Yhteiskuntapoliittiset ideat eivät synny tyhjiössä. Niitä tuottavat aktiivisesti poliitikot, tutkijat, instituutiot ja ajatuspajat. Ideat vaikuttavat siihen, mitä politiikassa pidetään mahdollisena ja toivottavana.
Miten yhteiskuntapoliittiset ideat syntyvät?
Miten tässä ajassa voi ideoida yhteiskuntapoliittisesti, kun maailma on muuttunut arvaamattomaksi ja maapallon materiaaliset rajat ovat tulleet selviksi? Millaisia ideoita ovat olleet perustulo, kestävyysvaje, erityinen suomalainen luontosuhde, kasvukritiikki, degrowth, velkajarru ja synnytystalkoot?
Ideoiden tuotanto on myös vallankäyttöä. Mistä ideat tulevat? Miten ideat vaikuttavat yhteiskuntaan, ja kenellä on valta ja resursseja niitä esittää ja ylipäänsä ideoida? Kenen ideoita kuunnellaan?
Alustan toimittaja Tiina Heikkilä haastattelee Vastapainon Ideat yhteiskuntapolitiikassa -kirjan kirjoittajia Ville-Pekka Sorsaa ja Antti Alajaa. Ville-Pekka Sorsa on sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja Alaja johtava asiantuntija Uuden talousajattelun keskus UTAK:issa sekä sosiologian väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Ideat yhteiskuntapolitiikassa-kirja käsittelee ideoiden syntyä ja kiertokulkua.
Ideat toimivat linsseinä, retorisina välineinä ja jopa politiikkaa ohjaavina rakenteina. Esimerkiksi taloustieteelliset käsitteet, kuten kestävyysvaje, ovat muokanneet suomalaista päätöksentekoa laajasti.
Ideoiden vaikutus riippuu myös siitä, kuka niitä levittää ja missä ympäristössä. Kansainväliset organisaatiot, ministeriöt ja työmarkkinajärjestöt voivat kaikki toimia ideoiden välittäjinä, mutta usein tarvitaan kansallinen toimija, joka sovittaa idean paikalliseen kontekstiin. Toisaalta ideat voivat levitä myös sosiaalisessa mediassa ilman paikalliseen kontekstiin sovittamista.
Ideoinnin haaste huomiotaloudessa on hajonta, kilpailu ja tarjonta
Nykyinen ideointiympäristö on aiempaa monimutkainen: tietoa tuotetaan valtavasti, ideat leviävät nopeasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ja kilpailu huomiosta on kovaa. Keskittymisen vaikeus huomiotaloudessa voi vaikeuttaa suurten, laajaa tukea saavien yhteiskunnallisten visioiden syntyä ja niistä neuvottelemista.
– Maailma on kompleksinen, ja poliittinen päätöksenteko ja yhteiskuntapolitiikan tekemisen areenat ovat moninaisia. Politiikkayrittäjiä on hirveän paljon. Eli meillä on ollut ideoista tosi paljon kilpailua tässä viimeisten vuosikymmenen aikana. Se on vaikeuttanut sellaisten uusien ideoiden, jotka pystyisivät jotenkin muodostamaan aivan valtavan isoja koalitioita, jotka lähtisivät ajamaan jotain yhteiskunnallista muutosta, syntyä. Ville-Pekka Sorsa sanoo.
Yhteiskunnallisen muutoksen kannalta ratkaisevaa on, syntyykö ideoiden ympärille riittävän vahvoja koalitioita, jotka voivat viedä ne käytäntöön.
– Ideamme ovat aika pieniä sitten lopulta. Isoimpien ideoiden kuten kestävän kehityksen ympärille on vaikea synnyttää koalitioita sen koko maailman muuttamiseen kompleksisuuden takia, Sorsa sanoo.
Silti ideat voivat muuttua nopeasti ja saada mahdollisuuden yhtäkkiä maailman muuttuessa. Kun olosuhteet muuttuvat, myös aiemmin mahdottomina pidetyt politiikkaratkaisut voivat yhtäkkiä näyttäytyä välttämättöminä tai toivottavina.
Missä on perustulo, ja miksi synnytystalkoot olivat huono idea?
Yhteiskuntapoliittisten ideoiden menestys ei riipu vain niiden sisällöstä, vaan myös tunteista, ajoituksesta ja siitä, millaisiin intresseihin ja rakenteisiin ne osuvat.
Synnytystalkoot herättivät vastustusta, koska ne yhdistivät henkilökohtaisen aiheen vahvaan poliittiseen kehystykseen, kun taas perustulo on jäänyt taka-alalle osin siksi, että se yrittää ratkaista liian monta erilaista ongelmaa kerralla, ja perustulosta on hyvin erilaiset käsitykset eri puolueilla ja muilla politiikan toimijoilla.
Ideoilla on elinkaarensa, ja niiden asemaan vaikuttavat myös yhteiskunnalliset painopisteet. Viime vuosina turvallisuuspolitiikka on syrjäyttänyt muita aiheita. Juuri kukaan ei tunnu esittävän ideoita hyvinvointivaltion kehittämisestä. Samalla ilmastoaiheet ovat taantuneet.
– Kymmenen vuotta sitten oli vahvat pyrkimykset kehittää ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Ennen kuin Ursula von der Leyenin ensimmäinen komissio tuli, vihreät voittivat europarlamenttivaalit. Euroopassa vihreä siirtymä, digitalisaatio ja tämän tyyppiset asiat olivat framilla. Nyt 10 vuotta eteenpäin ilmasto- ja ympäristöpoliittinen agenda on tavallaan jäänyt turvallisuuden ja monien muiden kysymysten alle. Vaikka tässä on tietysti ollut isoja poliittisia murroksia, jotka selittävät muutosta, niin on tämä ollut kyllä aikamoinen yllätys, Alaja sanoo.
Tutkijoiden rooli on tuottaa uusia näkökulmia ja määritellä ongelmia, mutta ideoiden kohtalo ei ole heidän käsissään. Politiikassa ideoita tulkitaan ja käytetään eri tavoin riippumatta siitä, mitä alkuperäiset ideoijat ovat tarkoittaneet. Ideointiin vaikuttaa se, kenen ääniä ylipäänsä kuulemme median esiin nostamana. Sorsa ja Alaja kaipaavat yhteiskunnalliseen keskusteluun moniäänisyyttä.
– Olen työskennellyt aika pitkään tutkimuksen teon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rajapinnassa. Se toimijoiden joukko, jota toimittajat haastattelevat, ja joita vaikka eduskunnan valiokunnat pyytää kommentoimaan, on kapea. Olisi toivottavaa, että saataisiin entistä laajempi joukko talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä esiin, antamaan asiantuntijalausuntoja ja olemaan muutenkin aktiivinen. Siitä tulee liian yksipuolista, jos äänessä on aina muutama sama asiantuntija, Alaja sanoo.
Ideat yhteiskuntapolitiikassa (Vastapaino, 2025) luo katsauksen yhteiskuntapoliittisen ideatutkimuksen kehitykseen, nykytilaan ja välineisiin politiikan ymmärtämiseksi ja selittämiseksi. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys ideoiden roolista yhteiskuntapolitiikassa. Kirjoittajat ovat yhteiskuntapolitiikan asiantuntijoita. Ville-Pekka Sorsa työskentelee tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa. Antti Alaja työskentelee asiantuntijana Uuden talousajattelun keskuksessa. Joel Kaitila on yhteiskuntapolitiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa.
