Mitä tavallinen talousmetsä oikeastaan on?
Puskiaisten moottoritien kannattajat kutsuvat Lempäälään ja Pirkkalan välistä metsäaluetta, eli niin kutsuttua LempiMetsää mielellään ”tavalliseksi talousmetsäksi”. Tämä osoittaa sekä vakavaa alueen tuntemuksen puutetta että ylipäänsä ymmärryksen ja elämän kunnioittamisen puutetta.
LemPi-metsä ei ole ”tavallista talousmetsää”, vaan siihen sisältyy monia luonnoltaan hyvin arvokkaita alueita, kuten Pulkajärven Natura-alue, Perimmäisen luonnonarvokokonaisuus ja Leppäperkiön luonnonsuojelualue.
Alueella on ojittamattomia soita, perkaamattomia puroja ja rakentamattomia metsäjärviä. Alue on aktiivisessa virkistyskäytössä ja sillä on lähivirkistysalueena suuri merkitys etenkin Pirkkalan, Sääksjärven ja Lempäälän asukkaille. Monet vedeltään hyvälaatuiset pienet metsäjärvet lisäävät alueen virkistysarvoa huomattavasti.
On kieroutunutta, että luontoa pidetään ”arvokkaana” vain silloin, jos siinä esiintyy uhanalaisia ja lailla suojeltuja lajiesiintymiä tai luontokohteita. Aivan kuin valtaosa luonnosta olisi ”arvotonta” jakojäännöstä, jollei siinä esiinny tällaisia juridisia keihäänkärkiä, jotka on pakko ottaa huomioon suunnittelussa.
”Tavallinen metsäkin” on tavattoman rikas ja toiminnallisesti monimutkainen eliöyhteisö. Yhdellä metsähehtaarilla on tyypillisesti yli 2000 lajia ja vähintään 100 000 näiden lajien välistä vuorovaikutussuhdetta. Siellä elää ja toimii miljoonia eri eliölajien yksilöitä. Aivan tavallisessa metsäluonnossamme on ihmeitä, jotka ylittävät nerokkaimpien taiteilijoidemme ja insinööriemme luomukset. Niiden tuhoaminen tarpeettoman moottoritien pätkän vuoksi on silkkaa vandalismia, ja tietysti kaikkien Suomen, Pirkanmaan, Tampereen, Pirkkalan ja Lempäälän julkilausumien luonto- ja ilmastotavoitteiden vastaista toimintaa.
Nekin osat LempiMetsää, jotka ovat metsätalouskäytössä, ovat luonnoltaan arvokkaita ja suojeltujen kohteiden luontoarvojen säilymistä tukevia.
On kieroutunutta, että luontoa pidetään ”arvokkaana” vain silloin, jos siinä esiintyy uhanalaisia ja lailla suojeltuja lajiesiintymiä tai luontokohteita. Aivan kuin valtaosa luonnosta olisi ”arvotonta” jakojäännöstä, jollei siinä esiinny tällaisia juridisia keihäänkärkiä, jotka on pakko ottaa huomioon suunnittelussa. Sitäkin perverssimpää tällainen luonnon arvottaminen lakipykälien kautta on, kun tietää, että suomalainen luonnonsuojelulainsäädäntö on erittäin heikkoa ja puutteellista suojelemaan edes uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä.
Ihmiset haluavat asua Pirkkalassa ja Lempäälässä viihtyisän ympäristön ja hyvien ulkoilumahdollisuuksien vuoksi
Pirkkalan kunnan alueella LemPi -metsä on ainoa merkittävä laajempi metsäalue. Sitä on jo nakerrettu pohjoisosastaan uhraamalla Jasperinojan ja Kurikkakallion luontoalueita teollisuushalleille. Jos vielä Puskiaisten moottoritie ja sen varsien peltihallikeskittymät toteutetaan, jäljelle jää vain vähäisiä metsiköiden sirpaleita teiden, teollisuushallien ja asuinalueiden välissä. Silloin kunnan uudeksi rehdiksi sloganiksi sopisi ”Peltihallien Pirkkala”.
Helposti saavutettavalla lähivirkistysalueella on liikuntaan ja luonnossa liikkumiseen houkuttelevana suuri merkitys kansanterveydelle. Tällä on suuri taloudellinenkin arvo työurien pidentymisen ja työssä jaksamisen tuomina lisääntyneinä tuloina sekä terveydenhoidon, sairaspoissaolojen ja sairaseläkkeiden yhteiskunnalle aiheuttamien kustannusten pienenemisen kautta. Tätäkin suurempi merkitys näillä alueilla on ihmisten yleisen elinvoimaisuuden, hyvinvoinnin ja elämän laadun kannalta.
Eivät ihmiset halua asua Pirkkalassa ja Lempäälässä moottoriteiden ja peltihallien vuoksi, vaan vihreän viihtyisän ympäristön ja hyvien ulkoilumahdollisuuksien vuoksi. Eivät ihmiset halua ulkoilla moottoritien melussa eivätkä juosta, hiihtää tai kävellä pitkin moottoriteiden varsia ja tehdashallien väliin jääviä kapeita viherkäytäviä.
Rakennetuilta betonilla ja asfaltilla peitetyiltä alueilta metsäluonto ja muukin luonto väistyy tietysti sataprosenttisesti. Liikenteen ja rakentamisen ja vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään rakennettuun pinta-alaan.
Jokainen voi itse helposti testata LemPi-metsään kaavailtua äänimaailmaa Pirkkalan Vähä-Naistenjärven äärellä. Pieni järvi on kyllä kaunis, mutta jatkuva moottoritien melu tekee siitä epäviihtyisän ja virkistyskäyttöön soveltumattoman. Puskiaisten moottoritien rakentaminen levittäisi saman melusaasteen koko LemPi-metsän alueelle.
Rakennetuilta betonilla ja asfaltilla peitetyiltä alueilta metsäluonto ja muukin luonto väistyy tietysti sataprosenttisesti. Liikenteen ja rakentamisen ja vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään rakennettuun pinta-alaan. Ne ulottuvat paljon laajemmalle ympäröivään metsään reunavaikutusten, valo- ja pienilmasto-olojen ja vesitalouden muutosten, häiriön sekä autojen ja ikkunoiden aiheuttamien eläinten kuolemien seurauksena.
Ympäristövaikutusten arvioinnin lähtökohdat ovat puutteelliset
Ympäristövaikutusten arvioinnissa eli YVA-selonteossa pitäisi arvioida hankkeen mahdolliset välittömät sekä välilliset vaikutukset muun muassa ihmisiin, eliöstöön, ilmastoon sekä yhdyskuntarakenteeseen.
Puskiaisten moottoritiehankkeen YVA-selonteossa tarkastellaan ja vertaillaan vain tiehankkeiden toteutusvaihtoehtojen (0+, VE1 ja VE2) vaikutuksia. Tämä lähtökohta on riittämätön ja puutteellinen, koska Pirkkalan ja Lempäälän kunnat suunnittelevat uusien teiden (Puskiaisten moottoritie ja 2-kehätie) varsille myös mittavaa rakentamista.
Pelkkien tiehankkeiden vaikutusten arviointi irrallaan näistä kaavoitus- ja rakentamishankkeista on täysin riittämätön lähtökohta YVA-prosessille. Uusien teiden rakentamisesta seuraa suoraan kaavoitus- ja rakentamishankkeita, eikä niitä toteuteta ilman Puskiaisten moottoritien ja kakkoskehätien rakentamista. Siksi niiden rajaaminen pois YVA-prosessista on harhaanjohtavaa Pirkanmaan ELY-keskukselta. Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset eivät kuvaa realistisella tavalla tiehankkeiden todellisia vaikutuksia luonto- ja virkistysarvoihin.
Ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset eivät kuvaa realistisella tavalla tiehankkeiden todellisia vaikutuksia luonto- ja virkistysarvoihin.
Puskiaisten moottoritiehankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa luonnolle aiheutuvat haitat arvioitiin vain vähäisen tai kohtalaisen kielteisiksi. Näin siitä huolimatta, että rakentamattomalle metsäalueelle tehtäisi uusi, tielinjaltaan 60 metrin levyinen moottoritie, jonka luonnolle haitallinen melualue ulottuu 500−800 metrin päähän. Näin siitä huolimatta, että teiden rakentamista seuraa kaavoitus ja rakentaminen, joka pirstoo koko metsäalueen palasiksi.
