Yhteiskuntapoliittiset ideat eivät synny tyhjiössä. Niitä tuottavat aktiivisesti poliitikot, tutkijat, instituutiot ja ajatuspajat. Ideat vaikuttavat siihen, mitä politiikassa pidetään mahdollisena ja toivottavana.
Miten tässä ajassa voi ideoida yhteiskuntapoliittisesti, kun maailma on muuttunut arvaamattomaksi ja maapallon materiaaliset rajat ovat tulleet selviksi? Millaisia ideoita ovat olleet perustulo, kestävyysvaje, erityinen suomalainen luontosuhde, kasvukritiikki, degrowth, velkajarru ja synnytystalkoot?
Ideoiden tuotanto on myös vallankäyttöä. Mistä ideat tulevat? Miten ideat vaikuttavat yhteiskuntaan, ja kenellä on valta ja resursseja niitä esittää ja ylipäänsä ideoida? Kenen ideoita kuunnellaan?
Alustan toimittaja Tiina Heikkilä haastattelee Vastapainon Ideat yhteiskuntapolitiikassa -kirjan kirjoittajia Ville-Pekka Sorsaa ja Antti Alajaa. Ville-Pekka Sorsa on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja Alaja johtava asiantuntija Uuden talousajattelun keskus UTAK:issa sekä sosiologian väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Ideat yhteiskuntapolitiikassa-kirja käsittelee ideoiden syntyä ja kiertokulkua.
Ideat toimivat linsseinä, retorisina välineinä ja jopa politiikkaa ohjaavina rakenteina. Esimerkiksi taloustieteelliset käsitteet, kuten kestävyysvaje, ovat muokanneet suomalaista päätöksentekoa laajasti.
Ideoiden vaikutus riippuu myös siitä, kuka niitä levittää ja missä ympäristössä. Kansainväliset organisaatiot, ministeriöt ja työmarkkinajärjestöt voivat kaikki toimia ideoiden välittäjinä, mutta usein tarvitaan kansallinen toimija, joka sovittaa idean paikalliseen kontekstiin. Toisaalta ideat voivat levitä myös sosiaalisessa mediassa ilman paikalliseen kontekstiin sovittamista.
Ideoinnin haaste huomiotaloudessa on hajonta, kilpailu ja tarjonta
Nykyinen ideointiympäristö on aiempaa monimutkainen: tietoa tuotetaan valtavasti, ideat leviävät nopeasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ja kilpailu huomiosta on kovaa. Keskittymisen vaikeus huomiotaloudessa voi vaikeuttaa suurten, laajaa tukea saavien yhteiskunnallisten visioiden syntyä ja niistä neuvottelemista.
– Maailma on kompleksinen, ja poliittinen päätöksenteko ja yhteiskuntapolitiikan tekemisen areenat ovat moninaisia. Politiikkayrittäjiä on hirveän paljon. Eli meillä on ollut ideoista tosi paljon kilpailua tässä viimeisten vuosikymmenen aikana. Se on vaikeuttanut sellaisten uusien ideoiden, jotka pystyisivät jotenkin muodostamaan aivan valtavan isoja koalitioita, jotka lähtisivät ajamaan jotain yhteiskunnallista muutosta, syntyä. Ville-Pekka Sorsa sanoo.
Yhteiskunnallisen muutoksen kannalta ratkaisevaa on, syntyykö ideoiden ympärille riittävän vahvoja koalitioita, jotka voivat viedä ne käytäntöön.
– Ideamme ovat aika pieniä sitten lopulta. Isoimpien ideoiden kuten kestävän kehityksen ympärille on vaikea synnyttää koalitioita sen koko maailman muuttamiseen kompleksisuuden takia, Sorsa sanoo.
Silti ideat voivat muuttua nopeasti ja saada mahdollisuuden yhtäkkiä maailman muuttuessa. Kun olosuhteet muuttuvat, myös aiemmin mahdottomina pidetyt politiikkaratkaisut voivat yhtäkkiä näyttäytyä välttämättöminä tai toivottavina.
Missä on perustulo, ja miksi synnytystalkoot olivat huono idea?
Yhteiskuntapoliittisten ideoiden menestys ei riipu vain niiden sisällöstä, vaan myös tunteista, ajoituksesta ja siitä, millaisiin intresseihin ja rakenteisiin ne osuvat.
Synnytystalkoot herättivät vastustusta, koska ne yhdistivät henkilökohtaisen aiheen vahvaan poliittiseen kehystykseen, kun taas perustulo on jäänyt taka-alalle osin siksi, että se yrittää ratkaista liian monta erilaista ongelmaa kerralla, ja perustulosta on hyvin erilaiset käsitykset eri puolueilla ja muilla politiikan toimijoilla.
Ideoilla on elinkaarensa, ja niiden asemaan vaikuttavat myös yhteiskunnalliset painopisteet. Viime vuosina turvallisuuspolitiikka on syrjäyttänyt muita aiheita. Juuri kukaan ei tunnu esittävän ideoita hyvinvointivaltion kehittämisestä. Samalla ilmastoaiheet ovat taantuneet.
– Kymmenen vuotta sitten oli vahvat pyrkimykset kehittää ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Ennen kuin Ursula von der Leyenin ensimmäinen komissio tuli, vihreät voittivat europarlamenttivaalit. Euroopassa vihreä siirtymä, digitalisaatio ja tämän tyyppiset asiat olivat framilla. Nyt 10 vuotta eteenpäin ilmasto- ja ympäristöpoliittinen agenda on tavallaan jäänyt turvallisuuden ja monien muiden kysymysten alle. Vaikka tässä on tietysti ollut isoja poliittisia murroksia, jotka selittävät muutosta, niin on tämä ollut kyllä aikamoinen yllätys, Alaja sanoo.
Tutkijoiden rooli on tuottaa uusia näkökulmia ja määritellä ongelmia, mutta ideoiden kohtalo ei ole heidän käsissään. Politiikassa ideoita tulkitaan ja käytetään eri tavoin riippumatta siitä, mitä alkuperäiset ideoijat ovat tarkoittaneet. Ideointiin vaikuttaa se, kenen ääniä ylipäänsä kuulemme median esiin nostamana. Sorsa ja Alaja kaipaavat yhteiskunnalliseen keskusteluun moniäänisyyttä.
– Olen työskennellyt aika pitkään tutkimuksen teon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rajapinnassa. Se toimijoiden joukko, jota toimittajat haastattelevat, ja joita vaikka eduskunnan valiokunnat pyytää kommentoimaan, on kapea. Olisi toivottavaa, että saataisiin entistä laajempi joukko talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä esiin, antamaan asiantuntijalausuntoja ja olemaan muutenkin aktiivinen. Siitä tulee liian yksipuolista, jos äänessä on aina muutama sama asiantuntija, Alaja sanoo.
Ideat yhteiskuntapolitiikassa (Vastapaino, 2025) luo katsauksen yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksen kehitykseen, nykytilaan ja välineisiin politiikan ymmärtämiseksi ja selittämiseksi. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys ideoiden roolista yhteiskuntapolitiikassa. Kirjoittajat ovat yhteiskuntapolitiikan asiantuntijoita. Ville-Pekka Sorsa työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa. Antti Alaja työskentelee asiantuntijana Uuden talousajattelun keskuksessa. Joel Kaitila on yhteiskuntapolitiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa.