Ongelma
Niin Suomessa, kuin monissa muissakin hyvinvointivaltioissa, on demokratian ja tasa-arvon nimissä pyritty tasoittamaan miesten ja naisten, nuorten ja maahanmuuttajien tietä työmarkkinoille ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Ongelmana on ollut myös, että se ketkä etenevät sosiaalisesti tai päätyvät yhteiskunnallisiin edustustehtäviin, on ratkaisevasti kiinni yksilön sosiaalisesta taustasta ja ennen kaikkea isän sosioekonomisesta asemasta Aberbach, Putnam ja Rockman 1981; Carnes 2013; Carnes ja Lupu 2015; Cotta ja Best 2007; Norris 1997; Erola 2009; 2012). Päällisin puolin katsoen sosiaalinen valikoituminen saattaa näyttäytyä vain ”työnjakona”, mutta urautuessaan se voi johtaa yhteiskunnan sisäisiin jakoihin, luottamuksen rapautumiseen ja tuottavien resurssien hukkakäyttöön.
Sosiaalisen perimän ongelma on tietenkin tiedostettu ja politiikassa on tehty useitakin ehdotuksia sen (perhetaustan) vaikutuksen vähentämiseksi, mutta sen vaikutukset istuvat sitkeästi yhteiskunnan rakenteissa ja käytänteissä. Olipa sitten kyse hankitusta koulutuksesta, työurista, työmarkkina-asemasta, terveydestä ja hyvinvoinnista, tuloista, kulutuksesta, tai yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta niin niiden takana kummittelee sosiaalinen tausta.
Hyvinvointivaltion vahvistuessa, 1970 ja 1980-luvuilla, ehdimme hetken jo uskoa, että tuo kuilu olisi tasoitettavissa, mutta viime vuosien ja vuosikymmenten kehityksen perusteella sosiaalisen taustan vaikutus näyttäisi jopa vahvistuneen ainakin mitä tulee tuloihin ja terveyteen ja hyvinvointiin. (Riihelä 2016; Santor &Tuomala 2010; OECD 2012; THL: Hyvinvointi ja terveyserot 2020).
Olemmeko kadottaneet uskomme?
Jos 1950 ja 1960 -luvuilla niin Ruotsissa kuin Suomessakin yhteiskuntapolitiikkaa ohjasi ajatus sosiaalisen perimän murtamisesta (”Att bryta sociala arvet”) niin nyt ehkä sitä voisi sanoa, että politiikkaa ohjaa häpeämätön halu menestyä ja nauttia ”oman uurastuksen” hedelmistä.
Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo on vain yksi asia, mutta erityisen merkittävä sillä on tavanomaista laajemmat yhteiskunnalliset seurannaisvaikutukset. Koulutuksen tasa-arvon usein myös poliittisen tasa-arvon ehto. Koulutuksen keskeisyydestä johtuen sitä ovat tukeneet ennen kaikkea liberaalit (Dewey 1916; Gutmann 1987; Verba 2003), vasemmistopuolueet ja ammattiliitot, mutta Suomessa koulutusinvestoinneilla on ollut tätäkin laajempi hyväksyntä (Kujala & Danielsback 2015). Koulutus on nähty kansallisena kilpailukykynä ja vahvuutena.
Edellä sanotusta huolimatta peruskoulu-uudistus ja universaalit koulutusreformit ovat törmänneet poliittisiin ristiriitoihin ja vastakkainasetteluun. Nämä rintamalinjat ovat tulleet selvästi esille myös nyt, kun Marinin hallitus on päättänyt jatkaa oppivelvollisuusikää 18 vuoteen saakka. Kiista on poliittinen mutta mitä sanoo tutkimus?
Vahva näyttö koulutuksen voimasta
Ruotsalais-amerikkalainen tutkimusryhmä päätyi hakemaan vastausta klassiseen kysymykseen, onko yleisellä koulutuksella mahdollista vähentää perhetaustan vaikutusta? (Lindgren, Oskarsson & Dawes (2017.) Ruotsissa 1950 ja 1960 luvuilla toteutettu peruskoulu-uudistus tarjosi tähän loistavan aineiston: koko väestön kattavat rekisteri- ja seuranta-aineistot.
