikeassa tilanteessa, pärjään.
Ihmisinä, asiantuntijoina ja oppijoina meidän pitää määritellä oma osaamisidentiteettimme, tunnistaa aiemmin hankittua osaamistamme ja laatia osaamistavoitteita itsellemme erilaisilla aikahorisonteilla. Meidän pitää pystyä kommunikoimaan osaamisemme eri tahoille sopivalla, kontekstisidonnaisella tavalla. Ja asettaa osaamisemme itsemme ja muiden arvioitavaksi, jatkuvana ajallisena ja situationaalisena prosessina, etänä ja läsnä.
Mieleeni nousi muutamia kysymyksiä: Mitä kaikkea osaaminen sisältää? Sen, mitä tiedän? Sen, mitä taidan? Sen, mitä arvostan ja miten asennoidun? Sen, mitä olen kokenut? Sen, mitä tunnen? Sen, miten olen muiden kanssa? Sen, minkälaisia valintoja teen? Sen, mitä tavoittelen? Onko osaaminen yksilökeskeistä vai onko osaamista ollenkaan ilman muita ihmisiä? Tarvitseeko osaaminen aina kontekstin? Voiko osaamista olla sosiaalisessa tyhjiössä? Onko osaaminen aina vuorovaikutusta? Onko osaamista olemassa, jos sitä käytetään vääriin tarkoituksiin?
Jos osaamiseen liittyvät kaikki nämä kysymykset, niin miten osaamista muotoillaan oppimistilanteiksi, opintojaksoiksi, opintokokonaisuuksiksi ja tutkinnoiksi? Tai joksikin muuksi: korkeakouludiplomiksi, täydennyskoulutukseksi, erikoistumiskoulutukseksi, pieneksi osaamiskokonaisuudeksi? Pitäisikö tämän kaiken osaamisen muodostaa järkeviä kokonaisuuksia? Jos, niin kenen näkökulmasta?
Näitäkin pohdin: Miten osaamista voidaan arvioida? Miten opitaan osaajaksi? Miten osataan oppia? Ja miten tähän kaikkeen liittyy sivistys ja ihmisyys? Näistä lisää seuraavalla kerralla. Pohdittavaa meillä riittää.
Kirjoittaja: Hanna Ilola, Pedagogiset ratkaisut -yksikön johtaja
Kommentit