Yksi ELOS-hankkeen ryhmätoiminnan keskeinen teoreettinen kivijalka on sosiaalipedagoginen työote, jossa korostuu dialoginen kohtaaminen, luottamuksen rakentaminen ja pedagoginen suhde kasvattajan ja oppilaiden välillä. Luottamukseen ja vastavuoroisuuteen perustuvien suhteiden kautta voimme osoittaa osallistuville nuorille välittämistä, ja hiljalleen todella oppia tuntemaan nuorta. Samalla on mahdollista antaa eväitä tulevaan mallittamalla nuorille ihmisten välisiä positiivisia suhteita.
Hankkeen ryhmät tarjoavat kasvattajalle tavallista kouluarkea enemmän aikaa vuorovaikutukseen, kohtaamiseen ja luottamuksen rakentamiseen. Luottamuksen lisääntyessä, tarjoutuu mahdollisuus oppia ymmärtämään nuoren ajattelua, ja sitä miten juuri hän kokee ja näkee maailman. Jokainen nuori on uniikki, ja vain ymmärtämällä jokaisen nuoren ainutkertaisuutta voimme auttaa etsimään ja löytämään hänen piiloisiakin vahvuuksia.
Ryhmätoiminnan sisällä rakentuvat suhteet ovat nuorille tärkeitä. Nuoret tahtovat tietää, keitä me kasvattajat olemme persoonina, emmekä vain ammattilaisina, työntekijän roolissa. Oman persoonan esille tuonti, ja henkilökohtaisten asioiden jakaminen ryhmän kanssa saattavat kuitenkin usein haastaa kasvattajia ja luoda epävarmuuttakin. Mikä on sopivaa, minkä verran voin persoonaani käyttää ja näyttää? Kuitenkin sen sijaan, että arastelisimme persoonallista ja henkilökohtaisuutta, meidän tulee löytää oma rajamme yksityiseen, eli siihen, minkä osan itsestämme rajaamme suhteen ulkopuolelle.
Ammatillisuus on perustavanlaatuinen lähtökohta työlle, ja se luo raamit ja reunaehdot tuoden työskentelyyn ammatillisen mm. tiedon ja teorian, lait ja ammattieettiset periaatteet. Ammatillisuus raamittaa kasvattajan ja nuoren välistä suhdetta korostaen kasvattajan kasvatustahtoa nuorta kohtaan, tukien nuorta saavuttamaan omaa potentiaaliaan. Ammatillisuus luo työskentelyyn tavoitteet, jotka määrittävät toimintaa ja sen suuntaa.
Persoonallinen ja henkilökohtainen minä auttaa luomaan kasvattajan ja kasvatettavan suhteesta aidomman. Olemalla omia itsejämme, ja näyttämällä myös omia heikkouksiamme ja haavoittuvuuttamme, rohkaisemme myös nuorta olemaan oma itsensä. Sosiaalipedagoginen oman persoonan käyttö vaatii runsaasti ammatillista reflektiota, mikä taas kutsuu juurikin ammatillisen minän esiin. Kekseistä on se, että henkilökohtaista ja persoonallista minää käytetään työssä niin, että se hyödyttää nuorta, ja vastaa hänen tarpeeseensa. Esimerkiksi nuoren pohtiessa keinoja selviytyä haastavasta elämäntilanteesta, voi olla hyödyksi kertoa jostain omasta kokemuksesta vastaavassa tilanteessa selviytymisestä. Kokemuksen jakaminen voi avata mahdollisuutta syvempään keskusteluun, jossa pohditaan nuorelle sopivia keinoja ja tapoja toimia.
Yksityinen minä asettaa henkilökohtaiset rajat sille, mitä emme halua jakaa nuorten kanssa. Yksityinen minä pääsee esiin oman perheen ja ystävien parissa, ja jokaisella tulee olla mahdollisuus itse säädellä yksityisen rajaa. Asioita, joita ei ole itse käsitellyt ja työstänyt, ei voi tuoda asiakastyöhön mukaan, kuten ei myöskään asioita, jotka eivät auta nuorta hänen omassa elämässään. Yksityisen minän jatkuva reflektointi on tärkeää ammatillisesti. Meidän tulee tulla tietoiseksi siitä, miten yksityinen vaikuttaa työotteeseemme. Tässä tukee esimerkiksi mahdollisuus työnohjaukseen, mitä ELOS-hankkeen myötä myös tarjotaan kouluihin.
Erään ryhmätapaamisen aikana, jota vedimme yhdessä sosionomiopiskelijoiden kanssa, kuvattiin yhdessä nuorten kanssa TikTok-videoita. Idea ei ollut suunniteltu, vaan tilanne osui kohdalle spontaanisti. Ammatillisesti tavoitteena toimintaan heittäytymisessä oli osallistua ja osoittaa kiinnostusta nuorten maailmaan, ja heille tärkeisiin asioihin, sekä horjuttaa valtarakenteita mahdollistamalla nuorelle ekspertin rooli. Lisäksi luotiin monipuolisempaa vuorovaikutusta yhteisen toiminnan kautta. Persoonallisella ja henkilökohtaisella tasolla taas ryhmän vetäjät haastoivat itseään heittäytymällä mukaan spontaaniin toimintaan. Samalla tarjoutui mahdollisuus kertoa hieman omista kokemuksista somen käytössä ja tavasta nauttia somesta tai hyödyntää sitä. Yksityisen minän näkökulmasta tarkasteluun nousi omat tavat suhtautua hullutteluun ylipäänsä, ja kehollisesti epävarmuusalueillekin astuminen, sekä potentiaalinen netissä nolatuksi tuleminen ja siihen kytkeytyvä luottamus nuoriin. Tilanteessa tuli nopeasti reflektoida toiminnan kautta saavutettavia etuja ja tavoitteita nuorten näkökulmasta. Yhteisiin videoihin tuli pyyntöjä vielä myöhemminkin päivän aikana.
Ammatillisuus, henkilökohtainen persoonallisuus ja yksityisyys kietoutuvat toisiinsa ja yksityisen rajat vaihtelevat tilanteesta toiseen. Kahta samanlaista ryhmäkertaa ei ole, ja luottamusta täytyy rakentaa pitkäjänteisesti ja sinnikkäästi. Vastavuoroinen kohtaava suhde mahdollistuu vain olemalla oma itsensä.
Eeva-Mari Miettinen
Lähde:
Thembra: The 3 Ps. http://www.thempra.org.uk/social-pedagogy/key-concepts-in-social-pedagogy/
Kommentit