Tasa-arvopolitiikan pyrkimyksiin sopiva tieto
Kirjoitukseni Sukupuolen määritelmä kokemuksena tuo ratkaisemattomat ongelmat tasa-arvopolitiikan kentälle uudessa muodossa Alusta!:lla poiki vastineen. Jatkan keskustelua sukupuolta koskevassa tiedossa tapahtuneesta muutoksesta, jonka lopputulema on nähtävillä lainsäädännössä ja valtiollisissa instituutioissa. Muutoksen myötä 2010- ja 2020-luvuilla lakiin ja valtiollisiin instituutioihin tuotiin uusi määritelmä sukupuolesta. Tämän määritelmän mukaan sukupuoli on yksilön kokemus, joka tulee todeksi hänen omalla lausumallaan. Määritelmä sai oikeudellisen aseman kahdessa lakiuudistuksessa.
Vuodesta 2015 lähtien tasa-arvolaissa on naisten ja miesten lisäksi nimetty syrjinnän kategoriana sukupuoli-identiteetti, joka määritellään yksilön kokemukseksi sukupuolestaan. Vuonna 2023 voimaan tulleen lakiuudistuksen myötä täysi-ikäinen kansalainen voi muuttaa juridisen sukupuolimerkintänsä toteamalla oman sukupuolikokemuksensa. Uusi määritelmä sukupuolesta on otettu käyttöön myös Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimivassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksessa, joka edustaa valtiollisesti tunnustettua tiedonmuodostusta.
Tässä tekstissä tarkastelen tietoa, joka määrittelee sukupuolen kokemukseksi, joka todentuu yksilön omalla lausumalla asiasta.
Tässä tekstissä tarkastelen tietoa, joka määrittelee sukupuolen kokemukseksi, joka todentuu yksilön omalla lausumalla asiasta. Keskityn lääketieteelliseen tietoon, johon myös kirjoittajat vastineessaan viittaavat. Lisäksi peilaan sukupuolen uutta määritelmää suhteessa tietoon, jota on tuotu osaksi institutionalisoidun tasa-arvopolitiikan kenttää puolen vuosisadan ajan.
Lääketieteellinen tieto oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen lakiuudistuksessa
Lääketieteen piirissä tehtävällä tiedonmuodostuksella oli kiinnostava rooli juridisen sukupuolen vahvistamista koskevassa lakiuudistuksessa ja asian ympärille muodostuneessa poliittisessa liikehdinnässä. Lakiuudistuksessa lähdettiin liikkeelle tilanteesta, jossa juridisen sukupuolimerkinnän vaihtamisen yhtenä edellytyksenä oli lääketieteellinen selvitys siitä, että ihmisellä on pysyvä kokemus vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta. Tälle ilmiölle on lääketieteen piirissä tarjolla nimitys transsukupuolisuus. Keskeistä transsukupuolisuudessa on dysforia, joka on lääketieteen erikoisalan psykiatrian kehittämä diagnostinen nimitys sukupuoleen kytkeytyvälle pahalle ololle ja ahdistuneisuuden tunteelle. Dysforia on kliininen määritelmä kokemukselle. Kun ilmiö tuodaan lääketieteen piiriin, avautuu myös väylä kehittää toimenpiteitä, joilla ilmiötä on tarkoitus hoitaa. Dysforian kohdalla hoitotoimenpiteiksi on kehitetty kirurgisia ja hormonaalisia toimenpiteitä, joilla muokataan yksilön toissijaisia sukupuolipiirteitä.
Lakimuutoksessa tavoiteltiin sitä, että oikeudellisen sukupuolen vahvistaminen irrotetaan lääketieteellisistä tutkimuksista ja toimenpiteistä. Tavoitteena oli tilanne, jossa yksilö voi vaihtaa sukupuolimerkintänsä antamalla lausuman omasta kokemuksestaan.
Lain valmistelussa mukana olleet lääketieteen instituutioiden edustajat esittivät toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Näkemykset poikkesivat toisistaan siinä, mitkä ovat dysforian ja transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit sekä tulisiko alaikäiset asettaa kehon sukupuolipiirteitä muokkaavien toimenpiteiden kohteeksi vaiko ei.
Osa lääketieteen instituutioiden edustajista myös haastoi koko dysforian ja transsukupuolisuuden ilmiön. 2000-luvulla nähtävillä oleva ilmiö poikkeaa merkittävällä tavalla siitä, jolle 1950-luvulta lähtien aletiin kehittää hoidollisia toimenpiteitä[1].
