Rikostaustaisten nuorten kielelliset vaikeudet
Kielellisillä vaikeuksilla on korkea esiintyvyys rikostaustaisten nuorten keskuudessa. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että jopa joka toisella rikostaustaisella nuorella on kehityksellinen kielihäiriö, mikä tarkoittaa merkittäviä puheen, kielen ja kommunikaation haasteita. Vaikeudet voivat ilmetä kaikilla kielen osa-alueilla: puheen ymmärtämisessä ja tuotossa, kerronnan ja keskustelun taidoissa sekä lukemisen ja kirjoittamisen taidoissa. Nuoren voi olla vaikea ymmärtää abstraktia ja kuvaannollista kieltä, hänen voi olla vaikea ilmaista ajatuksiaan tai muodostaa ehyttä kertomusta esimerkiksi viikonlopustaan. Kehityksellisessä kielihäiriössä sanojen löytäminen voi olla vaikeaa, keskustelun aiheessa pysyminen mahdotonta tai lukeminen niin hidasta, että virkettä lopettaessa alku on jo unohtunut. Kertomisen haasteiden on erityisesti todettu nostavan riskiä sosiaalisten ongelmien muodostumiselle ja edelleen rikoksiin ajautumiselle.
Kehityksellisessä kielihäiriössä sanojen löytäminen voi olla vaikeaa, keskustelun aiheessa pysyminen mahdotonta tai lukeminen niin hidasta, että virkettä lopettaessa alku on jo unohtunut. Kertomisen haasteiden on erityisesti todettu nostavan riskiä sosiaalisten ongelmien muodostumiselle ja edelleen rikoksiin ajautumiselle.
Rikostaustaisten nuorten kielelliset vaikeudet ovat voineet jäädä huomaamatta terveydenhuollossa jo neuvolaiässä ja edelleen myöhemmin kouluiässä. Ne ovat voineet jäädä piiloon tunnesäätelyn vaikeuksien, käytöshäiriöiden tai eriasteisten oppimisvaikeuksien taakse. Väärin ymmärretyksi tulemisen kokemus voi johtaa häiriökäyttäytymiseen, aggressiivisuuteen ja päihteiden käyttöön. Etenkin huumeiden käytön myötä moni astuu rikolliselle polulle. Haasteita voi olla vaikea tunnistaa myöhemmin senkin vuoksi, että nuori on voinut oppia kompensaatiokeinoja, joilla pärjää kielen ja kommunikaation taitoja vaativissa tilanteissa. Vaikeuksien peittely voi johtaa kuitenkin uupumiseen, jonka myötä nuori voi altistua erilaisille mielenterveyden ongelmille. Myös vuorovaikutuksen haasteet voivat aiheuttaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita ja tätä kautta mielenterveysongelmia sekä antisosiaalista käyttäytymistä.
Kansainvälisten tutkimusten (Snow, 2019; Sanger & Johnson ym., 2019; Aaltonen, 2010) mukaan suurin osa rikostaustaisista nuorista on jo alle kouluikäisinä jäänyt ilman kehityshaasteiden tarkempaa tutkimusta ja niihin suunnattua tukea, esimerkiksi puheterapiaa. Suomessakin tuen piiriin pääsemisessä on isoja alueellisia eroja.
Erilaiset Rikosseuraamuslaitoksen järjestämät keskusteluun painottuvat kuntouttamisohjelmat, kuten päihdekuntoutus ja uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtäävät ohjelmat voivat olla hyödyttömiä, mikäli niitä läpikäyvä nuori ei kykene ilmaisemaan omia tarpeitaan tai näkemyksiään.
Nuori rikoksen tekijä käy läpi oikeusprosessin, mahdollisia nuorisorangaistuksen ohjelmia sekä lopulta sopeutuu rangaistuksen, kuten vankilan, jälkeiseen elämään. Kielelliset haasteet voivat jo kuulusteluissa näkyä siten, etteivät rikos- ja lakitermit kielen ymmärtämisen haasteiden vuoksi avaudu. Pahimmassa tapauksessa nuori ei hahmota, mistä häntä syytetään. Erilaiset Rikosseuraamuslaitoksen järjestämät keskusteluun painottuvat kuntouttamisohjelmat, kuten päihdekuntoutus ja uusintarikollisuuden vähentämiseen tähtäävät ohjelmat voivat olla hyödyttömiä, mikäli niitä läpikäyvä nuori ei kykene ilmaisemaan omia tarpeitaan tai näkemyksiään. Vaikeudet ymmärtää keskustelua ja ilmaista itseä voivat johtaa prosesseista vetäytymiseen ja jopa puolustuskyvyttömyyteen oikeudenkäynnissä.
Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmat vaativat kielellisiä taitoja
Rikosseuraamuslaitoksen keskeinen tavoite on ”tarjota vangille ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaalle sellaista kuntoutusta, joka tukee rikollisuudesta irtautumista ja paluuta yhteiskuntaan rangaistusajan jälkeen.” (Rikosseuraamuslaitos, 2025). Rikosseuraamuslaitos tarjoaa päihdekuntoutusta, kuntouttavia toimintaohjelmia, rikosperustaisia ohjelmia (kuten väkivaltarikoksille suunnattu ohjelmatoiminta), sosiaalista kuntoutusta sekä tukea järjestäytyneestä rikollisuudesta irtautumiseen.
Kuntoutus- ja ohjelmatyö rakentuu monilta osin kielellisiä taitoja vaativaan työskentelyyn: psykoedukaation ja neuvonnan vastaanottamiseen, keskusteluun joko yksilöllisesti tai ryhmissä sekä kokemusten jakamiseen ja kerrontaan. Osittain vaaditaan taitavaa kielitaitoa, kuten kykyä jäsentää ja eritellä omia ajatusvääristymiä, kykyä pukea tunteita sanoiksi ja problematisoida käyttäytymistään keskustelun avulla.
Kielelliset vaikeudet voivat aiheuttaa nuoressa vastustusta osallistua toimintaan mukaan, sillä osallistumisen tarkoitus saattaa omalta kohdalta vaikuttaa epäselvältä. Virheellisesti nuoren reaktio saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi.
Puheterapialla apua kielellisiin vaikeuksiin
Diagnoosin ja oikea-aikaisen tuen puuttuessa kielihäiriöiselle nuorelle voi kehittyä eriasteisia psykososiaalisia vaikeuksia, jotka edelleen pahimmillaan johtavat koulupoissaoloihin, koulunkäynnin keskeytymiseen ja rikoksiin ajautumiseen. Kielelliset vaikeudet tulisi tunnistaa viimeistään oikeusprosessiin ajautuessa, sillä siihen sisältyvät keskustelut vaativat nuorelta laajempia kielellisiä, kommunikatiivisia ja sosiaalisia taitoja kuin arkipäiväiset tilanteet. Tietoisuuden lisääminen sekä nuorten rikoksentekijöiden keskuudessa työskenteleville ammattilaisille että nuorille itselleen on hyvin tärkeää, mikäli uusintarikollisuuden kierre halutaan katkaista.
Suomessa puheterapian vastuualueeseen kuuluvat yksilön puheen, kielen ja vuorovaikutuksen sekä äänen häiriöiden ennaltaehkäisy, tutkimus ja kuntoutus. Puheterapeutti arvioi ja kuntouttaa myös syömis- ja nielemistoimintoja. Käytännössä lasten kielellisten haasteiden osalta intensiivinen tuki ja kuntoutus päättyy usein kouluiässä, eikä valtakunnallista järjestelmää esimerkiksi yläkouluikäisten puheterapeuttiselle seurannalle ole olemassa. Toistaiseksi Suomessa ei siis vielä tunnisteta, seulota tai seurata systemaattisesti nuorten vuorovaikutushaasteita.
