Työelämän tutkijoiden kansainvälisessä konferenssissa (IWPLMS) Barcelonassa käytiin mielenkiintoinen keskustelu aiheesta taantuma ja katoava keskiluokka. Teoria katoavasta keskiluokastahan syntyi 1980 –luvun lopussa kehittyneissä teollisuusmaissa ja levisi myöhemmin myös kehittyviin maihin ja entisiin sosialistimaihin. Tuolloin ajatuksena oli, että keskiluokka olisi keskeisessä asemassa ja turvaisi yhteiskunnan taloudellista ja poliittista stabiliteettia. 2000 –luvun kiisi on syönyt hyvää ammattitaitoa vaativia työtehtäviä ja heikentäneet keskiluokkaan kuuluvien yhteiskunnallista ja taloudellista asemaa. Mutta onko sittenkään kyse vain katoavasta keskiluokasta vai myös kasvavasta osattomien luokasta.
Onko keskiluokka kärsinyt eniten?
Keskustelu keskiluokan katoamisesta syntyi Yhdysvalloissa 1980 –luvun lopussa kun tutkijat esittivät lukuja keskituloisten suhteellisen osuuden supistumisesta ja sosiaalisen rakenteen polarisoitumisesta. Argumentin perusteluina oli indikaattori, joka kuvaa palkkatulojen suhteellisten osuuksien kehitystä. Marvin Kostner ja Ross osoittivat (1988) artikkelissaan ” A Shrinking Middle Class?”, että palkkatulojen osuus olisi laskenut vuosien 1972 ja 1973 tasosta ja että tulonsiirtojen osuuden kasvu ei olisi pystynyt kumoamaan tätä perustrendiä. Keskiluokan tulojen suhteellisen osuuden laskun he osoittivat tiedoilla tuntipalkoista ja tulo-osuuksista vuosilta 1967-1985 sekä analysoimalla työvoiman rakenteessa tapahtuneita muutoksia. Alla esitettävien tilastojen mukaan keskiluokan tulojen osuus bruttokansantulosta onkin laskenut vuosina 1970-2010 trendin omaisesti 50%sta 42,2 %iin. Finanssikriisin käynnistämä rakennemuutos näyttäisi iskeneen nimenomaan keskituloisiin palkansaajaryhmiin.
(Lähde: Google research, luettu 15.9.2016) ks kuviot 1-2 (Shrinking middle class ja Mini wages…)
Myöhemmin tätä keskiluokkakeskustelua on jatkettu ja kysytty takaako taloudellinen vaurastuminen vastaavasti myös sosiaalisen aseman vahvistumisen. Taloudellisten vaikeuksien aikana nimittäin niin luokkaerot kuin sukupuolten välisetkin erot tahtovat vain vahvistua ja ero niiden kesken joilla menee hyvin ja huonosti kasvaa. Bondia ja Chirstie (2000) osoittivat edelleen, että arjen spatiaaliset erot ovat vahvasti yhteydessä elämäntyyleihin ja mahdollisuuksiin. Liikkuvuus asemista toiseen käy taloudellisen kriisin oloissa entistä harvinaisemmaksi. Britanniassa kehittyvät kaupunkiseudut, kuten Edinburg tarjoaa joustoa elämäntyyliin ja valintoihin mutta sen sijaan stagnoitunut Swindon sitoo ja rajaa elämän mahdollisuuksia. Samantapaisiin johtopäätöksiin päätyivät myös Friedman, Gibbons ja Galvan (2014), jotka tutkivat etnistä alkuperää olevien intialaisten sosiaalisen aseman kehitystä urbaaneilla asuinalueilla Yhdysvalloissa. Edustavaan paneeliaineistoon (American Housing Survey) perustaen he toteavat, että pelkkä taloudellinen vaurastuminen ei takaa tasa-arvoa asuinyhteisöissä eivätkä esikaupunkien luxus-asunnot takaa aasialaisille etnisille ryhmille tasa-arvoista asemaa valkoisten väestöryhmien kanssa. Ajan mittaan asuinalueiden välinen etninen segregaatio on asteittain purkautunut, mutta se ei ole muuttanut asuin yhteisöjä tasa-arvoksi. Toisin sanoen taloudellinen keskiluokkaistuminen ei vielä tarkoita mahdollisuuksien tasa-arvoistumista. Myös Euroopassa tehdyt tutkimukset osoittavat, että luokka-asema on vahvasti kiinni myös muista asioista kuin asemasta työmarkkinoilla. Joseph Eisenhauer (2011) osoitti italiaisella aineistolla, että luokka-asema ja sen jatkuvuus on sidoksissa yksilön ikään, sukupuoleen, perheellistymiseen, kotitalouden kokoon, koulutukseen, työllisyyteen ja alueellisiin tekijöihin.