Aikaisemmin kyse oli ensisijaisesti pienestä määrästä aikuisia miehiä, jotka kokivat miehenä elämisen vaikeana. Tämän kokemuksen kanssa he hakeutuivat potilaiksi asiaan vihkiytyneisiin klinikoihin. Ratkaisuksi tähän kokemukseen alettiin kehittää hormonaalisia ja kirurgisia toimenpiteitä. (Raymond 1994/1979, 19–38; Stock 2021, 16–20.) Nykyään poliklinikoille tutkimuksiin hakeutuvat ennen kaikkea nuoret naiset. Määrä on lisääntynyt rajusti 2010-luvulla. (Kaltiala ym. 2019; Kaltiala-Heino ym. 2018.) Sukupuolen oikeudellista vahvistamista koskevassa lainvalmistelussa lääketieteen instituutioiden edustajat toteavat murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten määrän kasvun tutkimuksiin hakeutumisessa kuten myös sen, että kasvun syytä ei lääketieteen piirissä tunneta[2].
Naisen kehon sukupuolipiirteisiin kohdistettavien esteettisen kirurgian toimenpiteiden perustelu terveysargumentilla ei ole uusi ilmiö.
Nuorten naisten hakeutuminen poliklinikoille tutkimuksiin tarkoittaa käytännössä sitä, että naiset asettavat kehonsa enenevissä määrin hormonaalisten ja kirurgisten toimenpiteiden potentiaaliseksi kohteeksi. Toimenpiteillä pyritään muokkaamaan ruumiin toissijaisia sukupuolipiirteitä eli niillä on ulkonäköä muokkaava esteettinen tavoite. Diagnostinen peruste ulkonäköä muokkaaville toimenpiteille on dysforia.
Naisen kehon sukupuolipiirteisiin kohdistettavien esteettisen kirurgian toimenpiteiden perustelu terveysargumentilla ei ole uusi ilmiö. 1980- ja 1990-luvuilla Yhdysvalloissa käynnistettiin valistuskampanjoita, joissa naisille vakuuteltiin, että pienet rinnat ovat fyysinen vajavaisuus ja sairaus, jonka seurauksena potilas kärsii riittämättömyyden ja vaillinaisuuden tunteista. Kampanjassa oli mukana plastiikkakirurgien yhdistys, joka koostui ammatinharjoittajista, jotka tarjosivat kirurgisia ratkaisuja pienten rintojen aiheuttamaan riittämättömyyden tunteeseen. (Raymond 1994/1979, xvii–xviii.) Kun riittämättömyyden kokemukseen tarjottiin naisille hoidoksi rintojen suurentamista asentamalla implantit, dysforiaksi diagnosoidun kokemuksen kohdalla hoitotoimenpiteenä on rintojen poistaminen.
Kokemus kliinisenä ilmiönä
On pitkät perinteet kriittiselle tarkastelulle, joka kohdistuu ihmisen toiminnan ja kokemuksen medikalisointiin eli kehystämiseen lääketieteen ilmiöiksi. Kun ahdistus ja muu epämiellyttävä kokemus medikalisoidaan, lääketieteen ja ennen kaikkea lääketieteen erikoisalan psykiatrian odotetaan tarjoavan teknisluonteisia ratkaisuja ihmiselämään kuuluviin eettisiin dilemmoihin ja niiden tuottamaan ahdinkoon (Szasz 1970; 1975). Medikalisointiin kuuluu myös terapeuttisten tekniikoiden kehittely, joiden avulla poikkeavuudet voidaan muokata normaalina pidetyn toiminnan piiriin sopiviksi. Tekniikoiden manipulatiiviset pyrkimykset oikeutetaan tavoitteella, joka nimetään hyvinvoinniksi (Rieff 1966).
Psykiatrian piirissä kehiteltyjä diagnooseja on historiassa käytetty selittämään naisten toimintaa, joka poikkeaa normaalista ja toivotusta etenkin avioliiton, lisääntymisen, perhe-elämän ja seksuaalikäyttäytymisen osalta. Suomessa poikkeavan toiminnan vuoksi parantumattomasti mielisairaiksi arvioituja naisia lähetettiin Seilin saarelle 1800-luvun jälki- ja 1900-luvun alkupuoliskoilla (Ahlbeck-Rehn 2006). Nämä naiset olivat etupäässä itsellisiä ja köyhiä. Saarella suoritetut tutkimukset kohdistuivat muun muassa kuukautiskiertoon, raskauksiin ja keskenmenoihin. Naisruumiin toimintoja käytettiin diagnostiikan välineinä, kun etsittiin syytä mielisairaudeksi määritellylle naisten poikkeavalle toiminnalle.
Diagnooseja on käytetty oikeuttamaan sosiaalisen kontrollin ja kurinpidon toimenpiteitä. Ilmiön asettaminen lääketieteellisen tiedonmuodostuksen piiriin avaa mahdollisuuden purkaa ilmiöön ja toimintaan liitetty stigma eli häpeäleima.
Diagnooseja on käytetty oikeuttamaan sosiaalisen kontrollin ja kurinpidon toimenpiteitä. Tämän lisäksi diagnooseilla ja ilmiöön kohdistetulla lääketieteellisellä huomiolla on rooli niissä prosesseissa, joiden myötä ihmiselle muodostuu kokemus siinä välittömässä sosiaalisessa todellisuudessa, jossa hän elää. Ilmiön asettaminen lääketieteellisen tiedonmuodostuksen piiriin avaa mahdollisuuden purkaa ilmiöön ja toimintaan liitetty stigma eli häpeäleima (Epstein 2022). Kun ihminen käyttää runsaasti alkoholia ja käytön seurauksena tärvelee elämän itseltään ja läheisiltään, hän on sairastunut alkoholismiin. Kun ihminen istuu, makaa, ylensyö ja juo itselleen toimintarajoitteita, häneen iski krooninen sairaus nimeltä lihavuus. Ihmisen toiminnan tarkastelu kliinisenä ilmiönä tarjoaa suojaa sosiaaliselta halveksunnalta, jota ryyppääminen ja ylensyönti voivat saada aikaan.
Aatehistoriallinen tutkimus on tuonut esiin, kuinka erityisesti kokemukselle ja mielen liikkeille annetut diagnoosit ovat toimineet välineinä myös sosiaalisen arvonannon muodostumisessa. Historian saatossa melankolian synkät tunteet ovat olleet osoitus milloin yläluokkaisen miehen statukseen kuuluvasta herkkyydestä, milloin naisen vajavaisuudesta, jolle tulee asettaa diagnostiset kriteerit. Melankolian ilmenemisen tavat ovat olleet myös tapa viestittää taiteellisuutta ja luovaa mielenlaatua. (Johannisson 2012.)
Aatehistoriallinen tutkimus on tuonut esiin, kuinka erityisesti kokemukselle ja mielen liikkeille annetut diagnoosit ovat toimineet välineinä myös sosiaalisen arvonannon muodostumisessa.
Mielikuvaa luovuudesta ja taiteellisuudesta on pönkitetty myös psykiatrian ulkopuolisilla diagnooseilla. Tuberkuloosin riuduttama keho saattoi tuoda 1900-luvun alkupuolella runoilijalle taiteilijamyyttiin sopivaa eteeristä hohtoa (Maijala 2012).
Ensisijaisesti naisiin kohdistettu diagnoosi hysteria tarjosi mahdollisuuden kapinoida naiseuden vallitsevia ihanteita vastaan. Lisäksi niille naisille, jotka osasivat toteuttaa esimerkillisesti hysterian diagnostisiin kriteereihin kuuluvia ruumiin asentoja ja teatraalisia eleitä tarjoutui 1800-luvun Ranskassa mahdollisuus paistatella julkisuudessa huomion keskipisteenä näytösluonteisissa tilaisuuksissa, joissa tuota sairautta havainnollistettiin.
Samaan aikaan kun naisruumis on toistuvasti asetettu lääketieteen piirissä kehitettyjen toimenpiteiden kohteeksi tavoilla, jotka sittemmin on hylätty epätarkoituksenmukaisina, naisten tosiasialliset gynekologiset vaivat ovat jääneet toissijaisiksi lääketieteellisen tiedontuotannon huomion ja resurssien kohdistamisessa.
Transsukupuolisuus kliinisenä ilmiönä
Transsukupuolisuuden kohdalla medikalisoinnin kritiikki on kohdistunut siihen, että sukupuolelleen epätyypillisellä tavalla elävä nainen tai mies sekä hänelle asiasta muodostuva kokemus asetetaan lääketieteellisen tarkastelun kohteeksi sen sijaan, että muutospyrkimykset kohdistettaisiin siihen yhteiskuntaan, jossa kokemus epätyypillisyydestä muodostuu. Tästä näkökulmasta katsottuna transsukupuolisuus on mukautumista kussakin ajassa ja paikassa vallitsevaan käsitykseen siitä, mikä on nainen ja mikä on mies, ja epätyypillisyyden ja ahdistuksen kokemukset ovat heijastusta tuon käsityksen kapeudesta.
Kritiikki on tuonut esiin myös heteroseksuaalisuuden keskeisyyden kulttuurisissa käsityksissä siitä, mikä on nainen ja mikä on mies. Tässä huomio on suunnattu siihen, minkälaiset yhteiskunnalliset edellytykset ovat olemassa sellaiselle elämälle, jossa naiseus, naisfeminiinisyys ja naismaskuliinisuus eivät määrity suhteessa mieheen vaan toiseen naiseen. (Jeffreys 2014; Raymond 2021; 1994/1979.) Näissä muutospyrkimyksissä keskeisiksi tekijöiksi eivät nouse pohdinnat sukupuolesta yksilön identiteettinä eivätkä lääketieteen osa-alueiden kehittämät toimenpiteet.