Ruotsin peruskoulu-uudistus, niin kuin myöhemmin myös Suomen peruskoulu-uudistus, toteutettiin eri aikoina eri kunnissa. Tämä eriaikaisuus on tutkimuksen kannalta kiinnostava asia, sillä uudistuksen eriaikainen eteneminen kunnissa mahdollisti sen, että analyysiin voitiin tuoda mukaan aika ja paikka sekä muitakin toimintaympäristön muutosta kuvaavia tekijöitä. Se puolestaan mahdollisti sen, että kun tutkimuksessa seurattiin koko väestön tasolla ja tiettynä aika peruskoulutukseen osallistuneita, siinä voitiin saada selville, mikä osuus lopputuloksesta selittyy kontekstuaalisilla tekijöillä ja mikä koulutuksen ja sosiaalisten erojen välisellä kausaalisilla suhteilla.
Tukeutumalla monipuolisiin seuranta-aineistoihin ja kehittyneisiin tilastollisiin menetelmiin, tutkijat osoittivat, että perhetaustalla on vahva yhteys siihen osallistuvatko nuoret myöhemmin yhteiskunnallisten asioiden hoitoon ja poliittisiin tehtäviin. Mitä tulee esimerkiksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen niin tutkimuksen tulosten mukaan todennäköisyys, että henkilö asettuu vaaleissa ehdokkaaksi, oli 1,04 prosenttiyksikköä suurempi keskiluokkaan kuuluvilla kuin työväenluokkaan kuuluvilla. Ilman koulutuksen tasoittavaa vaikutusta ero olisi ollut 3,53 %:a. Kun tähän lisätään vielä miesten ja naisten välinen ero on 0,97 prosenttia, voidaan sanoa, että perhetausta ja sukupuoli ovat yhdessä merkittäviä poliittisiin tehtäviin valikoivia tekijöitä.
Peruskoulu-uudistus kaikkine vaikutuksineen vähensi perhetaustan vaikutuksen todennäköisyyttä lähes kolmanneksella ja eniten siitä hyötyivät ne, joiden vanhemmilla oli muita heikompi oma peruskoulutus.
Koulutus kannatta mutta …
Uudistuksia ajettaessa niin asiantuntijoista kuin poliitikoistakin tulee helposti yhdenasian ajajia. Uskotaan, että tämä tai tuo uudistus yksin ratkaisisi ongelman. Tällainen ajattelu on vaarana myös oppivelvollisuuskysymyksen kohdalla. Oppivelvollisuusiän jatkamisella on mitä ilmeisemmin vahvat perustelut, mutta toisaalta sen tiimellyksessä saatetaan unohtaa, että se ei yksin riitä. Sosiaalista valikoitumista ja eriarvoisuutta ylläpitävät myös muut rakenteelliset tekijät, kuten työmarkkinoiden rakenteet ja valtasuhteet, perhe ja kotitalous rakenteiden muutokset, harjoitettu sosiaalipolitiikka ja yli-sukupolvittaiset sopimukset (Verba, Burns ja Schlozman 2003, 45).
Edellä mainituista syistä Karl-Oskar Lindgren, Sven Oskarsson ja Christopher T. Dawes (2017) viittaavat yhteiskunnan luokkarakenteita tutkineen Godthorpen (1987) argumenttiin, että optimistisen näkemyksessä ongelmana on se, että siinä aliarvioidaan sitä miten vahvimmat ja rikkaimmat käyttävät resursseja säilyttääkseen etuoikeutetun asemansa (Goldthorpe 1987, 328). Avoimessa taloudessa ja kansainvälisen liikkuvuuden lisääntyessä, on hyvä muistaa, että ratkaisujen lopputulos riippuu myös siitä, miten ne suhteutuvat globaalissa toimintaympäristössä tapahtuvaan kehitykseen. Esimerkiksi sosiaalisen liikkuvuuden tutkimus, jossa on vuosikymmenten ajalta vahvaa näyttöä, heittää epäileviä kysymyksiä sen suhteen, voiko koulutus yksin johtaa eriarvoisuuden vähentämiseen (Brown 2013).
Johtopäätös
Oppivelvollisuusiän laajentaminen on nähty mahdollisuutena kaikille, ja erityisesti tukena niille, jotka ovat vaarassa karsiutua koulutuksen ulkopuolelle. Kriitikot pitävät uudistusta hyödyttömänä, mutta tutkimukset osoittavat, että ainakin aikaisemmat universaalit koulutusreformit ovat olleet tärkeitä sosiaalisten erojen tasoittajia. Karl-Oskar Lindgrenin, Sven Oskarssonin ja Christopher T. Dawesin (2017) tutkimus on kiinnostavaa luettavaa. Siinä osoitettiin, että Ruotsissa 1950- ja 1960-luvulla toteutettu peruskoulu-uudistus vähentänyt sosiaalista valikoivuutta ja perhetaustan vaikutusta.