Litterointi:
Tiina Heikkilä
Miten tässä ajassa voi ideoida yhteiskuntapoliittisesti, kun maailma on muuttunut arvaamattomaksi ja maapallon materiaaliset rajat ovat tulleet selviksi? Ovatko perustulo, kestävyysvaje, erityinen suomalainen luontosuhde, kasvukritiikki, degrowth, velkajarru ja synnytystalkoot yhteiskuntapoliittisia ideoita ja minkälaisia ideoita ne ovat olleet? Ja miten voi hahmottaa, mistä ne ovat tulleet? Miten ideat vaikuttavat yhteiskuntaan ja kenellä on valta ja resursseja niitä esittää? Kenen ideoita kuunnellaan? Minä olen Alustan toimittaja Tiina Heikkilä ja haastattelen Vastapainon tuoreen Ideat yhteiskuntapolitiikassa -kirjan kirjoittajia Ville-Pekka Sorsaa ja Antti Alajaa. Saatte haastateltavat esitellä itsenne kertomalla, että keitä te olette ja mikä on ollut teidän mielestänne erityisen merkittävä tai kiinnostava yhteiskuntapoliittinen idea, hyvässä tai pahassa.
Ville-Pekka Sorsa
No mä voin aloittaa. Olen Ville-Pekka Sorsa, sosiaalipolitiikan professori Helsingin yliopistossa. Mä haluaisin nostaa tähän hyvänä ideana kiertotalouden. Se on hyvä idea siksi, että se hyvin selkeästi tuo esiin oman idealuonteensa. Eli siinä on tämmöinen erittäin hyvin ymmärrettävä ydin ja hyvin selkeä logiikka: jos ei uusiutumattomia luonnonvaroja jollakin tavalla kierrätetä, niin ne poistuvat sitten sieltä talouden kierrosta ja käytöstä. Mutta sitten se kiertotalouden idea voi kätkeä kuorensa sisään melkein mitä vaan. Oikeastaan sitä voidaan käyttää melkein minkä tahansa asian käsittelyyn. Yksi voi nähdä siinä kiertotaloudessa jonkinlaisia bisnesmahdollisuuksia. Toinen voi nähdä siinä jonkinnäköisen uuden elämäntavan ja kolmas voi sitten nähdä siinä jonkun tavan ajaa edistyksellistä politiikkaa. Se on hyvin käyttökelpoinen. Se voi merkitä tosi monia asioita, mutta silti se ydin on selkeä ja me voimme käydä keskustelua siitä.
Antti Alaja
Olen siis Antti Alaja, sosiologian väitöskirjatutkija Tampereen yliopistolla ja päivätöissä johtava asiantuntija Uuden talousajattelun keskuksessa. Idea, jonka halusin nyt nostaa esiin, on sellainen kuin lineaarinen innovaatiomalli, joka on ollut aika keskeisessä roolissa länsimaissa oikeastaan toisesta maailmansodasta lähtien. Keskeinen ajatus on se, että kun julkinen valta panostaa perustutkimukseen yliopistoilla ja tutkimuslaitoksissa, niin tästä seuraa sovelluksia ja lopulta taloudellista ja yhteiskunnallista hyvää. Se, minkä takia mä halusin nostaa tän nyt esiin, varmaan liittyy siihen, että tää liittyy mun väitöskirjaan, mutta myös siksi, että kun on katsonut tässä viimeisen vuoden uutisia vaikkapa Yhdysvalloista, niin siellähän on vaikeutettu lupaavien tutkijoiden maahan pääsyä ja laitettu ylipäätään yliopistot aika koville ja kielletty erityyppisiä tutkimusteemoja. Samaan aikaan Yhdysvallat pyrkii olemaan eturintamassa esimerkiksi tekoälyssä ja monissa teknologioissa. Se on jotenkin mielenkiintoista, että tämmöinen idea, joka on ollut aika hallitseva OECD-maissa toisesta maailmansodasta lähtien niin se onkin yhtäkkiä kyseenalaistettu tän autoritarismin nousun myötä.
Tiina Heikkilä
Joo kun idea idea pitää ensin niinku tunnistaa, hahmottaa, että voi tietää että se on joku idea, että toikin on niinku idea. Tavallaan että siinä mielessä joku hyvinvointivaltio varmaan mielletään usein ideaksi, mutta siis onko hyvinvointivaltio esimerkiksi sitten myös niinku idea tai joku kestävyysvaje?
Ville-Pekka Sorsa
No ideat voidaan ymmärtää tämmöisinä ajatusrakenteina. Yhteiskuntapolitiikan kontekstissa kun niistä ideoista puhutaan, niin niillä on joku tämmöinen toiminnallinen ulottuvuus. Niillä on tämmöisiä normatiivisia ja kognitiivisia elementtejä eli ne toisin sanoen kertoo, että minkä tekeminen on toivottavaa ja mahdollista. Ja jos me ajatellaan vaikka nyt kestävyysvajetta, niin se on tämmöinen ongelmanmäärittely. Julkistalouden kestävyysvajeessa ajatellaan, että meillä on tämmöinen tietynlainen gäppi niiden varojen suhteen, mitä voidaan kerätä, ja niiden menojen suhteen. Tämä on ongelma siksi, että halutaan välttää tulevaisuuden sukupolvien välisiä intressiristiriitoja ja niitten kärjistymistä. Ja tähän sitten pitää puuttua etukäteen. Hyvinvointivaltio onkin sitten vähän hankalampi tapaus. Jos ajatellaan, että se on jonkinnäköinen politiikkaidea tai jonkinnäköinen yhteiskuntamalli, joka pitäisi rakentaa, niin sillä ei kauhean isoa roolia koskaan ole ollut sen hyvinvointivaltion rakentamisessa. Se on enemmänkin tämmöinen kriitikon idea, että nähdään, että hyvinvointivaltio on ongelma kuin että se olisi ratkaisu joihinkin asioihin. Se on tullut aika myöhään suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa ylipäätään esiin. Hyvinvointivaltio ehkä enemmän muistuttaa tämmöistä käsitettä, jolla kuvataan jotain asiaa. Mutta kun me puhutaan ideoista, niin me ymmärretään ne tämmöisinä käytettävinä ajatusrakenteina, jolla pyritään jotain saamaan aikaiseksi.
Tiina Heikkilä
Joo sitten te kirjoitatte tässä kirjassa, joka meillä on tässä tän podcastin ikään kuin taustalla. Tosiaan kirja on siis Ideat yhteiskuntapolitiikassa. Niin te kirjoitatte tässä siitä, että suurin osa yhteiskuntapolitiikassa näkemistämme ideoista on sinne aktiivisesti tuotu ja tuotettuja. Minkälaisiin tarkoituksiin ja kuka näitä ideoita yhteiskuntapolitiikassa niinku käyttää ja tuottaa, minkälainen väline ne oikeastaan niinku on?