Toistaiseksi Suomessa ei siis vielä tunnisteta, seulota tai seurata systemaattisesti nuorten vuorovaikutushaasteita.
Puheterapiainterventioilla on maailmalla osoitettu lyhyen aikavälin hyötyjä rikostaustaisten nuorten kielelliseen ja kommunikatiiviseen suoriutumiseen sekä käytökseen. Viime vuosina Britanniassa ja Australiassa on otettu puheterapeuttinen kuntoutus mukaan osaksi nuorille rikollisille tarjottavia palveluja. Käytännöillä vaikuttaa olevan lupaavia tuloksia. Rangaistuksen saajat kokevat ymmärtävänsä tuomionsa ja puheterapeuttisella kuntoutuksella on voitu vaikuttaa kielellisiin taitoihin tuomion aikana.
Puheterapiainterventioiden myötä nuorilla rikoksentekijöillä voisi olla Suomessakin mahdollisuus tukeen erityisesti ymmärtämisen, kerronnan sekä kielen sosiaalisen käytön haasteissa.
Tutkimuksen myötä tietoutta ja tukitoimia
Suomessa rikostaustaisten nuorten kielellisten taitojen logopedinen tutkimus on vasta aluillaan. Loppuvuodesta 2024 käynnistyi Helsingin yliopiston Lääketieteellisen tiedekunnan Logopedian osaston, Helsinki Brain & Mindin ja Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteishanke Nuorten vankien yhdenvertaisen osallisuuden tukeminen kielellisten vaikeuksien tunnistamisen ja kuntoutuksen kautta (lue lisää: https://www.helsinki.fi/fi/projektit/nuorten-kehityksellinen-kielihairio, https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveyserot/kielellisista-vaikeuksista-karsivat-ovat-yliedustettuina-vankiloissa-miksi-ongelmaan-ei-tartuta-ennen-kuin-koulu-jaa-kesken?sfnsn=mo ). Hankkeen tavoitteena on kehittää ratkaisuja, jotka tukevat rikostaustaisten nuorten kommunikaatiotaitoja ja ehkäisevät syrjäytymistä.
Paitsi Helsingin yliopiston hankkeessa, myös Tampereen yliopistossa työn alla oleva väitöskirjatutkimukseni tarkastelee rikostaustaisten nuorten kielellisiä taitoja. Väitöskirjatutkimus keskittyy tarkastelemaan nuorten kerrontataitoja ja niiden ymmärrettävyyttä. Mukana tutkittavina on sekä nuoria että heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia. Tavoitteena on tuoda esiin nuorten omia käsityksiä kerronnan taidoista ja selvittää, millaista nuorten kerronta on. Tuloksia ja niiden soveltamismahdollisuuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi Rikosseuraamuslaitoksen tarjoamissa keskusteluun painottuvissa ohjelmissa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kielellisiä taitoja voidaan tukea vielä aikuisuudessakin. Puheterapialla voidaan tukea osallisuutta ja edesauttaa nuorisorangaistuksen ohjelmista hyötymistä, mikä tukee integroitumista yhteiskuntaan vankila-ajan jälkeen.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan kielellisiä taitoja voidaan tukea vielä aikuisuudessakin. Puheterapialla voidaan tukea osallisuutta ja edesauttaa nuorisorangaistuksen ohjelmista hyötymistä, mikä tukee integroitumista yhteiskuntaan vankila-ajan jälkeen.
Rikoskäyttäytymisen taustat eivät synny tyhjiössä, eivätkä kielelliset vaikeudet yksin selitä rikollista käyttäytymistä. Ne rakentuvat usein monisyisistä kokemuksista, joissa varhainen tuki ja ammattilaisten tarjoama apu voivat toimia ratkaisevassa roolissa. Tietoisuuden lisääminen kielellisten taitojen vaikutuksista elämään suojaa nuorten mielenterveyttä tukemalla itsetuntemusta, itsetuntoa ja kykyä puolustaa omia oikeuksia.
