Kategoria: Henkilöhistoria

Naisvangit, pelastus ja valta

Kun Helena ja Amanda olivat vankilassa, kummatkin kirjoittivat kirjeen vanhalle tuttavalleen Emma Mäkiselle. Tämä oli vapaakirkollinen turvakodin johtajatar, joka yritti auttaa huonomaineisina pidettyjä naisia ja näiden lapsia. Vaikuttaa siltä, että sekä Helena että Amanda olivat miettineet tarkkaan, kenelle olivat kirjettään laatimassa. Kirjeet avaavat kiehtovan näkymän naisvankien hengelliseen kielenkäyttöön.

Papinpojat oman onnensa seppinä

Tänä vuonna tuli kuluneeksi vuosisata kirjailija Juhani Ahon (1861–1921) kuolemasta. Omien tutkimusteni maailmaan Aho liittyy melko eriskummallisella tavalla. Vuonna 1895 kirjailija julkaisi sanomalehdessä lastun "Oman onnensa seppä". Pakina kertoo opportunistisesta virkamiehestä, joka tuo ulkomaisen aatteen Suomeen ratsastaakseen sillä itse korkeaan virka-asemaan. Aikalaiset olivat tunnistavinaan tarinan päähenkilöksi rautatieinsinööri Gustaf Adolf Helsingiuksen, joka oli vastikään saanut vakinaisen viran Suomen ensimmäisenä vaivaishoidontarkastajana. Niin oli kohu valmis. Vaikka Aho kielsi jyrkästi yhteyden Helsingiukseen, hän ei onnistunut vakuuttamaan ihmisiä.

Emma Mäkisen turvakoti

Naisvankien elämää tutkiessa esiin nousee toisinaan ”langenneiden” naisten turvakodiksi kutsuttu paikka. Osa vangeista oli viettänyt aikaa erilaisissa turvakodeissa ennen vankilaan joutumistaan, jotkut taas asuivat niissä vapauteen pääsynsä jälkeen. 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa merkittävin turvakoti oli Emma Mäkisen perustama laitos, joka sijaitsi Helsingin Merikadulla.