Väkivallan ja sen kohteena olleiden kohtaaminen on arkipäiväistä monessa työssä ilman, että työtä tekevät ovat saaneet siihen minkäänlaista koulutusta, kertoo sosiaalipolitiikan professori Marita Husso.
Sosiaalipolitiikan professori Husso on ISEDA (Innovative Solutions to Eliminate Domestic Abuse)-hankkeen Suomen tutkimusosuuden johtaja. European ISEDA on European Horizon hanke, johon kuuluu yhdeksän maata ja 15 partneria. Hanke on kehittänyt tutkimusperustaisia keinoja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn, torjuntaan ja uhrien tukemiseen.
Husso on johtanut Tampereen yliopiston projektiosuutta, joka vastaa hankkeen tulosten yhteenvedosta ja Euroopan laajuisista politiikkasuosituksista.
Hankkeen tutkija Hanna Mielismäki ja Marita Husso ovat laatineet hankkeen politiikkasuositukset lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn, puuttumiseen ja raportointikäytäntöihin.
Suositukset perustuvat ISEDA-hankkeen tutkimukseen ja pilottikokeiluihin eri maissa. Ne korostavat tarvetta vahvistaa lähisuhdeväkivallan ehkäisyä, tunnistamista ja siihen puuttumista kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Tekoälyn avulla koulutetaan esimerkiksi poliiseja kohtaamaan väkivallan uhreja.
– Yksi hyvin oleellinen hankkeessa kehitetty ratkaisu on poliisien koulutukseen suunnattu, tutkimustietoon perustuva pelillinen simulaattori. Se on saanut hyvää palautetta ja sillä on potentiaalia muuallakin kuin poliisien koulutuksessa. Simulaattori auttaa arvioimaan väkivaltatilanteita sensitiivisesti, rakentamaan luottamusta ja ehkäisemään väkivaltaa kokeneiden uudelleen traumatisoitumista.
Simulaattorilla poliisit voivat harjoitella tekoälyhahmojen kanssa lähisuhdeväkivaltatilanteiden käsittelyä, uhrin kohtaamista ja eteenpäin viemistä. Sitä on testattu muun muassa Kreikassa, Bulgariassa ja Kataloniassa.
Ennen teknologian ja tekoälyn avaamia mahdollisuuksia poliisien kouluttaminen väkivallan kohteena olleiden kohtaamisen vastaavalla tavalla olisi ollut käytännössä hyvin hankalaa.
Ennen teknologian ja tekoälyn avaamia mahdollisuuksia poliisien kouluttaminen väkivallan kohteena olleiden kohtaamisen vastaavalla tavalla olisi ollut käytännössä hyvin hankalaa. Väkivaltatilanteita ja niiden jälkikäsittelyä ei voi simuloida oikeiden ihmisten kanssa kuten mitä hyvänsä asiakaspalvelutilannetta.
– Esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluissa tulisi kysyä väkivallasta samalla tavalla kuin alkoholista tai tupakoinnista, mutta kynnys on edelleen korkea. Mukana voi olla tiedostamatontakin torjuntaa ja väistelyä. Simulaattorien avulla kouluttaminen voisi helpottaa kohtaamista, ja madaltaa kynnystä väkivallan puheeksi ottamiseen, sanoo Husso.
Onko traumainformoitu ja tutkimustietoon perustuva chattibotti mahdollinen?
Iseda-hankkeessa on kehitetty myös chattipohjaista neutraalia ja kasvotonta neuvonantajaa, jonka puoleen kääntymisessä olisi mahdollisimman matala kynnys.
Mielikuva chattibotista on monella yhä muutaman vuoden takaa tuttu asiakaspalvelubotti, joka jankkaa, hyytyy ja tyrkyttää vääriä vastauksia. Käyttäjillä on niistä kirjavia kokemuksia, jotka vaihtelevat kätevyydestä turhautumiseen. Generatiivisen tekoälyn kehitys on tehnyt mahdollisemmaksi chattibottien hyödyntämisen myös vaikeissa ja herkissä asioissa.
– Väkivaltatyön tueksi luotu chattibotti voi tarjota tietoa ja ohjausta vuorokauden ympäri, ajasta ja paikasta riippumatta. Siltä voi kysyä esimerkiksi väkivallan eri muodoista, tukipalveluista, uhrien oikeuksista sekä rikosilmoituksen tekemisestä, Husso sanoo.