On päivänselvää, ettei tällaisilla vaikutusten arvioilla ole mitään tekemistä luonnon reaalitodellisuuden kanssa. Pelkkien teiden vaikutusten lisäksi satojen hehtaarien laajuisilla rakennushankkeilla on erittäin suuria vaikutuksia luontoarvoihin, vesistöihin ja alueen virkistyskäyttöön. Näiden syiden vuoksi koko YVA-selonteko tulee valmistella uudelleen realistisemmasta lähtökohdasta, jossa otetaan huomioon myös alueelle suunnitellun rakentamisen vaikutukset.
Puskiaisten oikaisun vaikutukset Pulkajärven Natura-alueen luontoarvoihin ovat mittavat
Ympäristövaikutusten arvioinnissa vaikutukset Pulkajärven Natura-alueeseen kuitataan sillä, että tiehankkeista ei aiheudu kuin välillisiä vaikutuksia alueen vesiolosuhteisiin. Tiehankkeista ei arvioida aiheutuvan todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia niihin luontoarvoihin, joiden perusteella Pulkajärvi on sisällytetty Natura-verkostoon. Tällä viitataan siihen, että Pulkajärven suojelun perusteiksi on Natura-tietolomakkeessa nimetty vain alueella esiintyvät luontotyypit, eikä lajiesiintymiä mainita.
Tämä on hyvin omituinen arvio, sillä Pulkajärven alueella tiedetään esiintyvän ainakin seuraavia lintudirektiivin I-liitteen lajeja: kuikka, kaakkuri, helmipöllö, huuhkaja, varpuspöllö, kalasääski, palokärki, pohjantikka, metso. Lisäksi alueella esiintyy pyitä. Tämä on oma varma havaintoni, jota ei ole mainittu ympäristöhallinnon tiedoissa. Lisäksi alueella on esiintynyt luontodirektiivin IV a-liitteen laji ilves. Toisin sanoen Pulkajärven alueella esiintyy ainakin 10 lintudirektiivin 1-liitteen lajia, eli kohde on linnustollisesti hyvinkin merkittävä ja arvokas.
Suunniteltujen tiehankkeiden vaikutuksia näihin lintulajeihin ei ole YVA-selonteossa kuitenkaan arvioitu lainkaan. Tämä vaikuttaa lakitekniseltä kikkailulta, jolla sivuutetaan Puskiaisten moottoritiehankkeen todellisia ja merkittäviä ekologisia vaikutuksia Pulkajärven Natura-alueen suojeluarvoihin. Miksi näin on ympäristövaikutusten arvioinnissa sitten tehty? Arvelen, että siksi, ettei tiehankkeelle katsottaisi tarpeelliseksi Natura-alueen vaikutusten arviointia, joka voisi vaikeuttaa hankkeen etenemistä.
Pulkajärven Natura-alueella esiintyvien lintudirektiivin 1-liitteen metsälintulajien elinpiirien koot ovat selvästi laajemmat kuin Pulkajärven Natura-alue (pinta-ala 49 ha). Näin ollen niiden elinpiirit ulottuvat myös Natura-alueen rajojen ulkopuolelle. Pohjantikan elinpiirin koko on 65-90 hehtaaria. Palokärjen elinpiiri on satojen hehtaarien kokoluokkaa. Varpuspöllön elinpiirin koko vaihtelee välillä 40-600 hehtaaria, mediaanin ollessa 230 hehtaaria (Strøm & Sonerud 2001). Helmipöllön elinpiiri on samaa kokoluokkaa, suomalaisen tutkimuksen mukaan 41-293 hehtaaria, keskiarvon ollessa 114 hehtaaria (Santagnelli ym. 2012). Pulkajärven alueella esiintyy myös pyitä, ainakin Pulkajärven rantametsässä ja järven itäpäädyn ja kaasulinjan välissä olevan korven ympäristössä. Pulkajärvellä esiintyy myös useita muita vanhojen metsien lajeja, kuten kanahaukka, puukiipijä ja idänuunilintu. Kanahaukan elinpiirit ovat useiden tuhansien hehtaarien kokoisia.