2020-luvun suomalainen transaktivismi ottaa toisenlaisen asennon suhteessa lääketieteen tiedonmuodostukseen ja sen tarjoamiin ratkaisukeinoihin. Psykiatrisia diagnooseja tai niihin hoitomuodoiksi kehiteltyjä kirurgisia ja hormonitoimintaan kajoavia toimenpiteitä ei nähdä tekniikoina, jotka nojaavat kapeaan käsitykseen siitä, miltä naisten ja miesten tulee näyttää ja millä tavoin elämänsä elää. Sen sijaan ongelmana nähdään se, että toimenpiteiden piiriin ei pääse omalla ilmoituksella, sillä lääketieteen instituutiot käyttävät päätäntävaltaa siinä, kuka toimenpiteiden kohteeksi asetetaan ja millä kriteereillä. Näitä vaatimuksia aktivistit esittivät tempauksessa, jossa he ottivat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan symbolisesti haltuunsa (Savallampi ym. 2025). Pyrkimykset, joita aktivistitoiminnassa kuvataan radikaaleiksi ja vallankumouksellisiksi, kiinnittyvät lääketieteen tiedonmuodostukseen. Ne ottavat annettuna toimenpiteet, joita on kehitetty lääketieteen erikoisalojen piirissä hoidoksi kokemukselle, jolle on annettu diagnoosi.
Kahdella raiteella kulkeva tiedonmuodostus tasa-arvopolitiikan kentällä
Sukupuolta poliittisena kysymyksenä käsittelevässä tiedossa on nähtävillä muutos institutionaalisen tasa-arvopolitiikan kentällä 2010-luvulla. Tällä kentällä yksi toimija on tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE). Se on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva pysyväluonteinen neuvoa-antava asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on tehdä aloitteita ja keskustelunavauksia sekä antaa lausuntoja lainsäädännön ja muiden toimenpiteiden kehittämiseksi tasa-arvopolitiikan kentällä[3]. Puolueet ovat edustettuna TANE:ssa eduskuntavaalituloksen mukaisessa suhteessa. Lisäksi neuvottelukunnan kokoonpanoon kuuluu virkahenkilöitä ja jäseniä järjestökentältä kuten nais- ja miesjärjestöistä sekä SETA ry:stä.
Tasa-arvoa koskevan tutkimustoiminnan edistäminen ja tutkimustulosten hyödyntäminen on ollut olennainen osa TANE:n toimintaa vuodesta 1972 alkaen, jolloin ensimmäinen tasa-arvoasian neuvottelukunta nimitettiin. Tutkimustiedolle annetaan keskeinen rooli etenkin jaostoissa, joita TANE voi keskuudestaan asettaa sekä työryhmissä, joita se voi perustaa. Jaostot ja työryhmät keskittyvät tyypillisesti johonkin aihealueeseen ja TANE voi kutsua niihin asiantuntijajäseniksi aiheeseen perehtyneitä tutkijoita. Tutkimustiedon keskeisyys yhdessä puoluepoliittisen edustuksen tuoman painoarvon kanssa tekee TANE:sta huomionarvoisen kentän, jolla kehkeytetään tietoa sukupuolesta poliittisesti relevanttina kysymyksenä.
Kuvailen sukupuolta koskevaa tutkimustietoa, jota käsiteltiin Tasa-arvoasian neuvottelukunnan Kasvatus- ja koulutustyöryhmässä toimikaudella 2011–2015[4]. Tuolle kaudelle osuu tasa-arvolakiuudistus, jossa lakiin tuotiin sukupuoli ilmiönä, joka määritellään kokemukseksi ja nimetään sukupuoli-identiteetiksi. Kuvailuni havainnollistaa muutoksen suhteessa aistimellisesti havaittavaan materiaaliseen todellisuuteen sukupuolta koskevassa tiedonmuodostuksessa, mikä herätti vastineessa kysymyksiä.
Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena toimikaudella 2011–2015 oli sukupuolen mukaisen segregaation lieventäminen koulutuksessa ja työelämässä. Opetus- ja kulttuuriministeriö laati aiheesta raportin[5], jota käsiteltiin Kasvatus- ja koulutustyöryhmässä. Raportin laadinnassa mukana ollut virkahenkilö taustoitti asiaa kertomalla, että segregaatioon liittyviä hankkeita on viimeisten 20 vuoden aikana ollut valtionhallinnossa noin 300. Aihe on siis tasa-arvopolitiikan kentällä kovin tuttu.