Tulos on lohduttava, mutta siihen ei kannata ripustautua. Sen lisäksi on tehtävä muitakin uudistuksia: on vahvistettava taloudellista demokratia, parannettava työntekijöiden oikeuksia, muutos- ja sosiaaliturvaa. Ne ovat välttämättömiä niin teknologisen murroksen kuin työmarkkinoiden rakennemuutosten hallitsemiseksi.
Lähteitä
Amlinger M, Bispinck R, Schulten T. The German Minimum Wage: Experiences and Perspectives after one Year. WSI Report no 28, 1/2016. Institute of economic and social reforms, Hans Böckler Institute, 2016.
Erola, J. (2009) Sosiaalisen aseman periytyvyys ja terveys: Tulokset, teoriat ja tulevaisuus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 46:1, 3–13.
Erola, J. (2012) Family Background and the Life Cycle Effects of Father’s Class and Income. Teoksessa Paul Lambert, Roxanne Connelly, Robert M. Blackburn & Vernon Gayle (toim.) Social Stratification: Trends and Processes. Farnham: Ashgate, 85–99.
Gebel, M. & Giesecke, J. (2016) Does Deregulation Help? The Impact of Employment Protection Reforms on Youths’ Unemployment and Temporary Employment Risks in Europe. European Sociological Review, 2016, 1–15 doi: 10.1093/esr/jcw022
Dube A, Lester T W, Reich M. ‘Minimum Wage Effects Across State Borders: Estimates Using Contiguous Counties’, Review of Economics and Statistics 2010; 92 (4): 945–964.
OECD (2012) Reducing income inequality while boosting economic growth: Can it be done? http://www.oecd.org/eco/labour/49421421.pdf (haettu 3.5.2019).
Oppivelvollisuuden laajentaminen. https://minedu.fi/oppivelvollisuuden-laajentaminen. (haettu 6.11.2020).
Kujala A. & Danielsbacka, M. (2015) Hyvinvointivaltion loppu. Vallanpitäjät, kansa ja vastavuoroisuus. Helsinki.
Lindgren, K-O. Oskarsson, S. & Dawes Ch.(2017) Can Political Inequalities Be Educated Away? Evidence from a Large-Scale Reformity. American Journal of Political Science, Vol. 61, No. 1, January 2017, Pp. 222–236.
Liu, K. Salvanes, K. G. & Sørensen, E. Ø.(2012) Good Skills in Bad Times: Cyclical Skill Mismatch and the Long-Term Effects of Graduating in a Recession. Paper provided by Institute for the Study of Labor (IZA) in its series IZA Discussion Papers with number 6820
Riihelä, M. (2016) Tuloerojen ja köyhyyden kasvu näkyy myös tilastoissa. WIP, -Tilastokeskus. (http://www.stn-wip.fi/2016/12/tuloerojen-ja-koyhyyden-kasvu-nakyy-myos-tilastoissa/) (haettu 6.10.2018).
Sarkar S. & Tuomala M. (2010) Potential Determinants of Top Income Inequality. Department of Economics and Accounting. Working Paper 77. March 2010. http://tampub.uta.fi/econet/wp77-2010.pdf
THL: Hyvinvointi ja terveyserot (2020) https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/keinot (haettu 11.11.2020)
Uusisuomi (10.11.2020) ”Li Anderssonin ja kokoomuslaisten välillä leimahti – ”Kannattaa ottaa opettajien huoli vakavasti”. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/li-anderssonin-ja-kokoomuslaisten-valilla-leimahti-kannattaa-ottaa-opettajien-huoli-vakavasti/a639be0d-a858-49b1-aa19-0a05b72a744d ((haettu 11.11.2020))
Ylen kysely (kesäkuu 2020): Oppivelvollisuusiän korotus jakaa eduskuntaa – oppositio luopuisi, hallitus kannattaa, keskustassa epäröidään (https://yle.fi/uutiset/3-11371462) (haettu 6.11.2018)
Kommentit