Antti Alaja
No tota toimijuutta ideoiden tuottamisen taustalla on käsitteellistetty eri tavoin, mutta jos lähdetään vaikka liikkeelle yksilötasolta, niin yksi semmoinen käsite mistä me puhutaan tuossa kirjassa on politiikkayrittäjät. Tutkimuksessa politiikkayrittäjillä viitataan semmoisiin toimijoihin, jotka on poikkeuksellisen aktiivisia joidenkin tiettyjen ideoiden suhteen ja hyvin intohimoisesti ajaa jotain tiettyjä ideoita, kuten mulle tulee vaikka Suomessa tästä mieleen taloustieteilijä ja Kokoomuksen entinen kansanedustaja ja Helsingin entinen kaupunginjohtaja Juhana Vartiainen. Hän on viimeisen 15 vuoden aikana esimerkiksi käyttänyt paljon puheenvuoroja työn tarjonnasta, että työmarkkinajärjestelmä ja sosiaaliturvaa pitäisi uudistaa, jotta saataisiin työn tarjontaa. No, sitten me puhutaan tässä kirjassa myös ideoiden tuottamisesta institutionaalisella tasolla, mistä tietysti päästään toimijoihin, kuten poliittisiin puolueisiin tai valtionhallintoon tai työmarkkinajärjestöihin tai ajatuspajoihin, tutkimuslaitoksiin ja kansainvälisiin järjestöihin. Mutta varmaan keskeinen argumentti mitä me tehdään on, että vaikka kansainvälisissä järjestöissä liikkuu valtava määrä erityyppisiä ideoita. Mutta sitten tyypillisesti tarvitaan aina joku kansallinen toimija, joka kääntää ne ideat sopivaksi kansalliseen päätöksentekoon.
Ville-Pekka Sorsa
Ja sitten voidaan ajatella, että yhteiskuntapoliittisia kamppailuita käydään sekä ideoista että ideoilla. Eli tässä just tää, että mitkä ideat vallitsevat kulloinkin yhteiskuntapolitiikassa, niin sillä on tosi paljon merkitystä sitten siihen, että mitä minkälaisia politiikkatoimenpiteitä tehdään. Kysymys kuuluukin, että miksi näin on. No niitä ideoita voidaan käyttää kolmessa erilaisessa mielessä. Ensimmäinen on tämmöisenä heuristiikkana, jonkinnäköisinä, voidaan sanoa linsseinä, jonka läpi maailmaa sitten ympärillä katsotaan. Tämmöistä sensemakingia, maailman järkeistämistä. Että ahaa, tässä on kyse tästä asiasta, tämä on julkistalouden kestävyysvajeeseen liittyvä asia, tämmöistä se on. Ideoita voidaan käyttää myös tämmöisenä retorisena lyömäaseena, ikään kuin yrittää suostutella ihmisiä näkemään asia tietyssä valossa ja kehystää niitä jollakin tavalla. Ja kolmantena idea voi toimia sitten tämmöisenä rakenteellisena viitekehyksenä eli tapana suunnitella niitä toimenpiteitä ja nähdä niitä toimenpiteitä. Esimerkiksi just tuossa julkistalouden kestävyysvajeessa, niin siinähän on erilaisia laskentatapoja ja monia tämmöisiä malleja. Ne saatetaan sitten kirjoittaa vaikkapa hallitusohjelmaan, että tavoitteena on jopa pienentää julkistalouden kestävyysvajetta tietyllä tavalla. Niin sitten tämmöinen idea toimii koko sitä politiikkaa organisoivana periaatteena ja se on tämmöinen rakenteellinen viitekehys silloin.
Tiina Heikkilä
Joo, se varmaan on aika hyvä esimerkki. Tässä on nyt kestävyysvaje ja Juhana Vartiainenkin mainittiin, niin kenen ideoita me nyt sitten täällä oikeastaan käytetään. Kenellä on niinku vaikutusvaltaa tai minkä tyyppisillä tahoilla on niinku vaikutusvaltaa tämmöisissä kehystyksissä?
Ville-Pekka Sorsa
No varmaan vaikea sanoa, että kummasta on kyse: onko kyse siitä, että sitä on tutkittu niin paljon vai että onko kyse siitä, että sillä on niin suuri vaikutusvalta, mutta kyllähän esimerkiksi taloustieteellisillä ideoilla on ollut aivan äärimmäisen merkittävä rooli tämmöisessä 1900-luvun alun ja ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä historiassa. Taloustieteellisiä ideoita on systemaattisesti tuotu eri aikoina vähän eri toimijoiden taholta tuonne päätöksentekoon. Me käsitellään kirjassakin jonkun verran näitä esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisiä ja 1950-60-luvuilta alkavaa kehitystä Yhdysvalloissa, jossa RAND corporationin ja monen muun toimijan taholta tuotiin taloustieteellisiä ideoita, että miten sitä yhteiskuntapolitiikkaa pitäisi tehdä kustannus-hyöty ja kustannusvaikuttavuus-analyyseillä ja tämmöisillä. Sitten ne työkalut ikään kuin laajeni hyvin paljon, niitä tuotiin koulutuksen kautta päätöksentekijöille. Eli esimerkiksi taloustieteilijöiden ideat on päätynyt tosi vahvasti meidän yhteiskuntapoliittisen ajattelun ja tekemisen tapoihin. Mutta Antti tuossa mainitsikin tämän innovaatiopolitiikan, sehän on hyvä esimerkki tämmöisestä nimenomaan kansainvälisten organisaatioiden kautta leviävästä maailmasta. Voidaan varmaan sanoa, että semmoiset ideat, mitkä siellä kansainvälisessä organisaatiossa pyörii, niin ne on yleensä aika vaikutusvaltaisia.
Antti Alaja
Näin on ja tota ehkä vielä voisi lisätä tohon, että toisaalta tutkimuksessa on havaittu, että tässä on kuitenkin maakohtaisia eroja sen suhteen, että ketkä niitä ideoita tuottaa. Ville-Pekka mainitsi tuon Yhdysvallat, jossa on aika vahva tämmöinen yksityisrahoitteinen ajatuspajasektori, joita Suomessa pidettäisiin kyllä enemmän tutkimuslaitoksina. Niillä on sen verran laajaa tutkimustoimintaa, mutta että jostain 1970-80-luvulta asti nää ajatuspajat on ollut Yhdysvalloissa aika vaikutusvaltaisia ja molemmilla puolilla poliittista jakolinjaa on omat ajatuspajansa. Sitten esimerkiksi Ranskaa on pidetty tämmöisenä aika valtiovetoisen yhteiskuntapoliittisen tiedontuotannon maana. Siellä on toisaalta ministeriöitä tai muita julkisia organisaatioita tai sitten julkisrahoitteisia organisaatioita, jotka tavallaan tuottaa tietoa päätöksentekoon. Sitten toisaalta jossain Saksassa tai Tanskassa esimerkiksi sitten työmarkkinajärjestöillä on suurempi rooli sen suhteen, että minkä tyyppisiä ideoita tulee yhteiskuntapoliittiseen päätöksentekoon. Me kirjoitettiin Ville-Pekan ja tän yhden kirjoittajan Joel Kaitilan kanssa artikkeli Suomen tiedontuotannon regiimeistä. Mutta mä en ole ihan varma mihin ryhmään Suomi itse asiassa menisi tässä jaottelussa että onko Suomessa valtiovetoinen vai korporatistinen vai minkä tyyppinen tiedontuotannon regiimi.