Chatbotteja on jo käytetty ja käytetään lähisuhdeväkivaltatyössä. AinoAid-botti aloitti kokeiluversiona toukokuussa 2021, ja se tarjoaa väkivallan uhreille sekä ammattilaisille tietoa, tukea ja ohjausta palveluihin. Botti palkittiin vuona 2025 European Security Innovation Award -palkinnolla. Sophia on lähisuhdeväkivaltaa kokeneille suunnattu anonyymi tukichatbot, joka julkaistiin 2021. Sen on kehittänyt sveitsiläinen voittoa tavoittelematon järjestö Spring ACT.
Teknologia kannattaa valjastaa väkivallan vastustamiseen myös siksi, että väkivalta digitalisoituu edelleen ja siirtyy internetiin. Botit vastaavat ympäri vuorokauden, ja neutraalille botille puhuminen voi lisätä tietoisuutta ja ilmiön ymmärrystä, ja auttaa ylittämään häpeän, jota tekijät ja kohteet kokevat.
Botit vastaavat ympäri vuorokauden, ja neutraalille botille puhuminen voi lisätä tietoisuutta ja ilmiön ymmärrystä, ja auttaa ylittämään häpeän, jota tekijät ja kohteet kokevat. Botin suunnittelijoiden on esimerkiksi tärkeää ymmärtää, mikä voi olla vuosien väkivallan ja vainoamisen nujertaman ihmisen mielenmaisema ja käytännön tilanne, kun hän vihdoin jaksaa hakea apua.
Lähisuhdeväkivallan syiden, sen kohteiden aseman ja elämäntilanteen, pelkojen sekä lähisuhdeväkivaltatyön arjen eli ilmiön yhteiskunnallisen kontekstin tuntemus on Husson mukaan aivan oleellista, kun bottia koulutetaan.
Botin suunnittelijoiden on esimerkiksi tärkeää ymmärtää, mikä voi olla vuosien väkivallan ja vainoamisen nujertaman ihmisen mielenmaisema ja käytännön tilanne, kun hän vihdoin jaksaa hakea apua. Botin olisi hyvä myös esimerkiksi kyetä tunnistamaan nuoren avunpyytäjän raportoimat, harmaalle alueelle sijoittuvat varoitusmerkit, ja osata tarjota tietoa ja neuvoja ennen kuin tilanne eskaloituu.
Botti voi olla ensimmäinen, joka kertoo lähisuhdeväkivallan uhrille, että kyseessä voi olla rikos ja hän voi olla itseasiassa rikoksen uhri.
– Lähisuhdeväkivallan uhrit eivät välttämättä itse tulkitse tai nimeä kokemaansa väkivallaksi. Väkivallalla on taipumus arkistua ja normalisoitua. Väkivallan kohteena olleet saattavat olla tilanteeseen turtuneita tai pitää väkivaltaa normaalina osana arkea, Husso sanoo.
Lähisuhdeväkivallan häpeä vaientaa sekä väkivallan tekijöitä että kohteita
Chattibotin kehittämisessä haasteet ovat paljolti samoja kuin muussakin lähisuhdeväkivaltatyössä.
Tekijöille apua on tarjolla vähemmän kuin uhreille. Käytössä olevat chattibotit on kehitetty ensisijaisesti väkivallan kohteena olleiden tueksi.
– Iseda-hankkeessa on kehitetty myös työkalupakki, jonka avulla voidaan arvioida väkivallan tekijöiden käyttäytymisen muutoksia ja seurata uhrien turvallisuutta aiempaa järjestelmällisemmin, Husso sanoo.
Chattibotin anonyymiys madaltaisi kynnystä hakea apua, ja siksi Husso pitäisi tärkeänä, että resursseja olisi kehittää myös väkivallan eri osapuolia, kuten tekijöitä ja sivustaseuraajia avun piiriin ohjaavia botteja. Esimerkiksi AinoAid on tietopankki, joka on koulutettu palvelemaan heitä, jotka haluavat keskustella haasteista ihmissuhteissaan tai tietää lähisuhdeväkivallasta. AinoAid™ toimii myös ammattilaisten tukena parempaan asiakaskohtaamiseen ja palveluun. Se ei kuitenkaan välttämättä osaa neuvoa tekijälle suunnatusti, jos sille kertoo olevansa väkivallan tekijä.