Pulkajärven, Kaitajärven ja Rajajärven alueella esiintyy myös metsoja. Havaintoja metsoista on tehty myös kaasulinjan ja Pirkkalan Kaitajärven välisellä metsäalueella. On selvää, että alueella on elinvoimainen metsopopulaatio, eikä sellaista esiinny ilman soidinpaikkaa. Alueella on siksi sijainniltaan toistaiseksi tuntematon ja selvittämätön soidinpaikka, joka tulee paikantaa ja arvioida tiehankkeiden vaikutukset soidinpaikkaan ja sillä käyvän paikallisen metsopopulaation elinvoimaisuuteen. Metsokukkojen elinpiirit ovat kymmenien hehtaarien laajuisia ja ne sijaitsevat kakunviipaleiden tavoin 1−1,5 kilometrin säteellä soidinpaikan ympärillä.
Metson tilanne on vain yksi esimerkki siitä, miten ympäristössä tapahtuvat muutokset heijastuvat Pulkajärven Natura-alueen lajistoon, vaikka itse Natura-alueen rajojen sisälle ei tie- ja rakennushankkeilla kajota.
Metson soidinaikaan soidinpaikan ympäristössä suositellaan vältettävän kaikkia häiriötä 15.3.-20.5. eikä niiden läheisyyteen suositella rakennettavan metsäautoteitä, saati sitten moottoriteitä. Suunniteltujen tie- ja rakennushankkeiden aiheuttaman häirinnän ja pirstoutumisen seurauksena koko paikallinen metsokanta on vaarassa hävitä. Tämä vaikutus ulottuu myös Pulkajärven Natura-alueella eläviin metsoihin, jotka ovat osa tätä paikallista populaatiota ja riippuvaisia sen soitimesta ja populaation jatkuvuudesta. Metson tilanne on vain yksi esimerkki siitä, miten ympäristössä tapahtuvat muutokset heijastuvat Pulkajärven Natura-alueen lajistoon, vaikka itse Natura-alueen rajojen sisälle ei tie- ja rakennushankkeilla kajota.
Jokseenkin kaikkien Pulkajärven Natura-alueella elävien lintudirektiivin I-liitteen lintulajien elinpiirit ulottuvat Pulkajärven Natura-aluetta laajemmalla alueelle ympäröivään metsämaastoon. Tiet ja niihin liittyvä rakentaminen tuhoavat merkittäviä osia näiden lajien tosiasiallisista elinympäristöistä, aiheuttavat niille haitallista liikennemelua, heikentävät lisääntymismenestystä ja lisäävät kuolleisuutta.
Sekä Puskiaisten uusi moottoritie, että 2-kehätie sijaitsevat niin lähellä Pulkajärven Natura-aluetta, että meluhaittavaikutuksia linnustolle syntyy. Yli 45 dB:n ylittävät melutasot alentavat YVA-selonteon mukaan lintujen pesimätiheyttä ja heikentävät pesimämenestystä. Tällaiset melutasot ulottuvat YVA-selonteon mukaan enimmillään 500−800 metrin päähän, mutta 2-kehätien osalta enintään 400 metrin päähän. Sekä Puskiaisten moottoritie, sen ja 2-tien liittymäalue sekä 2-kehätien valittu eteläinen linjaus ulottuvat niin lähelle Pulkajärven Natura-aluetta, että lintujen pesimämenestystä heikentäviä ja lintujen pesimätiheyttä alentavia vaikutuksia väistämättä syntyy. 2-kehätien eteläinen vaihtoehto kulkee 100 metrin päässä Pulkajärven Natura-alueen rajasta. Tästä huolimatta melun vaikutuksia Pulkajärven linnustoon ei ole otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa. Melun lisäksi liikenne lisää lintujen ja nisäkkäiden kuolleisuutta autojen törmätessä niihin, mikä heikentää paikallisia populaatioita.
Lajisto on erottamaton osa luontotyyppejä, ja Pulkajärven alueen luontotyyppi heikkenee, kun se menettää osan lajistostaan
Ympäristövaikutusten arvioinnissa Puskiaisten moottoritien ja 2-kehätien vaikutuksia arvioidaan vain suhteessa Pulkajärven alueen Natura-luontotyyppeihin, mutta ei niiden lajistoon. Lajisto on kuitenkin erottamaton osa luontotyyppejä. Luontotyypit ovat eliöyhteisöjä, jotka koostuvat niille ominaisesta lajistosta. Natura-alueet on perustettu suojelemaan alueidensa luontoa kokonaisuudessaan ja alueiden valinnassa painotetaan sekä Natura-luontotyyppien että lintudirektiivin lintulajien ja luontodirektiivin lajien esiintymistä alueella.