Ville-Pekka Sorsa
Niin voidaan varmaan sanoa, että Suomessa jokaisella yhteiskuntapolitiikan eri sektorilla tai lohkolla on pikkuisen erilaiset toimijat, jotka on niitä ideoiden pääasiallisia välittäjiä. Ja se johtaa myös sitten siihen, että aika monenlaiset ideat täällä sitten politiikassa esiintyy. Toki sitten esimerkiksi semmoisten valtakeskittymien kuin valtiovarainministeriön rooli, että jos heillä on vaikutusvaltainen idea, niinku vaikka tää julkistalouden kestävyysvaje, niin silloin sillä yleensä sitten on aikalailla semmoisia sektorirajat ylittäviä vaikutuksia. Mutta haluan vielä yhden jutun sanoa, eli tietysti tämmöiset tuotetut ideat, jotka liittyy suoraan politiikkatoimenpiteisiin eli tämmöiset politiikkaratkaisut tai sitten tällaiset ongelmanmäärittelyt, joihin voi olla monia erilaisia ratkaisuja, on usein aika tuotettuja. Mutta sitten on tietysti tietynlaisia tilanteita, jossa ei välttämättä sitten niin tuotetut ideat toimikaan. Ajatellaan vaikka kriisitilanteita tai jonkun koronapandemian kaltaisia hätätilanteita, missä epävarmuus on tosi suurta. Tämmöisessä tilanteessa voi myös sitten yhteiskuntapolitiikan tekijät alkaa ideoida eli miettiä, että mitäs hittoa tässä nyt oikeastaan sitten voisi tehdä. Ja silloin ne ideat, jotka tulee esiin, niin ne ei välttämättä ole selkeärajaisia tai tuotettuja ja ne voi olla aika spontaanistikin tulevia. Samoin kuin yksilötasolla, kaikillahan meillä on kaikenlaisia ideoita jatkuvasti, eli ne saattaa sieltä hypätä mieleen kun jostain päätöksentekotilanteissa ollaan. Eli myös muunlaisilla ideoilla kuin tämmöisillä tuotetuilla ratkaisuilla tai ongelmanmäärittelyillä tietysti on merkitystä siellä päätöksenteossa.
Tiina Heikkilä
Niin, voisi ajatella, että on aika tärkeä kyky poliitikolle ja yhteiskuntapolitiikan tekijälle, että kykenee ideoimaan ja se on tietysti myös niinku yhteistyötä erimielisten kanssa, että siinä tarvitaan monenlaisia taitoja ja kykyjä. Mutta miten te kuvailisitte yhteiskunnallista ideointiympäristöä nyt? Ja jos te vertaisitte vaikka 1900-luvun puolivälin ja meidän aikaa. Nykyaikaa leimaa tietynlainen pessimismi, se voi ehkä olla totta, mutta ainakin nää reunaehdot on melko erilaiset materiaalisessa mielessä ja muussakin mielessä kuin mitä niin sanotusti sotien jälkeen. Niin miten te vertaisitte näitä ideointiympäristöjä?
Ville-Pekka Sorsa
No varmaan ainakin voidaan sanoa, että siellä sotien jälkeisessä tilanteessa monet yhteiskunnat Euroopassa on aika raunioina siinä kohti ja tyytymättömyys siihen sotia edeltävään aikaan niinku jossain Isossa-Britanniassa on aivan aivan valtavaa. Halutaan uusia valtaapitäviä, halutaan uusia ideoita ja on semmoinen vahva alttius omaksua uusia ideoita. Eli ainakin se on yksi asia, että ne olosuhteet on ollut tämmöiset. No nythän me eletään aika toisenlaista aikaa tässä suhteessa, että joo, kyllä meillä on valtavia kriisejä edessä ja on koko ajan kaikennäköisiä ongelmia, mutta meillä ei ole semmoista ehkä niin vahvaa kokemusta jostain, että nyt asiat täytyy tehdä toisella tavalla. Sen lisäksi ideointiympäristössä oleellista on, että meillä on kilpailevia ideoita aivan hirvittävä määrä ja meitä pommitetaan jatkuvasti. Maailma on aika kompleksinen ja poliittinen päätöksenteko ja yhteiskuntapolitiikan tekemisen areenat on aika moninaisia ja vaikeita ja siellä niitä politiikkayrittäjiä on hirveän paljon. Eli meillä on ideoista tosi paljon kuitenkin kilpailua ollut tässä viimeisten vuosikymmenen aikana ja se on tietysti tehnyt siitä aika vaikeaa, että syntyisi jotain semmoisia uusia ideoita jotka pystyisi jotenkin muodostamaan aivan valtavan isoja koalitioita, jotka lähtisi ajamaan jotain yhteiskunnallista muutosta. Niin ehkä tää johtaa siihen myös, että meidän ideat on aika pieniä lopulta, että kaikki ne isoimmat ideat – kestävä kehitys tai tämmöiset – niin niiden ympärille on vaikea synnyttää koalitioita sen koko maailman muuttamiseen. Ehkä tämmöinen kompleksisuus tässä on lisääntynyt ainakin.
Antti Alaja
Hyvin, hyvin laaja kysymys, mutta yksi reaktio mikä tuli ainakin mieleen, että varmasti erityyppiset hallintokoneistot tai tahot, jotka tuottaa uusia ideoita, niin ne on tietysti laajentunut ja professionalisoitunut ja näin edespäin. Oon ymmärtänyt, että esimerkiksi 50 tai 70 vuotta vuotta sitten saattoi olla tavallista, että poliitikko vaikka kirjoitti lakiesityksen. Nykyään siihen on eri tavalla virkakoneistoa ja toisaalta eri tavalla saatavilla erityyppistä tilastotietoa ja niinku Ville-Pekka sanoi, niin tota tietoa tuotetaan valtavia määriä.
Ville-Pekka Sorsa
Tietysti nyt ideointiympäristö just sosiaalisen median myötä on johtanut siihen, että ideat leviää ihan tosi nopeasti. On ollut aika erilaista, kun joskus 1960-luvulla on käyty jossain OECD:n seminaarissa. Virkamies on käynyt siellä ja saanut sieltä jonkun idean ja sitten tuonut sitä vähitellen vaikkapa Suomessa ministeriöön ja alkanut sitten sitä levittää siellä. Niin kyllä se on aika erilainen tämmöinen transmissioympäristö kuin tämmöinen nykyaikainen poliittinen mobilisaatio. Mutta sitten meillä on tosi kiinnostavia juttuja myös vaikka just tekoälyn suhteen. Kyllähän tekoäly jotenkin yhtenäistää aika paljon asioita ja ne ideat, jotka sitten tekoälykoneisiin, isoihin kielimalleihin ja tämmöisiin pääsee läpi, niin kyllä ne sitten myös yhdenmukaistaa sitä ideaympäristöä. Ylipäänsä voidaan sanoa, että pitkällä aikavälillä niin kaupallisen massamedian yhdenmukaistuminen on aika paljon – puhuttiin jostain amerikanisaatiosta – muuttanut sitä ideamaaperää aika paljon. Ainoastaan jotkut tietynlaiset ideat ehkä sitten pääsee läpi. Sitten toisaalla tämmöinen heimoutuminen nykyään, niin poliittisten ikään kuin merkitsijöiden, jotka yhdistää paljon toimijoita, niin niiden löytäminen on tullut tosi paljon vaikeammaksi. Tässä mielessä voidaan myös sanoa, että tää aika ei ole kauhean hyvä semmoisten niin kuin uusien radikaalien ideoiden läpi lyömiseen tässä suhteessa.
