Kategoria: Antiikki

Kenen tragedia?

Miten tragedia toimii terminä ajankohtaisessa julkisessa keskustelussa? Kuinka politiikka hyödyntää tragedian kykyä tuottaa syviä tunteita ja muokata suhtautumistapojamme? Kuinka uhri ja uhriutuminen poliittisen oikeuttamisen keinoina juontavat juurensa tragediaan?

Historian moninaisuuden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään nykyaikaa

Aikamme keskustelujen juuret ovat usein syvällä historiassa. Vanhempien aikojen tutkimus on siksi hyvin yhteiskunnallista. Millaisia merkityksiä vanhat lähdeaineistot saavat, kun niitä tulkitaan uusissa yhteyksissä?

Lived religion and past experiences

Privileged Vestal virgins exceeded the gender categories of the Roman society

The status as the independent women in society which was patriarchal and hierarchical has raised the questions. Should the Vestals be compared to the Roman women at all, or should they find their peer group from the Roman men with the similar status?

Mitä Ostian satamakaupunki kertoo Rooman imperiumin monikulttuurisuudesta?

The historicity of childhood and the history of childhood

Historioitsija Emma Dench: symbolien ja myyttien sijaan meidän kannattaa katsoa antiikin vieraita puolia, joista emme tunnista itseämme

Suvaitsevaisuuden käsite on moderni, eikä sitä voi soveltaa, kun kuvaa antiikin maailmaa.

Aleksanteri Suuri osasi käyttää historiaa ja rakensi tietoisesti tarinansa

Aleksanteri Suuri on antiikin legendaarisimpia hahmoja: kuningas, sotapäällikkö ja monen kansan kansallissankari. Kertomukset ja legendat Aleksanterista elävät yhä kansainvälisessä politiikassa ja kansallisessa identiteettipolitiikassa. Mutta miten paljon Aleksanteri Suuren legendaa voi pitää faktana?

Antiikin Roomassa perhe oli yhteiskunnan perusyksikkö, mutta uskonto ei rajoittanut seksuaalisuutta

Antiikin roomalaisen perhekäsitysten merkitys on ollut suuri länsimaiselle kulttuurille. Porvarillinen perheihanne on muuttunut parin vuosisadan aikana, mutta ydinperhemalli on jatkumoa antiikin traditiosta, sanovat roomalaisen antiikin tutkijat Jussi Rantala ja Ville Vuolanto.

Jos vanhoja aikoja ei tutkita ammattimaisesti, tutkimus syntyy ilman lähdekritiikkiä