Työelämän segregaatiota eli tilannetta, jossa naiset tekevät työkseen yhdenlaisia asioita kuten hoivaamista ja sosiaali- ja terveysalan töitä ja miehet toisenlaisia asioita kuten rakentamista ja teknisen alan töitä, ei lähestytä luonnonlain kaltaisena asiaintilana, kuten ei myöskään sitä, että miehet vuodesta toiseen päätyvät johtopesteihin myös niillä aloilla, joilla muutoin ovat vähemmistönä. Sen sijaan Kasvatuksen ja koulutuksen työryhmässä suunnattiin huomioita siihen minkälaista mallia lapset ja nuoret saavat siihen, minkälaisia asioita naiset ja miehet voivat tehdä työkseen. Erot tyttöjen ja poikien toiminnassa tunnistetaan myös koulutus- ja ammatinvalinnan ulkopuolella. Työryhmässä on läsnä tieto siitä, että ryhmätasolla tarkasteltuna tytöt kääntyvät sisäänpäin ja masentuvat kun pojat puolestaan suuntaavat toimintansa itsestä ulospäin esimerkiksi aggressiivisena käyttäytymisenä.
Erot tyttöjen ja poikien toiminnassa kytketään työryhmässä siihen, minkälainen käsitys lapselle muodostuu itsestään ja sukupuolesta niiden havaintojen pohjalta, joita hän tekee välittömässä kasvuympäristössään. Käsityksen muodostumisessa keskeiseen osaan nostetaan lapsen käyttäytymiseen kohdistetut odotukset, joita vanhempien ja perhepiirin sekä kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisten toiminta lapselle viestii. Ilmiötä kuvataan työryhmässä tapaistumiseksi. Tapaistuminen viittaa prosessiin, jossa toiminnasta tulee toistojen kautta rutiininomaista tekemistä, joka ei edellytä erityistä pohdintaa. Eroille tyttöjen ja poikien toiminnassa ei etsitä syytä mielenliikkeistä tai muulla tavoin lapsen sisimmästä. Sen sijaan huomio kohdistetaan toimintaan, jota lapsi ympärillään havainnoi ja jonka perusteella hänelle muodostuu käsitys sukupuolesta.
Tapaistuminen viittaa prosessiin, jossa toiminnasta tulee toistojen kautta rutiininomaista tekemistä, joka ei edellytä erityistä pohdintaa. Eroille tyttöjen ja poikien toiminnassa ei etsitä syytä mielenliikkeistä tai muulla tavoin lapsen sisimmästä. Sen sijaan huomio kohdistetaan toimintaan, jota lapsi ympärillään havainnoi ja jonka perusteella hänelle muodostuu käsitys sukupuolesta.
Tapaistuminen osoittaa nähdäkseni suuntaa myös sille, mitä muutos edellyttää nykytilanteessa, jossa naisten ja miesten toiminta on eriytynyttä sillä se nojaa opittuihin käsityksiin naisista ja miehistä.
Tapaisuuteen kohdistuva muutos tarkoittaisi tekoina sitä, että naiset itsestään selvästi ja toistuvasti toimisivat tavoilla, jotka ovat naisille kyseisessä ajassa ja paikassa epätyypillisiä, ja vastustaisivat sosiaalista tai muuta painetta siirtyä naisille tyypillisen toiminnan pariin. Lisäksi naiset jatkaisivat toimintaansa miesenemmistöisellä kentällä myös silloin, kun heidän toimintansa seurauksena miehet menettäisivät päätäntävaltaa, toimintamahdollisuuksia, rahaa tai muuta resurssia, joista ovat kyseisellä kentällä toimiessaan päässeet nauttimaan.
Tällä tekemisellä nainen omalta osaltaan laajentaa käsitystä siitä, minkälainen toiminta on naisille mahdollista ja tavallista, mikä toimii esikuvana muille naisille ja tytöille. Vastaavasti mies, joka pukeutuu naisten vaatteisiin ja käyttää meikkiä tai muulla tavoin toimii miehille epätyypillisellä tavalla, asettuisi kohtaamaan suoraselkäisesti ne ei-toivotut reaktiot, joita hänen toimintansa toisissa miehissä mahdollisesti saa aikaan sen sijaan, että hän hakeutuisi naisten tiloihin asettaen naiset toimintansa yleisöksi ja ymmärtäjäksi.
Samalla toimikaudella Kasvatus- ja koulutustyöryhmässä käsiteltiin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanketta[6], jonka toteuttivat Nuorisotutkimusseura ja SETA ry. Vastaajaryhmää kutsutaan sateenkaarinuoriksi, jonka kerrotaan tarkoitettavan homoja, lesboja, biseksuaaleja, transnuoria, intersukupuolisia ja queer-nuoria, sekä muita nuoria, jotka haastavat sukupuolen ja seksuaalisuuden normeja. Hankkeen aineisto koottiin kyselyllä, kirjoituskeruulla ja nuorten ryhmätyöskentelyllä, vastaajien ikä oli 15–25 vuotta.
Kasvatus- ja koulutustyöryhmässä tutustuttiin hankkeen avovastauksiin, joissa tyttö kertoo poikien kiusaavan häntä. Kiusaamisen syynä on tytön poikamaisuus, jota pojat eivät katso hyvällä. Vastauksissa tyttö kuvailee tyytymättömyyttään tilanteeseen, jossa hän tahtoisi olla poikaporukan touhuissa mukana mutta pojat eivät huoli häntä mukaan. Hän kertoo toivovansa, että pojat näkisivät hänet yhtenä pojista, kuten hän itse asian kokee.
Segregaation yhteydessä esittelemäni näkemys tapaisuudesta, jossa käsitys sukupuolesta muodostuu sen perusteella mitä ihminen ympäristöstään toistuvasti havainnoi, johtaa tulkitsemaan tytön kertomuksen esimerkkinä siitä, minkälaista on elää tyttönä sukupuolittuneessa maailmassa. Avovastauksesta voi lukea myös sitä, mitä tämä voi saada aikaan kokemuksellisesti eli tilanteen, jossa epätyypillinen tyttö voi päätyä tulkintaan, että hän ei ole tyttö laisinkaan.
Käsitys sukupuolesta muodostuu sen perusteella mitä ihminen ympäristöstään toistuvasti havainnoi.
Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeessa tytön esittämä toive tulla nähdyksi poikana poikien joukossa tulkitaan kuitenkin toisin. Esimerkin kaltaiset lausumat toimivat hankkeessa todistuksena siitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi ja että ihmisen sukupuoli on hänen itsensä määriteltävissä oleva asia. Hankkeen tiedonmuodostuksessa on huojuntaa suhteessa tietoon, jota muodostetaan aistimellisesti tehtävän havainnon perusteella. Esimerkissä vastaajan kokemus muodostuu suhteessa siihen, mitä hän ympärillään näkee eli poikien toimintaa. Hän ei havainnoi kenenkään sisäistä sukupuoli-identiteettiä. Näistä havainnoista vastaaja kuitenkin tekee johtopäätöksen, joka koskee hänen omaa sukupuoltaan identiteetin ilmiönä.
Kuvatun kaltaisia vastauksia käytetään hankkeessa osoituksena sukupuolen moninaisuudesta. Sukupuolen moninaisuus on sanapari, jota käytetään myös TANE:n toiminnassa ja sille annettu merkityssisältö muuttui 2010-luvulla. Aikaisemmin sukupuolen moninaisuudella tarkoitettiin sitä, että on monenlaisia tapoja elää naisena ja miehenä. Tasa-arvopyrkimysten yhteydessä on nähty tärkeänä pitää esillä näitä monenlaisia tapoja, jotta naiset ja miehet päätyisivät elämässään sellaisen tekemisen piiriin, joka sopii heidän kiinnostuksen kohteisiinsa ja kykyihinsä sen sijaan, että ihmiset rajaisivat mahdollisuuksiaan kapeasti sukupuolen mukaan esimerkiksi ammatinvalinnassa.
Toimikaudella 2011–2015 TANE asettaa toiminnassaan tavoitteeksi yhteiskunnan, jossa sukupuolen moninaisuus tunnustetaan. Sukupuolen moninaisuus määritellään erillisellä alaviitteellä koonnissa, johon kiteytetään TANE:n arvot, visio ja missio: ”sukupuolen moninaisuus tarkoittaa sitä, että sukupuoli ilmiönä on jotain enemmän ja moniulotteisempaa kuin kaksi toisilleen vastakkaista ja selvästi toisistaan erotettavaa sukupuolta. Sukupuolen moninaisuuteen kuuluvat kaikki erilaiset tavat olla nainen, mies, tai jotain muuta. Sukupuolen moninaisuus sisältää siis sekä sukupuolivähemmistöt (kuten transsukupuoliset, intersukupuoliset ja transvestiitit) että sukupuolienemmistöt (naiset ja miehet)” [7].
Uusi määritelmä sukupuolen moninaisuudesta niputtaa yhteen kokemuksen kliinisen määritelmän transsukupuolisuus, kehon sukupuolipiirteiden kehityshäiriön intersukupuolisuus ja tilanteen, jossa ihminen käyttää vastakkaisen sukupuolen vaatteita, tyypillisimmin mies, joka pukeutuu naisten vaatteisiin.
Feministinen hiljaisuus
Tasa-arvolain uudistuksen valmisteluprosessissa uusi määritelmä sukupuolesta yksilön kokemuksena, joka nimetään sukupuoli-identiteetiksi, nostatti kritiikkiä työmarkkinaosapuolten taholta. Työmarkkinaosapuolten edustajat olivat mukana lainvalmistelussa kolmikantaisen perinteen mukaisesti, koska keskittyyhän valtiollinen tasa-arvopolitiikka ja sukupuolta koskeva lainsäädäntö paljolti työelämän kysymyksiin.