Tiina Heikkilä
Monella voi olla semmoinen tunne ainakin, että sieltä Amerikan somesta tulee Suomen politiikkaan paljon ideoita. Onko ne sitten ideoita ollenkaan vai onko ne jotakin muuta, mutta sieltä tuntuu valuvan sitä ajatusrakennelmaa joka ei välttämättä siis myöskään ihan suoranaisesti sovi Suomeen, kun se ei välttämättä käsittele niitä yhteiskunnallisia teemoja mitkä meillä täällä olisi niinku relevantteja. Yksi esimerkki on kaikki tämmöinen mitä identiteettipolitiikassa voidaan niin kun vaikka lokeroida, niin mitä mieltä te siitä olette? Tuleeko Amerikan somesta Suomeen paljon ideoita?
Ville-Pekka Sorsa
No varmaan voidaan sanoa, että jos tehdään erottelu politics ja policy, eli niinku tää poliittinen keskustelu ja politikointi ja tämmöinen julkinen keskustelu, ja sitten se niin kun politiikkatoimenpiteiden tekeminen eli konkreettisten lainsäädännön, informaatio-ohjauksen, rahoituksen ja tämmöisen maailma, niin tähän politics-puoleen kyllä tulee aika paljonkin niitä ideoita ja ne kantaa yllättävän pitkälle. Me taidetaan kirjassa mainita myös esimerkiksi tämmöinen taistelu niin sanottua woke-ideologiaa vastaan. Tämmöisiä aika vaikea nyt Suomesta on löytää mitään toimijaa, joka jotenkin kertoisi olisi olevansa woke tai jotain tällaista. Kyllähän se niinku aika absurdilta välillä aina sitten näyttää. Mutta sitten kun me katsotaan noita politiikkatoimenpiteitä, niin kyllähän sieltä omaksutaan jotain uusia politiikkaratkaisuja tai oikeastaan palautetaan vanhoja politiikkaratkaisuja niinku jotkut tämmöiset tullisota, kauppasota, tariffit ja tullit. Vaikka Suomi tai EU ei näitä toteuttaisi niin kyllähän ne keskusteluissa ihan välittömästi on. Kyllä mä sanoisin, että sieltä ideat tulee, mutta se on eri asia, tartutaanko niihin tai tehdäänkö niitä asioita. Mutta kyllä ne nopeasti sieltä pinnalle tulee.
Antti Alaja
Joo, samaa mieltä Ville-Pekan kanssa, että se on selvää, että ideat leviää kyllä nopeasti tässä politiikan maailmassa. Mutta mutta, sitten jos puhutaan politiikasta politiikkatoimenpiteiden ja tämmöisellä tasolla niin mun mielestä ei ole niin selkeä keissi. Mutta tietysti vaikka jos mietitään vaikka tota Yhdysvaltojen edellistä hallintoa presidentti Bidenin alla, niin kun hänellä oli näitä isoja teollisuuspoliittisia paketteja esimerkiksi vihreän talouteen liittyen ja hän halusi myös edistää tuota mikrosirutuotantoa ja infrarakentamista, niin kyllä tästä esimerkiksi tuli laajasti myös Eurooppaan semmoinen ajan henki, että teollisuuspolitiikka on takaisin ja että EU:ssakin sitten omaksuttiin erityyppisiä toimenpiteitä vihreän talouden edistämiseen. Toisaalta sitten vastakkainen esimerkki mun mielestä löytyy finanssipolitiikasta. Elikkä valtion tulot, menot ja velkaantuminen. Kyllähän Yhdysvallat on vaikka harjoittanut hyvin elvyttävää finanssipolitiikkaa, mutta se ei oo silti estänyt EU-maita omaksumasta aika kireitä finanssipoliittisia sääntöjä. Esimerkiksi EU-maissa on aika erityyppinen suhtautuminen finanssipolitiikkaan ja julkiseen velkaan ja tän tyyppisiin asioihin, että se on varmaan myös tässä mielessä tapauskohtaista.
Ville-Pekka Sorsa
Ehkä voidaan sanoa, että siinäkin jos ajatellaan vaikka mitä Saksa tekee tällä hetkellä, että siellä on ollut tosi pitkä perinne siinä oikein tiukan finanssipolitiikan tekemisessä ja talouskurissa ja nyt sitten yhtäkkiä ollaan investoimassa aivan älyttömän suuria määriä. Jonkinnäköinen iso tämmöinen ideamaailman muutos on tapahtunut, kun jonkinnäköinen havahtuminen maailman tilaan on sitten tapahtunut. Se onkin jännä, koska aiemmin on ihan vakavalla naamalla argumentoitu, että ei tämmöinen velan ottaminen ole mahdollista tai ainakin se on aivan sietämätöntä. Se ei ole yhtään toivottavaa, vaan sietämätöntä. Ja sitten yhtäkkiä se ei ole pelkästään siedettävää, vaan se on monelle puolueelle jopa se keskeinen ratkaisu moniin, vaikka heikon talouskasvun ja tämmöisiin ongelmiin. Yhtäkkiä se onkin niinku monella tavalla toivottavaa ja monella tavalla mahdollista ja jopa hyviä kehiä mahdollisesti käynnistävä. Että tässä niinku nähdään myös se, että sitten kun se ideoiden muutos tapahtuu, niin se voi tapahtua todella nopeasti.
Tiina Heikkilä
Joo se on kyllä selvästi nyt tässä ajassa näkyvissä. Sitten jos menee tänne niin kun suomeen taas välissä takaisin niin oli mulla tämmöinen ajatus siitä, että kun Suomessa on ideoitu synnytystalkoita tai Antti Rinne ideoi synnytystalkoita, se meni sitten pikkasen huonosti, että se idea ei niinku ottanut silleen tuulta alleen ja sai aika paljon kritiikkiä. Hänhän tietysti käsitteli siinä ihan aitoa ongelmaa, josta on sen jälkeenkin paljon puhuttu. Eli tää meidän väestön ikäsuhde tai tämä niin kuin ikärakenne on ongelma. Mitä tämmöisiä epäonnistuneesti muotoiltuja ja sinänsä niin kuin oikeata ongelmaa käsitteleviä ideoita tulisi mieleen?
Ville-Pekka Sorsa
Mä haluaisin aloittaa tosta synnytystalkoista itse asiassa. Mun mielestä se olisi aika hyvä esimerkki siitä, että miksi tämmöiset ideat voi sitten epäonnistua. Se ongelma mikä siinä taustalla on, se väestörakenteen muutos ja heikko huoltosuhde ja ylipäänsä niinku mitä joskus on kutsuttu väestön ikääntymiseksi, se on ongelma monesta syystä. Se aiheuttaa varsinkin tämmöiselle meikäläiselle milleniaalisukupolville aikamoisia ongelmia jos pitäisi vanhemmista alkaa pitämään huolta ja sitten pitäisi samaan aikaan alkaa säästää enemmän itse eläkkeitä. Kyllähän tää aiheuttaa monille isoja ongelmia, että siis ongelmat on todella aitoja. Mutta mikä se ratkaisu tähän ongelmaan on? Siihen voi olla ensinnäkin monen näköisiä ratkaisuja, niinku vaikka maahanmuuton mahdollinen lisääminen monilla aktiivisilla toimenpiteillä tai syntyvyyttä edistämällä ja niin edelleen. Mutta tää synnyttäminen on emotionaaliselta lataukselta eli valenssilta aivan äärimmäisen korkea asia. Se on hirvittävän henkilökohtainen asia, tosi intiimiä ja aivan älyttömästi herättää tunteita. Samoin kun sitten nää talkoot jotka on vähän semmoisia menneen talven lumia tietyllä tavalla, jostain ajatusmaailmasta, jossa me voidaan naapuruston keinoin ratkaista ongelmia. Nykyään talkoita aika vähän järjestetään sitten kuitenkin ja ei välttämättä naapurusto ole se tekemisen paikka. Näin tuotiin tavallaan tämmöiseen aika pitkän aikavälin abstraktiin ja aika tekniseen ongelmaan yhtäkkiä tämmöinen aivan hemmetin vahvan emotionaalisen latauksen sisältävä idea, jossa on vielä tämmöisiä niinku negatiivisia kaikuja jostain vanhasta talkoohommasta, tai jostain semmoisesta, mitä ihmiset ei välttämättä halua tehdä. Toisin sanoen tullaan sanoneeksi, että teidän pitäisi nyt hankkia lisää lapsia, jotta muilla menisi jotenkin paremmin, niin ei se ole vaikea nähdä miksi tää herätti niin isoa vastustusta.
