Avoimen väylältä yliopistoon – vihdoinkin!

Kuvituskuva

“Et saanut opiskelupaikkaa” oli kahden vuoden ajan opintopolkuun ilmaantunut teksti varasijatäyttöjen päättymisen jälkeen. “No eipäs mitään, koitan taas ensi vuonna uudestaan!”

Näin päättyi Opintopolussa asiointini edellisinä vuosina hakiessani opiskelemaan viestintää. Vaikka kyseessä oli suurin unelmani, ei opiskelupaikan väliin jääminen ollut suuri murhe. Tuolloin koronapandemian pahimpina aikoina olin onnellinen, että minulla oli vakituinen työpaikka siivouksen parissa, johon koronapandemia ei vaikuttanut. Sen sijaan uutena opiskelijana olisin ollut 500 kilometrin päässä kotipaikkakunnaltani rajoitusten keskellä. 

Sinä hetkenä innostuin viestinnästä, ja päätin että tuonne on pakko päästä, keinolla millä hyvänsä!

Lukiosta päästyäni en vielä tiennyt mikä olisi se oma ala, enkä hakenut opiskelemaan vaan jatkoin abivuonna aloittamaani siivoustyötä. Seuraavana keväänä piti taas miettiä opiskelupaikkaa, jota en ollut juurikaan miettinyt koko vuonna. En kokenut paloa mihinkään alaan, eikä opiskelu oikeastaan edes kiinnostanut. Yhteishaun lähestyessä oli kuitenkin yhteiskunnan asettamien paineiden vuoksi pakko hakea johonkin, koska yleisesti välivuosien ajatellaan olevan vain välitila, vaikka se oli ainakin omalla kohdallani ihan tavallista työssäkäyvän elämää. Siinä sitten parina iltana ennen nukkumaanmenoa selasin Opintopolkua ala alalta läpi järjestyksessä, kunnes listan loppuvaiheilla vastaan tuli viestintä. “Hetkonen, mikähän tuo oli?” ja selasin takaisinpäin. Sinä hetkenä innostuin viestinnästä, ja päätin että tuonne on pakko päästä, keinolla millä hyvänsä! 

Hyvällä avoimen yliopiston opintomenestyksellä voi saada opiskelupaikan ilman, että valinnassa huomioidaan yo-todistuksen arvosanoja, tai että hakua tarvitsee laskea pelkästään valintakokeiden varaan

Vuoden 2020 keväällä opiskelin kovasti viestinnän pääsykokeisiin, mutta jäin varasijoille. Todistusvalinnalla en voinut tulla valituksi, koska en kirjoittanut matikkaa. En tiedä olisivatko todistuspisteet riittäneet siltikään. Tampereen yliopiston pääsykokeeseen en saanut edes kutsua. Valintatulosten tultua näin mainoksen avoimen yliopiston väylästä, ja lähdin selvittämään mitä se oikein tarkoittaa. Olin innoissani kun luin, että hyvällä avoimen yliopiston opintomenestyksellä voi saada opiskelupaikan ilman, että valinnassa huomioidaan yo-todistuksen arvosanoja, tai että hakua tarvitsee laskea pelkästään valintakokeiden varaan. Avoimen väylän kautta valituksi tulleet aloittavat ihan normaalisti opiskelun muiden uusien opiskelijoiden kanssa. Lisäksi suoritetut opinnot saa hyväksiluettua tutkintoon, jolloin pystyy valmistumaan tavallista nopeammin. 

Niinpä aloin syksyllä 2020 opiskelemaan viestintää, ja vähän myöhemmin myös markkinointia omakustanteisesti avoimessa yliopistossa, käyden siinä sivussa yhdeksän tuntia päivässä töissä. Töissä siivotessa kuulokkeissa pyöri hyvin usein luentotallenne, ja opiskelin myös tauoilla. Kaikki aikani töiden jälkeen kului opiskeluun, sillä päätin että jokaisesta kurssista on tultava vitonen, jotta pääsen varmasti sisään. En tuona aikana pitänyt lähes neljään kuukauteen vapaapäivää, eikä sitä oikeastaan osannut enää edes kaivata. Tällaista tahdonvoimaa ei ollut kukaan läheisistäni ennen nähnyt, ja yllätyin itsekin kun ensimmäistä kertaa koskaan pärjäsin erinomaisesti opinnoissa. 

Ja opiskelupaikkahan sieltä napsahti, jos toinenkin, ja kolmas…

Hain vuoden 2021 keväällä taas opiskelemaan viestintää, tällä kertaa myös avoimen väylän kautta Tampereelle. Opintopisteitä oli kasassa 39 ja keskiarvo hipoi vitosta, mutta en tullut valituksi. En päässyt myöskään pääsykokeilla muihin yliopistoihin. Avoimen väylän motivaatiokirjeeseen en panostanut erityisemmin, joten en ollut yllättynyt valinnan tuloksesta. Kolmas välivuosi oli kuitenkin lottovoitto, sillä saman vuoden syksynä sain ensimmäisen viestinnän alan työpaikkani, ja jatkoin opintoja työn ohella vielä vuoden loppuun asti. Tämän vuoden keväänä hain kolmatta kertaa opiskelemaan viestintää sekä pääsykokeilla että avoimen väylässä. Aikaisemmin en ollut pystynyt hakemaan avoimen väylässä Jyväskylään tai Vaasaan, sillä niihin piti olla vähintään 50 opintopistettä suoritettuna. Tällä kertaa opintopisteitä oli kasassa 56 ja panostin motivaatiokirjeisiin täysillä. Ja opiskelupaikkahan sieltä napsahti, jos toinenkin, ja kolmas… 

Epäilin monta viikkoa, oliko valinnassa tapahtunut jokin virhe

Tuntui hassulta katsoa Opintopolkua, jossa oli kolme opiskelupaikkaa vastaanotettavissa, sillä avoimen väylän haut ovat erillisiä, eli hakukohteita ei tarvitse laittaa järjestykseen ja näin ollen mikään ei sulje toisiaan pois. Olin niin hämmentynyt, kun pääsin omasta mielestäni mahdottomalta tuntuneeseen hakukohteeseen Tampereen yliopistoon, että epäilin monta viikkoa oliko valinnassa tapahtunut jokin virhe. Tarkistin joka päivä, jopa useita kertoja, onko Opintopolussa vieläkin “opiskelupaikka vastaanotettu” vai olisiko se nyt muutettu “peruutettu”. Myös sähköpostit Tampereen yliopistolta kuumottivat, koska olin varma, että jossain vaiheessa tulee ilmoitus opiskelijavalinnassa tapahtuneesta virheestä – sellaistakin on joissain yliopistoissa tapahtunut. Kun vihdoin ja viimein ainejärjestömme, Reettorit ry:n tuutorit olivat meihin uusiin opiskelijoihin yhteydessä, huusin poikaystävälleni, että “Jes, oon päässyt Tampereelle opiskelemaan, nyt se on varmaa!” <3  

Ihanaa joulun odotusta ja tsemppiä yhteishakuun! 

-Fanni 

Kommentit

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *