Erityisesti sosiaali- ja terveysalan työvoimapula on niin suuri, että siihen ei mitenkään pystytä vastaamaan kouluttamalla pelkästään suomalaisia näihin tehtäviin. Työvoimapulaa korvaamaan pitäisi kouluttaa kokonaisia ikäluokkia, ja se ei tietenkään ole mahdollista. Tarvitsemme siis sosiaali- ja terveysalalla väistämättä ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä.
Useissa ammattikorkeakouluissa koulutetaan tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, erityisesti sairaanhoitajia, vastaukseksi tähän työvoimapulaan. Myös TAMKissa on opiskelijoita Keniasta, Filippiineiltä ja Nepalista. Mittavaksi ongelmaksi näissä koulutuksissa on muodostunut koulutukseen sisältyvien harjoittelupaikkojen löytäminen opiskelijoille, joiden kielitaito on vasta kehittymässä, mutta jotka ovat vahvasti motivoituneita alalle. Työelämä tarvitsee uusia tekijöitä, mutta kokee monestakin syystä vaikeaksi ottaa harjoitteluun opiskelijoita, joita pitäisi ohjata suomen kielen lisäksi englanniksi. Toisaalta useimmat työnantajat olisivat halukkaita ottamaan heitä valmistumisen jälkeen töihin kielitaidon kehityttyä koulutuksen aikana. Kannustan työnantajia katsomana pidemmälle, ja näkemään mahdollisuuden saada opiskelijasta kenties ensin keikkalaisen, sitten sijaisen ja lopulta sitoutuneen työntekijän.
TAMKissa näihin ulkomaalaisille suunnattuihin sairaanhoitajaopintoihin on sisällytetty runsaasti, jopa yli 20 op, suomen kielen opintoja. Kieli ei kehity pelkkien kieliopintojen avulla, vaan vaatii aktiivisia mahdollisuuksia käyttää kieltä. Mikäli opiskelijat jäävät opintojensa aikana ulkopuolisiksi ja kokevat itsensä jopa ei-toivotuiksi, pidän todennäköisenä, että he valmistumisen jälkeen hakeutuvat muihin maihin töihin. Koko Euroopassa on valtava sairaanhoitajapula, joten mahdollisuuksia valita löytyy. Meidän on TAMKissa välttämätöntä tukea näiden opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ja työnantajien on välttämätöntä toivottaa heidät tervetulleiksi.
Kirjoittaja: Susanna Seitsamo, Sosiaali- ja terveysalan osaamisyksikön johtaja
Hyvä kirjoitus ajankohtaisesta aiheesta Susannalta! Ehkä tandemharjoittelu olisi tässäkin toimiva kompromissi, eli suomea ja englantia puhuva harjoittelija suomen kielessä vielä noviisin työpariksi. Ja 20 % molempien harjoitteluajasta varattaisiin keskinäiseen ohjaukseen niin ettei toisen puutteellinen suomen kielen taito ”rasittaisi” vakinaista henkilökuntaa. Toki näiden ”parivaljakoiden” harjoittelujaksojen pituus hieman kasvaisi.
Mikko Naukkarinne
5.10.2022 11:21