Tiina Heikkilä
Ja myös tää sukupuolittuneisuus varmasti asiassa painaa.
Ville-Pekka Sorsa
Ehdottomasti, että sieltä tulee harmaa mahakas mies kertomaan, että he nyt tehkää niitä lapsia. Muista epäonnistuneista me muistetaan esimerkiksi tämmöisiä politiikkaratkaisuja niinku vaikkapa eläkeiän nostaminen, Rukan lumilla pääministeri Matti Vanhanen. Ei käynytkään, että tuosta noin vaan yhtäkkiä tulla tämmöisen idean kanssa, että mehän voitaisiin nostaa eläkeikää. Hirvittävän monelle tämä on vaikea asia. Myös sitten työmarkkinaosapuolille tämä on vaikea asia, koska asian on perinteisesti nähty olevan heidän asianomistajuudensa piirissä. Esko Ahon työreformi tulee myös mieleen yhdeksänkymmentäluvulla, mikä menee vielä vähän tästä taaksepäin. Näitä kyllä löytyy hyvinkin paljon. Niissä on kaikissa aina vähän erilaiset syyt sille, miksi ne eivät toimit.
Antti Alaja
No jos mä vielä jotain sanon tuosta synnytystalkoista. Ilmeistä on, että siinä meni tämmöinen kehystäminen tietysti ihan pieleen. Mutta myös sitten laajemmin, mitä on syntyvyyskeskustelua seurannut kansainvälisestikin, niin se vaikuttaa olevan jos ei ihan yleismaailmallinen niin ainakin hyvin laaja ilmiö, että ihmiset saa aikaisempaa vähemmän lapsia. On varmaan hirveän vaikea keksiä mitään, että hei mulla on idea että miten tää käännetään, jos se liittyy esimerkiksi sukupuolirooleihin tai odotuksiin tulevaisuudesta tai täntyyppisiin isoihin mullistuksiin. Että on hirveän vaikea löytää mitään, että hei tällä tämä ratkaistaan. Epäonnistuneesta ideasta: en tiedä voiko sitä pitää epäonnistuneena ideana, mutta jos mä mietin vaikka yhteiskuntapoliittista keskustelua 20 vuotta sitten tai 10 vuotta sitten, niin silloin oli kyllä vähän semmoista odotusarvoa, että oli perustulokokeilua ja selvästi semmoista, että viedäänkö tätä sosiaaliturvajärjestelmää johonkin perustulomaisempaan suuntaan. Mutta tällä hetkellä tämän tyyppisestä keskustelusta ei ole oikein enää mitään jäljellä.
Tiina Heikkilä
Joo mihinkä se perustulo oikeastaan niinku katosi yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta? Minulla oli tästä nimenomaan niinku kysymyskin täällä, että se on aika semmoinen selkeä esimerkki, että siitä puhutaan paljon, että se vaan jotenkin katosi, mutta miksi se siis katosi? Oliko siinä ideassa joku vika vai kehitys?
Ville-Pekka Sorsa
No ideateoreettisesti voidaan kai sanoa näin, että se on tämmöinen äärimmäisen suuri politiikkaratkaisu. Sille ei oikein ole semmoista luontevaa ongelmaa, jonka se ratkaisisi, koska se ratkaisee niin hirvittävän monia erilaisia ongelmia. Nämä sitten jakaa aika paljon poliittisesti toimijoita. Jos ajatellaan, että jos perustulo on ratkaisu kaikkiin semmoisiin ihmisten kokemiin ongelmiin, jossa jotenkin ei ole riittävää rahallista toimeentuloa tai on jotain katkoksia siinä toimeentulossa tai tämmöisiä, niin mehän puhutaan aivan älyttömän laajasta ja monimutkaisesta ilmiökentästä. Ne syyt vaihtelee aivan hirveästi. Voi olla työkyvyttömyyttä, voi olla työhaluttomuutta. Yhdellä voi olla niin, että saa taloustilanteen suhdannetilanteen takia potkut jostakin, toisella taas voi olla halu tehdä jotain muuta työtä. Yksi voi olla, että ei ole koskaan päässyt työelämään kiinni, toisella taas voi olla, että sairaus estää työn tekemisen ja niin edelleen. Näitä on loputtomasti näitä tilanteita. No, näihin suhtaudutaan hyvin eri tavoilla. Suomessakin on aika vahva puolueidenkin välillä tämmöinen yhteisymmärrys, että työ on se ihmiselle se ensisijainen toimeentulon lähde.
Tiina Heikkilä
Hyvinvointivaltion malli ehkä vähän perustuu sille ajatukselle.
Ville-Pekka Sorsa
No osittain, että meillä on tämmöinen niin kuin perinteinen sosiaalidemokraattiseksikin kai kutsuttava kompromissi, joka on tämmöinen monipilarimalli, että meillä on niin kuin universaalia turvaa, meillä on työperusteista turvaa, meillä on ihmisten omia säästöjä. Meillä on näitä kaikkia asioita, mutta sitten jos me yritetään tuoda noin isoa ratkaisua hirvittävän moniin ongelmiin, niin mitkä ne on kaikille toimijoille eri ongelmat, joita sillä yritetään ratkoa? Voi olla että ne on eri mieltä niiden samojen ongelmien suhteen, että mitä pitäisi tehdä. Se on varmaan nyt ainakin yksi oleellinen asia.
Tiina Heikkilä
No perustulo on tämmöinen, että saa nähdä, että tuleeko se vielä takaisin. Siis tietysti niinku jos ajattelee tätä pitkäaikaistyöttömyyden kasvua vaikka Suomessa, niin voisiko sitä ajatella, että se tulisi sen myötä ikään kuin uudelleen ratkaisuna pitkäaikaistyöttömyyteen. Voisiko sitä ajatella, että se tulisi uudelleen yhteiskunnalliseen keskusteluun?
Ville-Pekka Sorsa
No keskusteluun varmasti.