Lainvalmistelussa työmarkkinakeskusjärjestö huomautti, että sukupuolivähemmistö on hankalasti määriteltävissä lainsäädännöllisesti, mikä tuo ongelmia lain käytännön toteutukseen työpaikoilla, jos vähemmistöryhmään kuulumisen kriteerinä on yksilön tuntemus asiasta, joka ei ole konkreettisesti mitattavissa. Työnantajaosapuoli puolestaan kysyi millä tavoin työnantajien on mahdollista toteuttaa heille asetettua velvollisuutta edistää tasa-arvoa naisten, miesten ja sukupuoli-identiteetin osalta käytännössä, jos sukupuoli-identiteetti on ensisijaisesti ihmisen oman tiedon varassa oleva asia eikä sitä näin ollen voi ulkopuolelta havainnoimalla todeta tai tunnistaa. Edelleen työnantajaosapuoli tiedusteli, kuinka tällaisen sukupuolimääritelmän kohdalla voidaan todentaa tai kumota väite työnantajan suorittamasta syrjinnästä. Työnantajaosapuoli kiinnitti huomiota myös siihen, että lain esitysluonnoksessa sukupuoli-identiteetti määritellään yhtäällä syväksi ja pysyväisluonteiseksi kokemukseksi ja toisaalla identiteetti kuvataan vaihtelevaksi ilmiöksi[8].
Oikeudellisen sukupuolen vahvistamista koskevan lakiuudistuksen valmistelussa rikos- ja prosessioikeuden professori totesi asiantuntijalausunnossaan, että toteutuessaan ehdotettu laki olisi radikaali muutos vallitsevaan oikeustilaan, koska sukupuolen vahvistaminen perustuisi vain hakijan omaan käsitykseen sukupuolestaan. Lisäksi yksilön tahdolle annettaisiin merkittävä valta vaikuttaa oikeuksiinsa ja velvollisuuksiinsa. Lausuja toteaa myös, että kyse on ennen kaikkea poliittisesta ja eettisestä valinnasta, johon hän ei rikosoikeuden edustajana ota kantaa[9].
Sukupuoli yksilön kokemuksena, joka todentuu tämän omalla lausumalla ilman viittauspistettä materiaaliseen todellisuuteen, kuvastaa paradigman muutosta sukupuolta koskevassa tiedonmuodostuksessa.
Sukupuoli yksilön kokemuksena, joka todentuu tämän omalla lausumalla ilman viittauspistettä materiaaliseen todellisuuteen, kuvastaa paradigman muutosta sukupuolta koskevassa tiedonmuodostuksessa. Tästä huolimatta feministiset toimijat eivät kohdistaneet voimakasta valokeilaa muutokseen, eikä muutos nostattanut feministisestä näkökulmasta laajalti vaatimusta käydä perusteellinen yhteiskunnallinen keskustelu muutoksesta, jota lakiuudistuksilla ajetaan. Tasa-arvopolitiikan tutkimuksen piirissä muutos on kuvattu lisäyksenä, jossa lakiin tuotiin naisen ja miehen rinnalle sukupuoli-identiteetti (Nousiainen 2023). Muutoksen kuvaaminen lisäyksenä ohittaa sen, että sukupuolen määrittely identiteetiksi muuttaa myös sen mitä tarkoittavat nainen ja mies (Dansky 2021).
Feministinen hiljaisuus on merkillepantavaa yhteiskunnassa, jossa sukupuolta poliittisena kysymyksenä koskevaa tietoa on tuotettu vuosikymmenien ajan tutkimuksen piirissä ja naisjärjestöjen toiminnassa, ja jossa tälle tiedolle on vakiinnutettu paikka poliittiseen päätöksentekoon vaikuttavissa instituutioissa. Selitystä etsittäessä näen hedelmällisenä suunnata huomio niihin piirteisiin, jotka luonnehtivat tasa-arvopolitiikan kentällä muodostuvia poliittisia pyrkimyksiä. Käynnissä olevassa tutkimuksessani muodostan ehdotuksen siitä, mitkä piirteet ovat tehneet mahdolliseksi nykytilanteen, jossa lainsäädännössä ja valtiollisesti tunnustetun tiedon piirissä ovat rinta rinnan keskenään yhteensovittamattomille paradigmoille nojaavat näkemykset sukupuolesta.