Keskiluokka ja sen institutionaalinen asema
Arvioitaessa väestön eri ryhmien työhön osallistumista, työllisyyttä ja käytettävissä olevia tuloja syntyykin uskottava kuva siitä, että keskiluokalla on merkittävä asema työmarkkinoilla, taloudessa ja kulutuksessa. Keskiluokkaisuus ei ole vain taloudellinen ja työmarkkina-asemaan perustuva asema, vaan hyvinvointivaltion rakenteilla ja politiikalla on merkitystä yksilöiden tuloihin ja sosiaaliturvaan sekä työhön osallistumisen mallien kehitykseen. Sellaiset asiat kuten työsuhteiden standardisoituminen, työsuhteiden sääntely, asunto- ja perhepolitiikka sekä sosiaalipoliittiset järjestelmät, kuten eläkejärjestelmät ja koulutusjärjestelmät sekä tulonjakopolitiikka, ovat pitkällä aikavälillä luoneet keskiluokan. Yhteiskuntaan on syntynyt keskiluokkaista elämänmuotoa sekä työssäkäyntiä tukeva institutionaalinen perusta ja käytäntö. Keskiluokka myös tukee maksamillaan veroilla ja tulonsiirroilla hyvinvointivaltion kestävyyttä. Viime vuosien kehitys osoittaa myös sen, että ylin keskiluokka tekee myös muita pidempää työpäivää, on tuottavampi ja vastaa merkittäviltä osin kansantuotteen kasvusta.
Barcelonan konferenssissa (IWPLMS 2016) käytyjen keskustelujen perusteella Euroopassa yksi keskeinen keskiluokkaa nakertava tekijä on perinteisen palkanmuodostumisjärjestelmän mureneminen. Jos ajattelemme esimerkiksi viimeisten parinkymmenen vuoden aikaista kehitystä, on osoitettavissa monia sellaisia tekijöitä, jotka ovat heikentäneet keskituloisten asemaa. Tekijöitä, jotka tähän ovat johtaneet, ovat mm kollektiivisten tulosopimusten eroosio ja sopimusten kattavuuden heikkeneminen sekä se, että tulokehityksestä ovat hyötyneet vain ylimmät tuloluokat. Progressiivisen verotuksen heikkeneminen on puolestaan heikentänyt alemman keskiluokan ja sitä pienempituloisten asemaa. Myös eläkkeiden ja muiden sosiaalietuisuuksien leikkaukset ja korotetut palvelumaksut ovat heikentäneet keskituloisten asemaa pitkässä juoksussa.
Maiden keskinäinen vertaileminen antaa kuitenkin ymmärtää, että kehitys ei ole yhtenäinen vaan maiden väliset erot ovat finanssikriisin ja sen aikana tehtyjen poliittisten valintojen seurauksena jopa kasvaneet. Siinä missä Saksa on kokenut globaalin kriisin keskellä työllisyysihmeen, on esimerkiksi Espanja kokenut työllisyyden täydellisen romahduksen, työsuhteiden prekarisoitumisen ja kaikki tämä on kohdistunut erityisesti julkisen sektorin työtehtäviin (Muñoz de Bustillo Llorente& Ignacio Antón 2016). Saksassakin keskiluokan asema on heikentynyt pitkässä juoksussa, mutta finanssikriisillä ei siihen ole ollut erityistä vaikutuksia, vaan pikemminkin Saksan ja keskiluokan suhteellinen asema on vahvistunut (Bosch 2016). Makrotaloudellisten indikaattoreiden mukaan Irlanti olisi selvinnyt kriisistä kasvun uralle, mutta se ei ole kuitenkaan suojannut työntekijöitä työsuhdeturvan, palkkojen ja työehtojen eroosiolta tai tuloerojen kasvulta (Wickman 2016). Pikemminkin on käynyt niin että nyt entisiä keskiluokkaisia työtehtäviä tehdään heikennetyin ehdoin niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Nämä ja monet muut tekijät kertovat sekä työsuhteiden eroosiosta että polarisaatiosta ja nämä tekijät yhdessä uhkaavat keskiluokkaa.
Näiden keskiluokan asemaa heikentävien tekijöiden rinnalla on kuitenkin havaittavissa myös toinen virta, joka on vahvistanut keskituloisten asemaa. 1990 –luvun aikana on monissa maissa, kuten Saksassa, on parannettu terveys- ja sosiaaliturvan vakuutuspohjaista kattavuutta ja lapsiperheiden päivähoitopalveluja sekä vahvistettu työllisyysturvaa (joustoturva, muutosturva jne.) ja luotu minimipalkkajärjestelmä. Toisin sanoen yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla on tapahtunut sekä keskiluokkaa heikentäviä että vahvistavia muutoksia.
Kasvava osattomien luokka?