Uhrin syyllistäminen on edelleen Husson mukaan valitettavan yleistä, ja lähisuhdeväkivaltaa perustellaan esimerkiksi mustasukkaisuudella ja epäillyllä uskottomuudella. Väkivallan kohteena ollut voi kokea olevansa epäonnistunut omassa parisuhteessaan tai tasa-arvoisen suhteen ylläpitämisessä, ja hävetä epäonnistumistaan. Uhria voi siis hävettää väkivallan kohteeksi joutuminen.
– Avun hakijan ei tarvitse anonyymin chattibotin kanssa viestiessään ajatella sitä, että miltä minä vaikutan tässä tilanteessa, ja olenko oikeanlainen uhri tai epäonnnistunut elämässäni, Husso sanoo.
Husso muistuttaa, että jos ihminen on vuosien väkivallalla toimintakyvyttömäksi murskattu, ja joutuu pahimmillaan pelkäämään henkensä puolesta, hänen ei voida olettaa toimivan ikään kuin hän ei olisi koskaan ollut väkivallan kohteena.
Vieläkin lähisuhdeväkivallan kohteilta kysytään, miksi et vain lähde ja ota lapsia mukaan.
Husso muistuttaa, että jos ihminen on vuosien väkivallalla toimintakyvyttömäksi murskattu, ja joutuu pahimmillaan pelkäämään henkensä puolesta, hänen ei voida olettaa toimivan ikään kuin hän ei olisi koskaan ollut väkivallan kohteena.
– Kokemus väkivallan kohtaamisesta on hyvin hajottava ja toimintaa rajoittava itsessään. Eroaminen ei ole turvallista kaikille, ja eroaminen ei välttämättä ratkaise ongelmia, koska vainoaminen ja väkivalta voi jatkua eron jälkeen, muistuttaa Husso.
Uhrin aseman ja traumojen ymmärtämistä kutsutaan sosiaalityössä traumainformoiduksi työotteeksi, ja myös chattibottia voi pyrkiä kouluttamaan traumainformoiduksi.
Chatbottia voi räätälöidä kontekstit ja tilanteet huomioivaksi
Lähisuhdeväkivaltaa on kaikissa yhteiskunnan kerroksissa, ikäryhmissä ja myös vähemmistöissä.
Jotkut ikäihmiset ovat voineet elää vuosikymmeniä väkivallan, pelon ja vaikenemisen kurimuksessa. He ovat kasvaneet aikana, jolloin väkivaltaa vähäteltiin vielä enemmän kuin nykyään.
Ikäihmisten tapauksessa lähisuhdeväkivalta voi liittyä lähisuhdeväkivallan lisäksi omaishoitosuhteisiin tai muistisairauksiin, Marita Husso kertoo. Aikuisten lasten harjoittama pahoinpitely ja hyväksikäyttö jää usein katveeseen. Ikäihmiset eivät välttämättä paljoa käytä chattibotteja, vielä.
– Mutta esimerkiksi kotihoidon työntekijät voivat hyötyä botista, jos he havaitsevat jotain epäilyttävää, ja voivat kysyä matalalla kynnyksellä ja etsiä tietoa ilmiöstä ja avunsaantimahdollisuuksista, Husso sanoo.
Ikäihmisten tapauksessa lähisuhdeväkivalta voi liittyä lähisuhdeväkivallan lisäksi omaishoitosuhteisiin tai muistisairauksiin, Marita Husso kertoo. Aikuisten lasten harjoittama pahoinpitely ja hyväksikäyttö jää usein katveeseen.
Lähisuhdeväkivallan vastaisessa työssä voi olla sudenkuoppana hetero-oletus. Husso katsoo, että neutraali chattibotti voisi osaltaan purkaa sukupuolistereotypioita, kategorioita ja oletuksia, jotka itse asiassa ovat sukupuolistuneen väkivallan ilmiön takana.
Vähemmistöissä voi olla pelon ja häpeän aiheita, joita enemmistö ei kohtaa tai ymmärrä. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteissa väkivaltaa voi olla vaikea tuoda esiin, jos parisuhteen paljastuminen voi itsessään olla riski. Avun hakeminen erityisesti pienen paikallisen yhteisön sisäisesti voi olla mahdoton ajatus. Enemmistölle suunnatuissa auttavissa palveluissa ei välttämättä ymmärretä, että vähemmistöyhteisön puoleen kääntyminen voi arveluttaa sen intiimiyden takia.