Lähteet
Kaltiala, Riittakerttu (2023) ‘Gender-Affirming Care Is Dangerous. I Know Because I Helped Pioneer It.’ The Free Press 30.10.2023. https://www.thefp.com/p/gender-affirming-care-dangerous-finland-doctor
lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta Akava ry 3.5.2012
lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta KT Kuntatyönantajat 21.5.2013
lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta Suomen Yrittäjät 4.9.2012
lausunto Matti Tolvanen OTT, rikos- ja prosessioikeuden professori, eduskunnan lakivaliokunnan kuuleminen HE/189/2022, 20.10.2022
Maijala, Minna (2021) Katri Vala: kulkuri ja näkijä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:18. Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti
Taavetti, Riikka; Alanko, Katariina & Heikkinen, Lotte (2015) Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke. Tulosten tiivistelmä. Resultaten i sammandrag. Summary of results. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto. Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke | Nuorisotutkimusseura
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Kasvatus- ja koulutustyöryhmän kokousasiakirjat toimikausi 2011–2015
Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kokouspöytäkirja 1/2013
Vaihtoehtoiset sääntelymallit sukupuolivähemmistöjen oikeudellisen aseman järjestämiseksi. Translain uudistamisen valmistelutyöryhmän raportti 2020. RAPORTTI_20200207144129.pdf
TUTKIMUSKIRJALLISUUS
Ahlbeck-Rehn, Jutta (2006) Diagnostisering och disciplinering: medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889–1944. Åbo: Åbo Akademis förlag.
Dansky, Kara (2021) The Abolition of Sex. How the “Transgender” Agenda Harms Women and Girls. New York: Bombardier Books.
Epstein, Steven (2022) The Quest for Sexual Health. How an Elusive Ideal Has Transformed Science, Politics, and Everyday Life. Chicago: The University of Chicago Press.
Jeffreys, Sheila (2014) Gender Hurts. A Feminist Analysis of the Politics of Transgenderism. Abingdon, Oxon: Routledge, Taylor & Francis Group.
Johannisson, Karin (2012) Melankolian huoneet. Alakulo, ahdistus ja apatia sisällämme. Jyväskylä: Atena.
Kaltiala, Riittakerttu; Bergman, Hannah; Carmichael, Polly, de Graaf, Nastasja M., Egebjerg Rischel, Karen; Frisén, Louise; Schorkopf, Martina; Suomalainen, Laura & Waehre, Anne (2019) Time trends in referrals to child and adolescent gender identity services: a study in four Nordic countries and in the UK. Nordic Journal of Psychiatry, 74 (1), 40–44. https://doi:10.1080/08039488.2019.1667429
Kaltiala-Heino, Riittakerttu; Bergman, Hannah; Työläjärvi, Marja & Frisén, Louise (2018) Gender dysphoria in adolescence: current perspectives. Adolescent health, medicine and therapeutics, 9, 31–41. https://doi.org/10.2147/AHMT.S135432
Nousiainen, Kevät (2023) Paradoxes in Finnish Gender Equality Law and Policies. Teoksessa Anne Hellum, Ingunn Ikdahl, Vibeke Blaker Strand & Eva-Maria Svensson (toim.) Nordic Equality and Anti-Discrimination Laws in the Throes of Change. Milton: Taylor & Francis Group, pp. 70–129.
Raymond, Janice G. (1994/1979) The Transsexual Empire. The Making of the She-Male. Uudistettu painos. New York: Teachers College Press.
Raymond, Janice G. (2021) Doublethink. A Feminist Challenge to Transgenderism. Vic, Australia: Spinifex Press.
Rieff, Philip (1966) The Triumph of the Therapeutic. New York: Harper and Row.
Savallampi, Marianne; Viljanen, Vuokko & Sakari [nimimerkki] (2025) Transaktivismia suoran toiminnan keinoin – Pinkkimusta Helsinki ja Transpolin valtaus. Teoksessa Varpu Alasuutari, Lotta Kähkönen, Tuula Juvonen (toim.) Toivoa, vimmaa ja vastarintaa. Kirjoituksia queer- ja transaktivismista. Helsinki: Gaudeamus, pp. 279–291.
Stock, Kathleen (2021) Material Girls. Why Reality Matters for Feminism. London: Fleet.
Szasz, Thomas (1970) Ideology and Insanity. New York: Doubleday.
Szasz, Thomas (1975) Ceremonial Chemistry. New York: Doubleday.
[1] https://www.thefp.com/p/gender-affirming-care-dangerous-finland-doctor
[2] Translain uudistamisen valmistelutyöryhmän raportti 2020
[4] Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Kasvatus- ja koulutustyöryhmän kokousasiakirjat toimikausi 2011–2015
[5] Segregaation lieventämistyöryhmän loppuraportti – Valto
[6] Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushanke | Nuorisotutkimusseura
[7] Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kokous 1/2013
[8] lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta Akava ry 3.5.2012, KT Kuntatyönantajat 21.5.2013, Suomen Yrittäjät 4.9.2012
[9] lausunto HE/189/2022, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, eduskunnan lakivaliokunnan kuuleminen 20.10.2022
