21.11.2025 vietetään vuotuista Lapset mukaan töihin -päivää. Teemapäivän järjestävät lapsiasiavaltuutetun toimisto ja Lastensuojelun Keskusliitto, joiden mukaan tapahtuman tarkoituksena on tutustuttaa lapsi siihen mitä työpaikoilla tapahtuu ja tuoda työpaikoille lapsimyönteisyyttä sekä lisätä tietoisuutta lasten oikeuksista. Tapahtumaan ilmoittautuneet työpaikat järjestävät päivän aikana lapsille erityistä toimintaa. Työpaikka voi kutsua lapsiryhmän vieraaksi esimerkiksi läheisestä päiväkodista tai koulusta. Yleisin tapa toteuttaa teemapäivä on kuitenkin se, että vanhempi tuo työpaikalle oman lapsensa. Tampereen yliopisto on tapahtumassa mukana.
Yliopisto tutuksi korkeasti koulutettujen vanhempien lapsille
Lapset mukaan töihin -päivää edeltäneellä viikolla julkaistiin Tampereen yliopiston rehtorin ja Tampereen ylioppilaskunnan puheenjohtajan yhteinen kirjoitus yliopiston tehtävästä ja sen toteuttamisen edellytyksistä. Kirjoittajat nostavat yhdeksi tärkeäksi arvoksi sen, että koulutus pysyy saavutettavana yksilön taustasta riippumatta ja että koulutuksen periytyvyys vähenee.
Koulutuksen sosiaalinen periytyvyys perhesuhteiden kautta on Suomessa todettu ja julkisuuteenkin tuotu ilmiö, eli korkeasti koulutettujen vanhempien jälkeläiset hankkivat itselleen yliopistokoulutuksen muita ikätovereitaan suuremmassa määrin, vaikka muodollisia esteitä koulutusvalinnoille ei ole. Lisäksi korkeasti koulutettujen vanhempien perheissä kasvaneiden lasten reitti yliopistokoulutuksen piiriin on verrattain suora, ja he aloittavat yliopisto-opintonsa nuorina, kun taas toisenlaisesta perhetaustasta ponnistaville ihmisille on tyypillisempää opiskella yliopistossa sen jälkeen, kun on ensin kerrytetty kokemusta muista opinnoista tai työnteosta.
Koulutuksen sosiaalinen periytyvyys perhesuhteiden kautta on Suomessa todettu ja julkisuuteenkin tuotu ilmiö, eli korkeasti koulutettujen vanhempien jälkeläiset hankkivat itselleen yliopistokoulutuksen muita ikätovereitaan suuremmassa määrin, vaikka muodollisia esteitä koulutusvalinnoille ei ole.
Korkeasti koulutettujen vanhempien lasten päätyminen yliopistokoulutuksen piiriin on ymmärrettävä ilmiö, onhan perhe ja lähipiiri ensisijainen kenttä, jota havainnoimalla lapselle muodostuu käsitys maailmasta ja itsestä. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapsille yliopisto siihen kuuluvine asioineen sekä yliopistokoulutusta edellyttävät ammatit tulevat tutuiksi ja arkisiksi asioiksi, joita tekevät tavalliset lähipiirin ihmiset, kuten oma äiti tai isä. Vastaavasti lapsille, jotka eivät elä tällaisessa perheessä, yliopisto ei muodostu itsestään selvällä tavalla omaan elämään kuuluvaksi asiaksi tai edes asiaksi, joka olisi mahdollisuuksien horisontissa tai itselle tavoiteltavissa.
Aina käsitykset itselle mahdollisesta elämästä eivät muodostu vain hienovaraisten vihjeiden ja rivien välistä tehtyjen tulkintojen kautta. Kirjailija Miika Nousiainen kuvaa värikkäästi sitä, kuinka hänen äitinsä pyrki ponnekkaasti estämään poikansa hakeutumisen ensin lukioon ja sitten yliopistoon. Äiti vakuutteli pojalleen, että noissa paikoissa eivät meidän sukumme jäsenet pärjää.
Eriarvoisuutta ylläpitävät käytännöt piiloutuvat ylevien julistusten taakse
Koulutuksen sosiaalisen periytymisen taustaa vasten Lapset mukaan töihin -päivä herättää kummastusta. Kun työpaikoille tutustuminen toteutetaan käytännössä perhesuhteiden kautta työntekijän tuodessa työpaikalle oman lapsensa on vaikea nähdä, miten Lapset mukaan töihin -päivä ei vahvistaisi jo olemassa olevia luokkaeroja entisestään. Tampereen yliopistossa työskentelevien korkeasti koulutettujen ihmisten lapsille yliopisto tulee tutuksi jo siinä, kun he elävät arkeaan omassa perheessään. Näille lapsille yliopistoa tehdään entistä tutummaksi tuomalla heidät paikan päälle teemapäivänä, joka asian ympärille on järjestetty.
Kun työpaikoille tutustuminen toteutetaan käytännössä perhesuhteiden kautta työntekijän tuodessa työpaikalle oman lapsensa on vaikea nähdä, miten Lapset mukaan töihin -päivä ei vahvistaisi jo olemassa olevia luokkaeroja entisestään.
Lapset mukaan töihin -päivä tuo esiin perhetaustan muodostamat erot lasten välillä. Erot tuskin jäävät havaittavaksi vain kyseisenä päivänä. Ne käynevät ilmi myös kouluissa jälkikäteen käytävissä keskusteluissa siitä, kuka oli minkäkin laisessa työpaikassa ja missä olivat työttömien lapset. Ilmeisesti juhlalliset ja ylevät julistukset lasten oikeuksista ja osallisuudesta ovat siinä määrin vastaansanomattomia, että niillä voidaan kääntää huomio pois niistä sosiaalisen todellisuuden käytännöistä, joilla perhesuhteissa muodostuvia hyvä- ja huono-osaisuuksia ylläpidetään.
Loppuvuoden juhlapyhien lähestyessä tähyilen Korvatunturin suuntaan: rakas joulupukki, toivon lapsiasiavaltuutetun toimistolle, Lastensuojelun Keskusliitolle ja Tampereen yliopistolle lahjaksi luokan tajua.