Pulkajärven alueella esiintyvät lintulajit ovat epäilemättä olleet keskeinen syy siihen, että alue on alun perin sisällytetty vanhojen metsien suojeluohjelmaan (1993) ja sen seurauksena myöhemmin Natura-ohjelmaan (1998). Pulkajärven suojeluperusteiden mukaan alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan, että alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys. Toisin sanoen Pulkajärven alueella esiintyvien lajien ja niiden elinympäristöjen tilan säilyttämisvelvoite sisältyy suojelun perusteisiin.
Luontotyyppi heikkenee, kun se menettää osan lajistostaan. Siksi lintulajistoon kohdistuvia vaikutuksia ei voi loogisesti eikä perustellusti erottaa luontotyyppiin kohdistuvista vaikutuksista ja jättää niitä arvioimatta. Tämä vuoksi Pulkajärven Natura-alueelle on välttämätöntä tehdä luonnonsuojelulain 65§:n mukainen Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi.
Helmipöllö, huuhkaja, varpuspöllö, palokärki, pohjantikka, metso ja pyy ovat kiistattomasti boreaalisen luonnonmetsän lajeja, keskeinen osa tämän luontotyypin eliölajistoa. Siksi lintulajeihin kohdistuvat vaikutukset kohdistuvat väistämättä myös boreaalisen luonnonmetsän luontotyyppiin, jonka eliöyhteisön osia nämä lintulajit ovat. Luontotyyppi heikkenee, kun se menettää osan lajistostaan. Siksi lintulajistoon kohdistuvia vaikutuksia ei voi loogisesti eikä perustellusti erottaa luontotyyppiin kohdistuvista vaikutuksista ja jättää niitä arvioimatta. Tämä vuoksi Pulkajärven Natura-alueelle on välttämätöntä tehdä luonnonsuojelulain 65§:n mukainen Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi.
Edellä mainittujen syiden vuoksi arvioin, että sekä Puskiaisten moottoritiellä että 2-kehätiellä on erittäin suuri haitallinen vaikutus Pulkajärven Natura-alueen linnustoon. Pidän YVA-selonteossa esitettyä näkemystä, ettei tiehankkeista aiheudu haitallisia vaikutuksia Pulkajärven Natura-alueeseen karkeasti virheellisenä, harhaanjohtavana ja perusteiltaan kestämättömänä.
Vaikutukset Perimmäisen ja Leppäperkiön luontoarvoihin
Perimmäisen alueella eläviä luonto- ja lintudirektiivin nisäkäs- ja lintulajeja ovat liito-orava, pohjantikka, palokärki ja varpuspöllö. Perimmäisen luonnonarvokokonaisuuden pinta-ala on 29 hehtaaria. Liito-oravanaaraiden elinpiirin koko on keskimäärin 8,3 hehtaaria, koiraiden keskimäärin 60 hehtaaria (Hanski ym. 2000). Perimmäisen luonnonarvokokonaisuus voi tarjota, liito-oravanaarasta lukuun ottamatta, näille lajeille vain ydinalueen. Nämäkin lajit ovat riippuvaisia Perimmäistä ympäröivästä laajemmasta metsäalueesta.
Puskiaisten moottoritie viistäisi Perimmäisen luontoarvokokonaisuuden eteläkärkeä ja aiheuttaisi erittäin merkittävän häiriötekijän ja liikkumisesteen monille Perimmäisen alueen lajeille. Se katkaisisi liito-oravien liikkumismahdollisuudet etelän suuntaan kokonaan ja leikkaisi todennäköisesti pois osia niiden nykyisestä elinpiiristä. Perimmäisen alue on kokonaisuudessaan 45 dB ylittävän, lintujen pesimämenestystä heikentävän ja lintujen pesimätiheyttä alentavan liikennemelun vaikutusalueella.