Antti Alaja
No on se mahdollista. Nythän tietysti mielenkiintoista on, että talouslehdissä on viimeisen vuoden aikana keskusteltu taas paljon siitä, että mikä tulee olemaan tekoälyn vaikutus työmarkkinoihin. No usein aikaisemmin historiassahan nää ennusteet siitä, että teknologiset vallankumoukset vie työpaikat, ei oo osoittautunut oikeiksi, mutta tietysti tällä kertaa on oikeasti mahdollista, että tekoäly on uudella tavalla työmarkkinoita mullistava teknologia. Ja musta tuntuu, että aina kun on tavallaan tämmöisiä odotuksia, että teknologia vie työpaikkoja, niin siinä vaiheessahan perustulo nousee usein keskusteluun, mutta toisaalta tässä perustulon idean varmaan semmoinen ongelma mun näkökulmasta on, että jos sä kysyt joltain piilaakson miljardööriltä, että mikä sen ajatus perustulosta on, ja sitten sä kysyt Suomessa vasemmistoliiton kansanedustajalta, että mikä sen ajatus perustulosta on, niin varmaan esimerkiksi perustulon tasossa on aika aika paljon haitaria. Ja sitten toisaalta, että minkä tyyppisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ratkaisua haetaan, niin musta näyttää siltä, että tosiaan silloin kun meillä vielä oli jonkinlainen konsensus hyvinvointivaltiosta, niin silloin perustuloa usein esitettiin ratkaisuksi tai vaihtoehdoksi tälle vallitsevalle hyvinvointivaltiokonsensukselle. Mutta ainakin kun tällä hallituskaudella on katsonut tätä yhteiskuntapoliittista keskustelua, niin kyllä tää konsensus hyvinvointivaltiosta on merkittävästi heikentynyt ja eihän tällä hetkellä juuri kukaan esitä mitään ideoita siitä, että miten hyvinvointivaltiota voitaisiin kehittää. Että jos me mietitään poliittista keskustelua niin me puhutaan puolustuksesta ja kansallisesta turvallisuudesta ja täntyyppisistä asioista, mutta eihän kukaan enää ylipäätään puhu hyvinvointivaltion kehittämisestä tai ainakaan semmoiset tahot, jotka saa äänensä kuuluviin.
Tiina Heikkilä
Mutta hyvinvointivaltion kehittäminenkin on selvästi nyt jotenkin stopissa niinku toistaiseksi ja sitten tietysti tätä hyvinvointivaltion kehittämistä myös sellainen asia rajoittaa, että ihmisen yhteiskuntia ylläpitävät ideat on tällä nykykulutuksella vähän ristiriidassa, kun me halutaan myös tämmöisiä ideoita harjoittaa, että me torjutaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Miten tämmöistä ristiriitaa pitäisi ideoinnissa käsitellä? Meillä on ollut tää vaikka hyvinvointivaltio, josta on ollut jonkinlainen konsensus, mutta se sitten perustuu kuitenkin tämmöisille niin kun osittain kestämättömille materiaalisille ajatuksille tai käytännöille.
Ville-Pekka Sorsa
No ehkä voisi ottaa yksi askeleen silleen abstraktimpaan suuntaan ja kysyä, että minkälaiset voimat vaikuttavat yhteiskuntapolitiikan suuntaan. Ideat on vain yksi niistä. Jos ideat sanoo, että minkä tekeminen on oikein ja mahdollista, niin meillä on myös intressit ja instituutiot, jotka vaikuttavat. Eli intressit on se, että kuka hyötyy, kuka haluaa, mitä halutaan, mistä hyödytään – tämmöiset asiat. Ne on tämmöisiä hyvin materiaalisen maailman asioita. Ja sitten on nää instituutiot eli sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja muut rakenteet jotka sitten ikään kuin saa meidät näkemään tietyt toimintatavat itsestäänselvyyksinä ja toimimaan ikään kuin päivästä toiseen samalla tavalla. Meillä on tosi paljon tässä yhteiskunnassa vahvoja instituutioita, jotka liittyy ihmisten arkielämään, kuluttamiseen, työn tekemiseen, moniin tämmöisiin asioihin. On erittäin vaikea muuttaa tämmöistä kestämätöntä, ekologisesti kestämätöntä elämäntapaa pelkillä politiikkatoimenpiteillä. Se on niin iso riski poliitikolle alkaa sanomaan ihmisille, että hei, teidän pitää nyt tehdä paljon vähemmän. Ihmisillä on aitoja materiaalisia intressejä mukavuudenhalusta lähtien. Vaikka ideat kuinka sanoisi että hei tämä on kestämätöntä, me ei voida jatkaa tällä tavalla ja meidän täytyy tehdä jotain muuta, niin on erittäin vaikea löytää sitten semmoisia suuntia, joihin ihmiset kuitenkaan voisivat sitoutua ja ne olisi valmiita jättämään sen elämäntapaansa. Eli niitä poliittisia koalitioita semmoisen suuren riskin ottamiseen ja harppauksen ottamisen johonkin suuntaan on tosi vaikea löytää. Mä analysoisin tätä tilannetta tällä tavalla. Sitten se mikä on tietenkin outoa on myös se, että se helppo tapa suhtautua tähän on vaan että tehdään niinku täydet trumpit. Ei kun lisää vaan drill baby dill, että jatketaan tätä samaa turbovaihteella vielä vähän aikaa ja tämmöistä. Niin tämmöiselle on yllättävän helppo sitten löytää kannatusta.
Tiina Heikkilä
Ja koalitioiden rakentaminen on paljon vaikeampaa.
Ville-Pekka Sorsa
On se joissakin asioissa kyllä ehdottomasti. Ja sitten tietty puhutaan heimoutumisesta ja kaikukammiolmiöistä ja kuplautumisista. Niin moni hyötyy tämmöisestä repimisestä, että kyllä sitä ihan mielellään politiikassa nykyään harjoitetaan. Se on sitten eri asia, millä tavalla se vaikuttaa yhteiskuntapolitiikkaan, että se ei ole aina ihan yksisuuntainen tuo suhde.
Antti Alaja
Vielä näistä ilmasto- ja ympäristöpolitiikan ideoista. On se kyllä ollut mulle kuitenkin aikamoinen yllätys, jos mä mietin tilannetta vaikka 10 vuotta sitten, jossa aikaa luonnehti hirveän vahvasti pyrkimykset kehittää ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. Silloin ennen kuin von der Leyenin ensimmäinen komissio tuli, niin vihreät voitti europarlamenttivaalit suuresti ja Euroopassa vihreä siirtymä ja digitalisaatio ja tän tyyppiset asiat oli framilla hirveästi. Tullaan 10 vuotta eteenpäin, niin nyt ollaan tässä missä koko ilmasto- ja ympäristöpoliittinen agenda on tavallaan jäänyt turvallisuuden ja monien muiden kysymysten alle. Vaikka tässä on tietysti ollut isoja poliittisia murroksia, jotka selittää tätä, niin on tämä ollut kyllä aikamoinen yllätys.