Lähteet
Aaltonen, M. (2010). Nuorten aikuisten koulupudokkuus, työttömyys ja väkivaltarikollisuus – väkivallan tekijät ja uhrit kansallisesti edustavan rekisteriaineiston valossa. Oikeus, 39(3), 220–247.
Anderson, S., Hawes, D. & Snow, P. (2016) Language impairments among youth offenders: a systematic review. Children and Youth Services Review, 65, 195–203. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2016.04.004
Boardman, L., Crichton, C., & Butterworth, S. (2016). When you can’t talk about it: Using Talking Mats to enable an offender with communication difficulties to express his thoughts and beliefs. Probation Journal, 63(1), 72–79. https://doi.org/10.1177/0264550515620689
Bryan, K., Garvani, G., Gregory, J. & Kilner, K. (2015). Language difficulties and criminal justice: the need for earlier identification. International Journal of Language & Communication Disorders, 50(6), 763–775. https://doi.org/10.1111/1460-6984.12183
Cronin, P., & Addo, R. (2021). Interactions with youth justice and associated costs for young people with speech, language and communication needs. International Journal of Language & Communication Disorders, 56(4), 797–811. https://doi.org/10.1111/1460-6984.12628
Gregory, J., & Bryan, K. (2011). Speech and language therapy intervention with a group of persistent and prolific young offenders in a non-custodial setting with previously undiagnosed speech, language and communication difficulties. International Journal of Language & Communication Disorders, 46(2), 202–215. https://doi.org/10.3109/13682822.2010.490573
Pekkala, S., Urrio, L., & Rainò, P. (2022). Rikostaustaisten nuorten puheen, kielen ja kommunikaation vaikeudet. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 59(3). https://doi.org/10.23990/sa.102603
Rikosseuraamuslaitos. (2.5.2025). Kuntoutus. https://rikosseuraamus.fi/fi/index/seuraamukset/kuntoutus.html.
Sanger, D., Johnson, A., TenHulzen, P., Ritzman, M. & Lambert, M. (2019). Juvenile offenders with co-occurring language and behavior problems: Language suggestions. Journal of Correctional Education, 70(1), 20–35.
Snow, P. (2019). Speechlanguage pathology and the youth offender: epidemiological overview and roadmap for future speechlanguage pathology research and scope of practice. Language Speech Hearing Service Sch;50, 324–339.
Snow, P., Bagley, K., & White, D. (2018). Speech-language pathology intervention in a youth justice setting: Benefits perceived by staff extend beyond communication. International Journal of Speech Language Pathology, 20(4), 458–467. https://doi.org/10.1080/17549507.2017.1297484
Snow, P., & Powell, M. (2005). What’s the story? An exploration of narrative language abilities in male juvenile offenders. Psychology, Crime & Law, 11(3), 239–253. https://doi.org/10.1080/1068316042000209323
Snow, P., & Woodward, M. (2017). Intervening to address communication difficulties in incarcerated youth: A Phase 1 clinical trial. International Journal of Speech Language Pathology, 19(4), 392–406. https://doi.org/10.1080/17549507.2016.1216600
Snow, P., Sanger, D., Caire, L., Eadie, P. & Dinslage, T. (2015). Improving communication outcomes for young offenders: a proposed response to intervention framework. International Journal of Language & Communication Disorders, 50(1), 1–13. https://doi.org/10.1111/1460-6984.12117
Suomen Puheterapeuttiliitto. (10.10.2025). Puheterapiapalvelut. https://puheterapeuttiliitto.fi/puheterapia/puheterapiapalvelut/
Swain, N., Eadie, P., & Snow, P. (2020). Speech and language therapy for adolescents in youth justice: A series of empirical single‐case studies. International Journal of Language & Communication Disorders, 55(4), 458–479. https://doi.org/10.1111/1460-6984.12529