Tästä huolimatta muutosvaikutukset Perimmäisen alueeseen on arvioitu vähäisiksi. Arvioinnissa on otettu huomioon vain se, että osa kokonaisuudesta häviää jäädessään tielinjauksen alle ja eteläosaan kohdistuu reunavaikutuksia. Moottoritien eläinlajistolle aiheuttamaa häiriötä, estettä liikkumiselle ja elinpiirien supistumista ei YVA-selonteossa ole arvioitu lainkaan.
Uuden moottoritien aiheuttamista haittavaikutuksista merkittävä osa on siis jätetty arvioimatta, minkä vuoksi arvio Puskiaisten moottoritien aiheuttamista muutoksista Perimmäisen alueelle on epäluotettava ja aliarvio tien haitallisuudesta. Moottoritien rakentamisen aiheuttamilla muutoksilla olisi todellisuudessa erittäin suuri tai suuri haitallinen vaikutus Perimmäisen luontoarvoihin.
Vaikutukset Leppäperkiön luonnonsuojelualueeseen
2-kehätielle valittu eteläinen linjaus, joka vaikuttaa vähemmän haitallisesti Leppäperkiön alueeseen kuin suunnittelupöydällä ollut pohjoinen.
Leppäperkiön luonnonsuojelualueen pinta-ala on 12 hehtaaria. Alue on lintulajistoltaan monipuolinen ja siellä on myös liito-oravan elinpiiri. Lintudirektiiviin I-liitteen lintulajeista alueella on havaittu pesivän ainakin pyy, mehiläishaukka, varpuspöllö ja palokärki. Mehiläishaukka suosii laajoja metsäalueita ja sen elinpiiri on suuri, yli 1000 hehtaaria.
Sekä Pulkajärven, Perimmäisen että Leppäperkiön alueilla esiintyvien lintu- ja nisäkäslajien todelliset elinpiirit tulee varmentaa maastossa. Muutosvaikutusten suuruudet tulee arvioida vasta sen jälkeen uudelleen paremmin tiedoin.
Leppäperkiössä luonnonsuojelualue voi tarjota edellä mainituille lajeille vain ydinalueen, eli lajit ovat riippuvaisia luonnonsuojelualuetta ympäröivästä laajemmasta metsäalueesta. 2-kehätien linjauksista valiittu eteläinen vaihtoehto on Leppäperkiön kannalta vähemmän haitallinen (samalla kuitenkin Pulkajärven-Kaitajärven alueen kannalta haitallisempi), mutta lopputulos riippuu myös muusta rakentamisesta ja siitä mihin mm. teollisuustontit sijoittuvat. Todellisten vaikutusten arvioimiseksi tarvitaan yhteinen arvio YVA-alueen hankkeista.
Lisääntyvän melun vaikutuksia Leppäperkiön linnustoon ja liito-oravaan ei ole otettu lainkaan huomioon vaikutusten arvioinnissa. Melun lisäksi liikenne lisää lintujen ja nisäkkäiden kuolleisuutta autojen törmätessä niihin, mikä heikentää paikallisia populaatioita. Oletus siitä, että 2-kehätiestä ei olisi haittaa Leppäperkiön luonnonsuojelualueen eläimistölle on siksi virheellinen ja perustuu puutteellisiin selvityksiin.
Sekä Pulkajärven, Perimmäisen että Leppäperkiön alueilla esiintyvien lintu- ja nisäkäslajien todelliset elinpiirit tulee varmentaa maastossa. Muutosvaikutusten suuruudet tulee arvioida vasta sen jälkeen uudelleen paremmin tiedoin.
Arvokkaan yhtenäisen alueen tilalle eläinten vankileirien saaristo
Puskiaisen moottoritien toteuttamisen seurauksena noin 1000 hehtaarin laajuinen alue jäisi moottoriteiden ja niiden vaikutusalueiden saartamaksi, ”eläinten vankileiriksi”, vailla toimivia ekologisia yhteyksiä.
Alueella on Peltolammin-Pärrinkosken luonnonsuojelualue, useita muita arvokkaita luontokohteita, liito-oravan esiintymiä ja merkittävää virkistyskäyttöä. Kartalle piirrellyt ”ekologisten yhteyksien” vihreä juovat ovat vain väriä paperilla, eikä niiden todellisesta toimivuudesta eri eläinlajien kannalta ole riittävää näyttöä. Moottoriteiden saartamalla alueella olisi useita tunnettuja liito-oravan elinpaikkoja Perimmäisen, Sääksjärven ja Peltolammin alueilla. Myös Pirkkalan Toivion alueella on liito-oravan elinympäristöiksi erinomaisesti soveltuvaa metsää ja epäilemättä myös liito-oravan esiintymiä, vaikka niitä ei ole kartoitettu.