Ville-Pekka Sorsa
Ja kyllähän monet sitä ihan oikeutetusti sanovat, että me ollaan tämän ilmastonmuutoksen kannalta niin järjettömän ison kriisin sydämessä nyt. Me ollaan siinä alkuvaiheessa, että kyllähän tässä tullaan näkemään aivan valtavaa meidän kaikkien elinmahdollisuuksien heikentymistä tällä planeetalla, ihmisten ja kaikkien muidenkin lajien, niin nopeassa tahdissa, että ei tätä kukaan varmaan välttämättä ole pystynyt ennustamaan, että miten nopeaa se sitten tuleekaan todennäköisesti tällä hetkellä olemaan. Ideateoreettisesti voidaan myös lähestyä asiaa sillä tavalla, että ideoilla on tietynlaisia elinkaaria. Nyt on paljon puhuttu ilmastoahdistuksesta, mutta muistetaan myös koronaväsymys. Että ei oikein jaksa enää sitä koronaa, ei jaksa seurata, täys stoppi kaikelle seuraamiselle. Sen takia niistä koronatoimenpiteistäkin luovuttiin aika nopeasti. Ehkä ilmastopolitiikan ja ylipäänsä monien ympäristöpolitiikan alojen kohdalla on käynyt vähän samoin? Että kun nää on ollut niin pitkiä prosesseja ja on yritetty pitää jatkuvasti korkean latauksen ideoita yllä, niin jossain vaiheessa vaan tulee väsymys. Halu että nyt jotain ihan muuta on se, miksi sitten tulee tämmöisiä ihan päinvastaisia ideoita jotka vaan pahentaa tätä tilannetta.
Tiina Heikkilä
Joo. No otetaan nyt vielä tämmöinen viimeinen kysymys, kun me ollaan yliopistossa tai me ollaan täällä yliopiston kellarissa Pinni B:n käytävällä ja yliopistossahan myös siis tuotetaan tietoa ja myös siis voisi ajatella, että ideoita. Se on yleisesti yhteiskuntatieteiden yks tuottaa siis ideoita yhteiskuntaan, tutkimustietoa ja ideoita, Juha Suoranta kirjoittaa Alustalla. Just eilen julkaisin tämmöisen jutun sosiologiasta näin, että globaalissa etelässä sosiologia on ollut kytköksissä vastarintaan ja tällaiseen toimintaan ja monelle sosiologeille tämmöinen sitoutuva tai taisteleva sosiologia ei ole ollut valinta vaan tutkimustoiminnan niinku eksistentiaalinen ehto. Niin koskeeko tämä yhteiskuntapoliittista ideointia tässä ajassa?
Ville-Pekka Sorsa
Tähän varmaan voi vastata monesta kulmasta. Ensimmäinen mitä vastaisin, on se, että tietysti meillä on niin kun sosiaalitieteissä sosiaalipolitiikassa, sosiaalityössä, sosiologiassa ihan tämmöisiä omia tutkimushaaroja, jotka pyrkivät tunnistamaan sosiaalisia ongelmia ja ikään kuin luomaan sitä kautta ongelmanmäärittelyitä ja ideoita, joihin voidaan tarttua myös politiikassa. Eli voidaan sanoa, että yhteiskuntatieteissä on hyvin vahva semmoinen painotus olemassa, että näitä lähtökohtaisesti jo ikään kuin tehdään. Toinen on sitten se, että tietysti nykyään odotetaan myös rahoittajienkin toimesta, tiederahoittajien toimesta, että pitäisi vaikuttaa siihen yhteiskuntaan. Suomessa tehdään strategista tutkimusta, missiolähtöistä tutkimusta on Euroopassa monissa muissakin maissa olemassa. Eli ajatus on se, että tutkimus on lähtökohtaisesti tämmöistä niin kuin yhteiskunnallista muutosta ajavaa. Ajatus on, että tutkimus voi olla se tapa, miten me voidaan kerätä monitieteellisesti, poikkisektoraalisesti ja monitoimijaisesti toimijoita tekemään sitä yhteiskunnallista muutosta. Mä sanoisin, että tämmöisessä tutkimuksessa ideat on just se, mikä yhdistää näitä toimijoita ja auttaa ikään kuin puhaltamaan yhteen hiileen. Kolmanneksi voidaan sanoa, että kyllähän yksi perinteinen yhteiskuntatieteiden tiedonintressi on ollut tää emansipoiva tiedonintressi, että ei pyritä vain selittämään tai ymmärtämään maailmaa vaan myös muuttamaan sitä. Tehdään kriittistä tutkimusta, pyritään vapautumaan niistä kahleista, mitkä ympärillämme vallitsee. Eli se on niinku jo yksi lähtökohtaisesti yhteiskuntatieteen lähestymistavoista. Suomessa tietysti voidaan sanoa, että kun yliopistojen vapautta tai tieteen vapautta on monilla tapaa tässä viime aikoina kavennettu ja aletaan olla rankingilla aika heikoilla. Varsinkin kun nyt hyvin monesta keskeisestä yhteiskunnallisen tiedon tuotannosta vähitellen luovutaan – ehkä nyt ei samassa mittakaavassa kuin jossain Yhdysvalloissa missä tää on mennyt jo aivan hulluksi – niin kyllähän se vastuu tai kyky nähdä, että minkälaisessa tilassa yhteiskunta on, niin se siirtyy tutkijoille ja tutkimukselle. Mä uskon, että monille tämä on iso asia, johon halutaan sitten tarttua ja ikään kuin pitää yllä sitä yhteiskunnan tilannekuvaa.
Antti Alaja
Tuntuu, että jos miettii etenemistä yliopistoissa, niin yliopistoissa on tietysti hirveän vahvat kannustimet siihen, että pitää julkaista kovatasoisessa kansainvälisessä tiedejulkaisuissa. Ja sitten voi olla, että jos osallistuu vaikka suomalaiseen yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun, niin kannustimet ei ole yksi vahvat siihen. Mutta itse olen siis työskennellyt aika pitkään tavallaan vähän niinku tutkimuksen teon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen rajapinnassa. Ja kyllä se fiilis mikä tulee, on että se toimijoiden joukko on vähän liian kapea, mitä toimittajat haastattelee ja joita vaikka eduskunnan valiokunnat pyytää kommentoimaan. Se olisi kyllä toivottavaa, että saataisiin entistä laajempi joukko talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä esiin mediassa. Ja toisaalta antamaan asiantuntijalausuntoja, olemaan muutenkin aktiivinen. Siitä tulee liian yksipuolista, jos äänessä on aina muutama sama asiantuntija.
Ville-Pekka Sorsa
Tietysti se, mikä sitten tässä on semmoinen vaikea asia, on että kun me tieteessäkin tuotetaan kaikenlaisia teoreettisia ideoita, jotka on sitten hyvin selkeärajaisia ja aika tarkkaan määriteltyjä eli niillä viitataan tiettyihin asioihin. Sitten kun meidän ideat menee sinne poliittisiin keskusteluihin tai yhteiskuntapolitiikan tekemiseen, niin niille annetaan jos jonkinnäköisiä merkityksiä. Niitä voidaan käyttää jos jonkinnäköisellä tavalla. Jos me ajatellaan tämmöistä taistelevaa yhteiskuntatiedettä, joka pyrkii tekemään sitä yhteiskunnan todellista tilaa näkyväksi ja niitä marginaaleja jotka ei ole siellä valtaa pitävien näkyvissä, niin nekin ideat mitkä siellä tuotetaan, voidaan ottaa jos jonkin näköiseen käyttöön. Mä sanoisin, että yhteiskuntapoliittisessa kamppailuissa ideat ei koskaan ole omassa hallinnassa.
Tiina Heikkilä
Joo eli ideoita käytetään monella tavalla ja aika oleellista on myös sitten siinä, että minkälaisia koalitioita tosiaan niiden ympärille syntyy ja synnytetään. Mutta kiitoksia tästä Ville-Pekka Sorsa ja Antti Alaja.
Ville-Pekka Sorsa
Kiitos paljon. Oli ilo, kiitoksia.