– Ihmiset voivat kokea vähemmistöstressiä ja haluta suojella omaa jo valmiiksi ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä kohtaavaa yhteisöään, oli vähemmistö sukupuoli- tai seksuaalivähemmistö, uskonnollinen tai etninen vähemmistö, sanoo Husso.
Chatbotin pitää olla toimiva portaali, joka myös opettaa käyttäjää
Neutraali tekoälypohjainen kanava voi auttaa myös maahanmuuttajien kotoutumisessa.
Kuten Marita Husso, myös Thomas Olsson näkee generatiivista tekoälyä hyödyntävissä ratkaisuissa paljon mahdollisuuksia. Hän lisää hyötyihin mahdollisuuden hoitaa asiaa omaan tahtiin ja paikasta riippumatta. Olsson on ihmiskeskeisen suunnittelun professori informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa.
– 45 minuutin ajalla on tuuripeliä, miten hyvin omaa asia tuntevan ihmisen kanssa pääsee juttelemaan, ja jotain voi unohtua. Henkilökemioissa voi olla ongelmia, ja sukupuoli ja muut tekijät voivat vaikuttaa valta-asetelmaan.
Olsson on itse ollut mukana TrustM-hankkeessa, joka kehittää luotettavia ja saavutettavia digitaalisia palveluja maahanmuuttajille, eli käytännössä esimerkiksi neuvovia chatbotteja. Kuten lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla, myös maahanmuuttajilla voi perusteltua epäluuloa ja arkuutta asioida viranomaisten kanssa. Lähtömaan julkinen sektori on voinut olla sortavan väkivaltakoneiston osa.
Kuten lähisuhdeväkivaltaa kokeneilla, myös maahanmuuttajilla voi perusteltua epäluuloa ja arkuutta asioida viranomaisten kanssa. Lähtömaan julkinen sektori on voinut olla sortavan väkivaltakoneiston osa.
Generatiiviseen tekoälyyn perustuvien työkalujen tarkoitus on auttaa navigoimaan suomalaisessa yhteiskunnassa, ja luomaan luottamusta. Yhteiskunnassa pärjäämiseen tarvitaan hallintolukutaitoa (administrative literacy). Hallintolukutaito tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää ja käyttää viranomaisjärjestelmiä, eli ymmärtää esimerkiksi, mikä on eläkemaksu, Kela tai äitiyspakkaus.
– Luottamuksen lisäksi maahanmuuttajilta puuttuu usein hallintolukutaitoa, vaikka heillä ei olisikaan huonoja kokemuksia julkisesta sektorista.
Hallintolukuharjoittelua voi tarvita myös itsenäistyvä nuori, jolla ei ole tukiverkkoa auttamassa yhteiskunnan järjestelmissä. Tietämättömyys voi myös hävettää, ja siksi ihmisiltä neuvojen kysymiseen kynnys voi olla korkea.
Tietämättömyys voi myös hävettää, ja siksi ihmisiltä neuvojen kysymiseen kynnys voi olla korkea.
Chattibotin kehittäminen on hallintolukutaidon huomioivaa informaatioarkkitehtuurin laadintaa. Käyttäjän pitää saada käsitemallista kiinni, ja ymmärtää luokittelujärjestelmä, Olsson sanoo.
– Chattibottia käytetään usein kuin hakukonetta. Suunnittelussa on huomioitava, että botin pitää olla toimiva portaali, joka myös opettaa ihmistä, Olsson sanoo.
Chattibottien kanssa kommunikoidaan toistaiseksi tekstillä. Lukeminen ja kirjoittaminen kuitenkin vähenevät arjessa. Ihmiset käyttävät paljon ääniviestejä ja videoviestejä, ja sosiaalinen media muuttuu videopainotteisemmaksi. Viestintävälineiden käyttötavat pitää huomioida myös chattibottien kehittämisessä.
Olsson on työskennellyt myös puheentunnistuksen kanssa. Myös transkriptiobotit, siis muistiinpanoja tekevät kielimallit kuten Noted, ovat parantuneet paljon viime vuosina.
– Niiden tekemiä koosteita voisi hyödyntää esimerkiksi, kun halutaan varmistaa, että eri kieliä puhuvalle virkailijalle ja asiakkaalle tai lääkärille ja potilaalle jäi sama käsitys tapaamisen tai vastaanoton lopputulemasta, Olsson sanoo.
TrustM-hankkeessa kehitellään myös puheohjattua bottia. Se tarjoaa kanavan erityisesti niille, joilla ei ole kykyä tai halua naputella ajatuksiaan tekstiksi.
– Jos kone myös vastaa puheella, niin siihen voi aivan eri tavalla suunnitella luottamusta herättäviä ominaisuuksia, kuten vahvistavia äännähdyksiä ja “kuuntelemisen tuntua”. Tätä työtä tekevät Tom Bäckström ja Silas Rech.
Digitaalista väkivaltaa vastaan teknologialla
Digitaalisen väkivallan tekijät ovat kekseliäitä ja lähisuhdeväkivalta saa jatkuvasti uusia digitaalisia muotoja. Internetin aikakauden lähisuhdeväkivalta on usein digitaalista väkivaltaa: GPS-sijannin kontrollointia, sosiaalisen median vakoilemista, puhelimen tutkimista ja käytön rajoittamista tai viestintään pakottamista, vainoamista somessa ja muualla internetissä. Asioita, joita ei välttämättä mielletä väkivallaksi, vaikka niiden ytimessä on pakkokeinon käyttö ja alistaminen.
– Teknologian ja digitalisaation kehitys mahdollistaa jatkuvasti merkittävän määrän uusia pakottamisen, kontrollin ja väkivallan muotoja, Husso sanoo.
Lähisuhdeväkivallan kohteena olleet eivät välttämättä edes uskalla googlettaa, mistä saisi apua, ettei jää kiinni, puhumattakaan kirjautumisesta verkkopankkitunnuksilla. Jälkien jättämisen pelko pitää huomioida suunnittelussa.
– Tietosuoja on tärkeää luottamuksen luomisessa. Chattibotteihin ei kirjauduta henkilötiedoilla. Tietovuotoja ei voi siten tapahtua tai henkilötietoja päästä vääriin käsiin.
Chattibotti voi vahvasta tietoturvasta huolimatta kerätä reaaliaikaisesti tietoa myös uusista digitaalisen väkivallan muodoista, kun ihminen kertoo, mitä hänelle on tapahtunut.
Digitaalisen väkivallan tekijät ovat kekseliäitä ja lähisuhdeväkivalta saa jatkuvasti uusia digitaalisia muotoja. Internetin aikakauden lähisuhdeväkivalta on usein digitaalista väkivaltaa: GPS-sijannin kontrollointia, sosiaalisen median vakoilemista, puhelimen tutkimista ja käytön rajoittamista tai viestintään pakottamista, vainoamista somessa ja muualla internetissä.
Lähisuhdeväkivalta on poliisillekin hankala rikostyyppi. Asioita ei kirjata välttämättä kunnolla ylös esitutkinnassa, väkivallan kohteita painostetaan tai he pelkäävät seurauksia, jos eivät vedä pois rikosilmoitusta. Jaksaminen voi loppua vuosikausia kestävissä rikosprosesseissa.
Uusi ohjeistus velvoittaa poliisin aloittamaan esitutkinnan uhrin tahdosta riippumatta, jotta väkivalta ei jää käsittelemättä.
Botit ja tekoälyratkaisut eivät korvaa ihmisiä
Vaikka chatbotit voivat olla avuksi erityisesti avun piiriin hakeutumisessa, teknologiaa ja tekoälyä karsastavat ihmiset voivat kokea botit vieraannuttavina, ja he eivät ikinä puhuisi vaikeista asioita botille. Ihmisten teknologiaosaaminen vaihtelee, ja se pitää Husson ja Olssonin mukaan huomioida bottien ja ylipäänsä teknologisten ratkaisujen käytössä. Hyödyt edellyttävät harkintaa.
Hyödyt edellyttävät harkintaa. Tarkoitus ei olekaan yksioikoinen ongelman ratkaiseminen tekoälyinnovoinnilla, vaan yhden toivoa tuovan työkalun tarjoaminen. Husso ja Olsson korostavat, että botit eivät korvaa ihmistä.