Se mikä keskiluokkakeskustelussa jää ehkä liian vähälle huomion on taloudellisten ja sosiaalisten asemien polarisaatio. Samaan aikaan kun keskiluokka voi kadota voi käydä myös niin, että osattomien luokka kasvaa. Osattomien luokalla tarkoitan kaikkia niitä, jotka kokevat asemansa heikentyneen. Tämä osattomien luokan kasvu voi johtua sekä siitä että keskiluokasta vajotaan alaluokkaan tai niin että alaluokka kasvaa. Edellä viitattu taloudellisten ja työmarkkina-asemien polarisoitumishypoteesi tukee tätä ajatusta. Työn puute ja prekarisaatio työmarkkinoilla ja hyvinvointivaltion tasoittavan vaikutuksen ehtyminen (ml tulonsiirrot ja tasoitus) sekä sosiaaliturvan saamisen ehtojen kiristyminen sekä palvelun saatavuuden vaikeutuminen, ovat luoneet osattomuuden tunnetta ruokkivan kehän. Instituutioiden takaamien sosiaalisten oikeuksien kaventuminen ja osattomuuden tunteen kasvu ovat puolestaan johtaneet siihen, että asenteet ovat koventuneet, kansa käpertynyt sisäänpäin ja sosiaalisia oikeuksia ja ihmisarvoa poljetaan maanrakoon. Tuomas Ojanen nosti tämän itse itseään vahvistavan kehän loistavasti esille kun hän lehtikirjoituksessa ”Kunnioittaako eduskunta edelleen peruslakia” arvioi sitä tapaa miten esimerkiksi eduskunnan perustuslakivaliokunta on rukannut kansainvälisiä ihimisoikeusnormeja (ks myös perustuslakiblogeja).
Sosiaalipolitiikassa ja työvoimapolitiikassa universaaleilla ihmisarvoilla ja sosiaalisilla oikeuksilla on ollut erittäin vahva ja tärkeä sija. Ihmisarvon ja sosiaalisten perusoikeuksien loukkaamattomuus ovat olleet arvoja jotka ovat ohjanneet niin sopimuksia kuin poliittista käytäntöä, mutta nyt nämä periaatteet ovat joutuneet koetukselle. Ajaako sitä uusi poliittinen luokka ylhäältä alas vai saako se jopa hiljaisen hyväksymisen kasvavalta osattomien luokalta?
Johtopäätöksiä
Jos keskiluokan asemaa mitataan tulo-osuuksin ja keskiluokkaisten ammattien suhteellisen osuuden vähenemisellä niin katoavan keskiluokan hypoteesi näyttäisi pitävän paikkansa pitkällä aikavälillä tarkastellen, mutta finanssikriisin jälkeisen rakennemuutoksen vaikutus on eriytynyt maittain. Keskiluokan kato näyttäisi voimistuneen kriisimaissa kuten Espanjassa ja Irlannissa, joissa julkinen sektori joutui erityisten leikkausten kohteeksi, mutta vahvemman kilpailuedusta nauttinut Saksa kertoo puolestaan keskiluokan vahvistumisesta. Globalisoituvassa taloudessa taloudellisia ja sosiaalisia jakoja tuleekin tarkastelle samanaikaisesti sekä maiden sisällä että maiden välillä. Siksi myös hypoteesia keskiluokan katoamisesta on syytä tarkentaa niin, että se huomio sekä maiden sisäisen ja ulkoisen kehityksen että myös alueelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset jaot.
Toisaalta nykyisiä poliittisia linjauksia ei voi yksin panna katoavan keskiluokan tiliin vaan kasvavalla osattomien luokallakin on oma osuutensa. Se miten kasvava osattomien luokka reagoi ja saa äänensä ilmoille, on ratkaisevassa asemassa myös käytännön politiikassa, siinä millaisia ehtoja asetetaan työttömyysturvan saamiselle, millaisia periaatteita noudatetaan pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien työllistämisessä ja millaisten periaatteiden mukaan turvapaikkahakemuksia käsitellään.
Lähteitä:
Eisenhauer, Joseph G (2011) The rich, the poor, and the middle class: Thresholds and intensity indices Research in Economics Volume 65, Issue 4, December 2011, Pages 294–304.
Friedman, Samantha Gibbons Joseph & Chris Galvan (2014) Declining segregation through the lens of neighborhood quality: Does middle-class and affluent status bring equality? Social Science Research Volume 46, July 2014, Pages 155–168
Bondia, Liz & Hazel Christie (2000) The best of times for some and the worst of times for others? Gender and class divisions in urban Britain today. Geoforum Volume 31, Issue 3, August 2000, Pages 329–343
IWPLMS 2016, 37th Annual Conference of the International Working Party on Labour Market Segmentation (http://www.iwplms2016.es/about-iwplms/ ) Viitattu 15.9.2016
Kosters, Marvin H; Ross, Murray N (1988) A Shrinking Middle Class?. Public Interest; Winter 1988; 90; ProQuest Social Sciences Premium Collection. (http://search.proquest.com.helios.uta.fi/docview/222073960/abstract/EAFE80F11EBA45AEPQ/1?accountid=14242) Viitattu 15.7.2016
Ojanen, Tuomas (11.9.2016) Kunnioittaako eduskunta edelleen peruslakia? Helsingin Sanomat. (http://www.hs.fi/sunnuntai/a1473392240407) Viitattu 15.9.2016
Perustustuslakiblogi (https://perustuslakiblogi.wordpress.com/ ) Viitattu 15.9.2016
Kommentit