Hyppää sisältöön
Red brick wall
Vankilahistoriaa

Kategoria: Köyhäintalo

Puhtaus ja lika vaivaistalossa

Kotkaan perustettiin köyhäintalo vuonna 1892. Kaupungin kasvaessa laitos kävi liian ahtaaksi, joten vuonna 1912 vaivaistalo sai haaraosaston. Se sijaitsi sataman alueella, toimintansa lopettaneen lasitehtaan työläisten asuinrakennuksessa. Vaikka "lasitehtaan vaivaistaloksi" kutsuttu haaraosasto oli tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi, se oli viisi vuotta myöhemmin yhä käytössä – ja sen tilat tarkoitukseensa täysin sopimattomat. Mitä talvella 1917 puhjennut konflikti kertoo puhtauteen liittyneistä ongelmista, tavoista ja käsityksistä?

Kuolema köyhäintalossa

Yli 80-vuotias vaivaishoitolainen Heikki K. kuoli Liperin köyhäintalossa maaliskuun alkupäivinä vuonna 1912. Hautajaiset järjestettiin pian sen jälkeen, ja köyhäintalolle kertyneet sukulaiset ja tuttavat saattelivat vanhan miehen asianmukaisesti kirkkomaahan. Mutta sitten asiasta nousi haloo. Mitä polemiikki kertoo kuolemaan liittyvien tapojen murroksesta ja modernisaatiosta?

1800-luvun viimeinen kesä Janakkalassa

Yrjö Tammisen Hanna-äiti työskenteli Janakkalan köyhäintalon johtajattarena. Yrjö sisaruksineen kävi Mikkelissä oppikoulua. Kun lukuvuosi päättyi, nuoret Tammiset nousivat junaan ja suuntasivat Janakkalaan kesäloman viettoon. Mutta millaista lomailu köyhäintalolla oli? Mitä Yrjö teki kesällä 1899, ja kenen kanssa hän vietti aikaa? Mitä pojan puuhat kertovat sivistyneistön tapakulttuurista?

Töissä köyhäintalossa, osa 1

Mitä köyhäintalon johtajan työstä maksettiin? Kuka ylipäätään ryhtyi tähän ammattiin? Laitosten johtajista ei ole olemassa kattavia tilastotietoja. Jonkinlaisen otoksen tarjoaa kuitenkin se toimessa olleiden johtajien joukko, joka hakeutui kahdelle valtion järjestämälle oppikurssille 1800- ja 1900-lukujen vaihteen molemmin puolin. Tämän kaksiosaisen kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa tarkastellaan, mitä kurssilaisilta kerätyt tiedot kertovat johtajien palkoista.

Papinpojat oman onnensa seppinä

Tänä vuonna tuli kuluneeksi vuosisata kirjailija Juhani Ahon (1861–1921) kuolemasta. Omien tutkimusteni maailmaan Aho liittyy melko eriskummallisella tavalla. Vuonna 1895 kirjailija julkaisi sanomalehdessä lastun "Oman onnensa seppä". Pakina kertoo opportunistisesta virkamiehestä, joka tuo ulkomaisen aatteen Suomeen ratsastaakseen sillä itse korkeaan virka-asemaan. Aikalaiset olivat tunnistavinaan tarinan päähenkilöksi rautatieinsinööri Gustaf Adolf Helsingiuksen, joka oli vastikään saanut vakinaisen viran Suomen ensimmäisenä vaivaishoidontarkastajana. Niin oli kohu valmis. Vaikka Aho kielsi jyrkästi yhteyden Helsingiukseen, hän ei onnistunut vakuuttamaan ihmisiä.

Pelätty vaivaistalo

Edvin opiskeli 1910-luvulla Helsingin teollisuuskoulussa valmistuakseen rakennusmestariksi. Opintojensa loppusuoralla hän sairastui polioon ja halvaantui. Kun kotipitäjässä odotellut morsian päätti purkaa kihlauksen, nuoren miehen elämä romahti. Eräänä iltana Edvin kuljetutti itsensä saunaan ja ampui siellä itsensä. Sukulaiset kertoivat, että ennen epätoivoista tekoaan nuori mies oli todennut yksikantaan: ”Vaivaistaloon minä en lähde.” Edvin tiesi mistä puhui, sillä hän oli asunut lapsuutensa pitäjän vaivaistalolla, jonka johtajina hänen vanhempansa niihin aikoihin työskentelivät.