Tarkoitus ei olekaan yksioikoinen ongelman ratkaiseminen tekoälyinnovoinnilla, vaan yhden toivoa tuovan työkalun tarjoaminen. Husso ja Olsson korostavat, että botit eivät korvaa ihmistä, ja esimerkiksi ISEDA-hankkeen botti ei missään tapauksessa pyri korvaamaan ihmisiä, vaan täydentämään keinovalikoimaa ja auttamaan lähisuhdeväkivallan uhreja ja heitä auttavia ammattilaisia.
– Botit eivät ole mitään hopealuoteja, joilla ongelma saadaan poistettua ja kustannukset alas. Päin vastoin, bottien kanssa pitää olla hyvin tarkka, mihin mikäkin ratkaisu sopii ja hyvien bottien kehittäminen on aikaa vievää, monen alan ammattilaisen yhteistyötä. On paljon näyttöä, että ihmiskontaktista on itsessään hyötyä. Teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimus osoittaa, että pelkän teknologian kanssa vuorovaikuttaminen ei auta, vaan voi syventää ongelmia, toteaa Olsson.
Väkivallan jatkumon ja puuttumattomuuden taustalla on ikiaikainen häpeä
Ilman laaja-alaista tietoisuuden lisäämistä ja asennemuutosta mikään määrä chattibotteja tai tekoälyn käyttöön perustuvia simulaattoreita ei selätä väkivallan taustalla olevaa vaikenemisen ja häpeän kulttuuria, korostaa Husso.
– Häpeä väkivallan kohteena olemisesta on juurtunut syvälle kulttuuriimme ja vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan väkivaltaan. Häpeä läpäisee kaikki yhteiskunnan kerrokset. Ilman tietoisuutta ja ymmärrystä väkivallasta ilmiönä on vaikea tehdä rakenteellisia muutoksia tai auttaa ihmisiä.
Myös kouluissa lähisuhdeväkivallasta vaietaan yhä, vaikka lapset kohtaavat väkivaltaa. Husson mielestä väkivallasta pitäisi puhua ikätason mukaisesti, ja kokemuksista pitäisi oppia puhumaan jo alakoulussa.
– Teknologiaa ja tekoälyä hyödyntävien ratkaisujen lisäksi ISEDA-hankkeessa on kehitetty oppilaitoksille ja nuorille suunnattuja koulutusohjelmia, jotka tarjoavat tietoa väkivallan muodoista ja vaikutuksista. Pyrkimyksenä on vahvistaa empatiaa ja sosiaalisia taitoja, sekä rohkaista puheeksi ottamiseen ja avun hakemiseen.
Vaikeneminen, mitätöinti ja uhrin syyllistäminen opitaan nuorena. Husso sanoo, että lapset eivät kerro aikuisille kohtaamistaan vääryyksistä, koska he häpeävät ja kokevat epäonnistuneensa.
Vaikeneminen, mitätöinti ja uhrin syyllistäminen opitaan nuorena. Husso sanoo, että lapset eivät kerro aikuisille kohtaamistaan vääryyksistä, koska he häpeävät ja kokevat epäonnistuneensa.
– Tutkimusten mukaan merkittävä osa, eli noin neljäsosa, lapsista ja nuorista ei kerro väkivallan ja häirinnän kokemuksistaan kenellekään. Kokemukset ovat häpeän ja pelon vaientamia. Lisäksi puuttuu sanoja ja tapoja kokemusten kuvaamiseen sekä uskoa ja luottamusta avun saamiseen. Lasten pitää häpeän sijaan oppia luottamaan, että apua saa, kun puhuu, ja sitä ennen heidän pitää oppia puhumaan kohtaamistaan vääryyksistä.
Husso näkee pelillisyyden ja tekoälyyn perustuvien chattibottien antamassa keskusteluavussa ja asioista kertomisen harjoittelussa paljon mahdollisuuksia hyvään myös väkivallan vastaisessa kasvatuksessa.
Lähisuhdeväkivaltatyö tarvitsee uusia keinoja, koska patriarkaatti nousee yhteiskunnassa ja netissä
Patriarkaatti on jälleen vahvemmin esillä, Husso sanoo, ja tasa-arvon saavutuksia kyseenalaistetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema on muuttunut monissa paikoissa tukalammaksi. Eri väkivallan muodot liittyvät tiiviisti toisiinsa, mikä näkyy esimerkiksi diktatuurin vajoavalla Venäjällä.