Pieniin eristyneisiin populaatioihin kohdistuu kohonnut häviämisen riski perimän kaventumisen, kannan oman kuolleisuuden ja syntyvyyden satunnaisvaihteluiden sekä ympäristön olosuhteissa tapahtuvien negatiivisten muutosten seurauksena.
Puskiaisten uuden moottoritien rakentaminen katkaisi näiden paikalliskantojen ekologiset yhteydet lännen ja etelän suunnan metsäalueille ja eristäisivät tämän Pirkanmaan tasollakin merkittävän liito-oravapopulaation kokonaan muista seudun liito-oravapopulaatioista. Tästä voi seurata eristyksiin jääneen alueen paikallisten liito-oravakantojen hiipuminen ja häviäminen pidemmällä aikavälillä.
Pieniin eristyneisiin populaatioihin kohdistuu kohonnut häviämisen riski perimän kaventumisen, kannan oman kuolleisuuden ja syntyvyyden satunnaisvaihteluiden sekä ympäristön olosuhteissa tapahtuvien negatiivisten muutosten seurauksena. Samat riskit koskevat muitakin eläinlajeja, joille kenotekoiset rakennetut ekologiset yhteydet moottoritien yli tai ali eivät ole käytännössä toimivia.
Maakuntakaavaa voi ja pitää muuttaa
Yksi toistuvasti esitetty perustelu Puskiaisten moottoritien ja 2-kehätien rakentamiselle on, että niistä on jo päätetty maakuntakaavassa. Kaavoja voidaan kuitenkin muuttaa ja niitä on lukuisia kertoja muutettukin, kun ymmärrys on lisääntynyt ja aiemmat kaavailut on havaittu kelvottomiksi.
Yksi toistuvasti esitetty perustelu Puskiaisten moottoritien ja 2-kehätien rakentamiselle on, että niistä on jo päätetty maakuntakaavassa. Kaavoja voidaan kuitenkin muuttaa ja niitä on lukuisia kertoja muutettukin, kun ymmärrys on lisääntynyt ja aiemmat kaavailut on havaittu kelvottomiksi.
Tampereen seudun kaavoituksen historia herättää toiveikkuuttakin. Aktiiviset kansalaiset ovat kyenneet torjumaan monia muitakin hölmöjä hankkeita, joista nyt ei voi kuin epäuskoisena ihmetellä, kuinka joku on saattanut tuollaisia aivopieruja päästellä.
Kerrataanpa Tampereen seudun suunnittelun aiempia tapauksia, joissa järki on lopulta voittanut ja kaavoja on muutettu: moottoritien rakentaminen Pyhäjärven rantaa pitkin läpi Pyynikin, Tahmelan ja Pispalan rantojen, Pispalanharjun rakentaminen täyteen kerrostaloja, ydinvoimalan rakentaminen Kauppiin, kauppahallin virastotalon purkaminen, valtavan korkeiden tornitalojen rakentaminen Tammerkosken kansallismaisemaan, Eteläpuiston rakentaminen täyteen kerrostaloja.
Puskiaisten moottoritiehanke on mainio lisäys tähän listaan.
Lähteet
Hanski, I.K., Stevens, P.C., Ihalempiä, P. & Selonen, V. 2000. Home-range size, movements, and nest-site use in the Siberian flying squirrel, Pteromys volans. Journal of Mammalogy 81 (3): 798-809.
Kontkanen, H. & Nevalainen, T. 2002. Petolinnut ja metsätalous. Siipirikko 29(2):1-80.
Santagnelli, A., Hakkarainen, H., Laaksonen, T. & Korpimäki, E. 2012. Home range size is determined by habitat composition but feeding rate by food availability in male Tengmalm´s owls. Animal Behaviour 83 (2012):1115-1123.
Strøm, H. & Sonerud, G. A. 2001. Home range and habitat selection in the Pygmy Owl Glaucidium passerinum. Ornis Fennica 78:145-158.