– Esimerkiksi kun Venäjä aloitti Ukrainan sodan, yksi sotaa edeltävistä toimista oli naisiin kohdistuvan väkivallan muotojen dekriminalisointi sekä sukupuolten tasa-arvon kyseenalaistaminen. Samantyyppistä kehitystä on nähty myös Yhdysvalloissa jo useiden vuosien ajan.
Esimerkiksi Latvia päätti lokakuussa 2025 äänestyksellä irtautua Istanbulin sopimuksesta, Euroopan neuvoston sopimuksesta, joka määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeusrikokseksi ja edellyttää jäsenvaltioilta laajaa lainsäädännöllistä suojelua sekä uhreille tarjottavia tukipalveluja. Vetäytymistä ajaa konservatiivinen ideologinen kritiikki ”sukupuolikulttuuria” kohtaan.
Myös raskauden keskeyttämiseen liittyvät kiistat ovat lisääntyneet länsimaissa. Yhdysvalloissa korkeimman oikeuden päätös kumota Roe v. Waden suoja vuonna 2022 on johtanut monessa osavaltiossa tiukkoihin aborttirajoituksiin.
Myös Suomessa patriarkaaliset rakenteet näkyvät lähisuhdeväkivallassa. Vuonna 2024 viranomaisille raportoitiin noin 13 000 perheväkivaltarikosta, ja valtaosa uhreista oli naisia. Vaikka väkivallasta puhutaan aiempaa enemmän, sen esiin tuomista yritetään yhä vaientaa vihapuheen ja uhkailun kautta.
– Sofia Virran saama some-kohtelu on näkyvä esimerkki tästä: kun nainen puhuu väkivallasta ja sen rakenteista, hänet voidaan yrittää hiljentää henkilöön käyvällä vihapuheella ja uhkailulla.
Afganistanissa Talibanin valtaannousun jälkeen naisten oikeudet ovat romahtaneet. On säädetty satoja määräyksiä, joilla naisten liikkumista rajoitetaan. Naiset eivät voi esimerkiksi poistua kotoaan ilman miehistä holhoojaa, ja heidän osallistumistaan julkiseen elämään, koulutukseen ja työhön karsitaan järjestelmällisesti. Oikeuslaitos toimii patriarkaalisin perustein: naiset eivät usein saa oikeutta, ja heidän kokemaansa väkivaltaa ei käsitellä asianmukaisesti, koska heidän ruumiillaan ja äänellään on usein vähemmän painoarvoa.
– Pysäyttävä uutinen oli myös Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen 2023 iranilaiselle naisiin kohdistuvaa syrjintää ja sortoa vastustaneelle ihmisoikeusaktivistille Narges Mohammadille, joka oli vankilassa tuomittuna 154:n raipaniskun rangaistukseen ja lähes 12 vuoden vankeuteen, ja saattaa olla siellä edelleen, Husso sanoo.
Teknologian kehityksen takia väkivallan muodot ovat moninaistuneet, ja niihin puuttuminen voi olla entistä haastavampaa.
Viime vuosina eri puolille maailmaa – myös Eurooppaan ja Pohjoismaihin – on perustettu lukuisia väkivaltatutkimuskeskuksia ja -instituutteja. Suomessa vastaavat resurssit ja rakenteet kuitenkin puuttuvat edelleen. Tilanne on korjattavissa, mutta se edellyttää yhteiskuntapoliittisia päätöksiä ja tietoista panostusta väkivallan vastaiseen työhön, Husso kertoo.
Myös lähisuhdeväkivallan uhreja auttaviin järjestöihin tehdyt leikkaukset huolestuttavat Hussoa. Takapakin, kärsimyksen lisääntymisen ja pitkittymisen vuoksi, ja myös siksi, että yhteiskunnalle tulee säästöä, kun ihmiset hakeutuvat ja pääsevät ajoissa avun piiriin. Jos palveluita ei ole tarjolla, avun piiriin hakeutuminen viivästyy tai estyy.
– Tutkimus ja yhteistyö käytännön toimijoiden kanssa ovat aivan oleellisia, kun kehitetään lähisuhdeväkivallan osapuolia auttavia teknologialähtöisiä ratkaisuja, kuten chattibotteja. Meidän kannattaa näihin palveluihin kollektiivisesti panostaa, jos haluamme kustannuksia, väkivaltaa ja kärsimystä vähentää, Husso sanoo.